Näin sanoo pitkäaikainen Lähi-idän tarkkailija ja tunnettu ranskalainen politologi Gilles Kepel Corriere della Seran haastattelussa.

Iranin strategia Lähi-idässä on perustunut siihen, että se on välttänyt suoria vastakkainasetteluja sitä vahvempien vihollisten kanssa.

Iranin vallankumouksen jälkeen syntynyt näkemys perustuu omien alueellisten liittolaisten, erilaisten taistelujoukkojen käyttöön.

IRANIN strategia perustuu muistiin Irakin ja Iranin välisestä sodasta (1980), jossa sen vihollisen Irakin takana oli koko länsi ja jopa Neuvostoliitto.

Juuri Iranin yksinäisyys islamilaisen tasavallan alkuvuosina synnytti alueellisen strategian, jossa sen liittolaiset joutuvat maksamaan suurelta osalta vastarinnan hinnan.

Nyt Libanon ja sen vahvin poliittis-sotilaallinen organisaatio Hizbollah ovat maksaneet kalliisti Iranin liittolaisuudesta.

Iranin nykyisen heikon tilanteen taustalla on sen liittolaisen Hamasin isku Gazassa vuosi sitten.

Kepelin mielestä Hamasin mieletön hyökkäys kiihdytti konfliktia tavalla, jonka seurauksia Iran ja Hizbollah eivät pystyneet enää valvomaan.

Sen lisäksi Hamasin tekemä joukkomurha vapautti Israelin sitä aikaisemmin jonkin verran pidätelleistä kansainvälisistä säännöistä.

Nyt Iran on joutunut etulinjaan Israelia vastaan ja nyt ilman sitä vuosikymmeniä suojelleiden liittolaisten kilpeä.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu. LEHTIKUVA / AFP / ABIR SULTAN

KEPELIN mielestä Libanonissa vielä meneillään olevasta hyökkäyksestä ja Hizbollahin johtajien murhista on muitakin seurauksia.

Vielä vuosi sitten osa ulkopuolisesta maailmasta syyllisti Israelin pääministeriä siitä, että hän oli antanut Hamasin kasvaa, jotta se heikentäisi palestiinalaisauktoriteettia.

Benjamin Netanjahu on nimittäin tehnyt työtä pitkään, jotta palestiinalaiset eivät saisi omaa valtiotaan.

Tähän saakka hän on siinä onnistunut, mutta asia saattaa tulla uudestaan esille, jos Israel haluaa päästä eroon jatkuvista konflikteista. Siksi Israelinkin täytyy ryhtyä katsomaan maailmaa uusin silmin, Kepel sanoo haastattelussa.

Toiseksi nyt pitää miettiä, mitä Iranissa ja sen liittolaisten keskuudessa tapahtuu.

Kepel muistuttaa, että Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah odotti kolme viikkoa ennen kun hän puhui julkisesti Beirutissa lokakuun 7. päivän tapahtumien jälkeen.

Puheesta selvisi, että Nasrallah ei halunnut mennä mukaan suoraan konfliktiin Israelin kanssa.

Vastaus delegoitiin kaukana Jemenissä toimiville liittolaisille, hutheille, jotka tekivät summittaisia iskuja Suezin kanavalla liikkuvia laivoja kohtaan.

Iskuun myös Kiina reagoi raskaasti: kaupankäynnin jatkuvuus on sille tärkeintä.

Koska Venäjä on liemessä Ukrainan sodan vuoksi ja Persianlahden maita kiinnostaa enemmän yhteistyö maailman vahvojen vaikuttajien kanssa kuin Lähi-idän pulassa olevien tukeminen, Iranin johtama vastarinnan akseli on nyt yksin.

KEPELIN mielestä Iranin sisäpolitiikan voimatekijän, vallankumouskaartin keskuudessa on kypsymässä ajatuksia, jotka eroavat islamilaisen tasavallan uskonnollisen johdon näkemyksistä.

Kepel uskoo, että Iranin vallankumouskaartin johdon piirissä etsitään jo Iranin omaa Gorbatshovia, siis miestä, joka ryhtyy toimiin saadakseen liikkeelle paikalleen jähmettyneen Iranin.

Jos tällainen näkemys voittaa Iranin sotilaallistaloudellisen eliitin keskuudessa, edessä voi olla suurten muutosten kausi Iranissa ja koko Lähi-idässä.

Kepel jopa epäilee, että viime aikojen eräiden tärkeiden poliittisten johtajien kuolemat eivät olleet vieraita Iranin vallankumouskaartille.

Hän puhuu Iranin presidentti Raisin helikopterin räjähdyksestä ja Hamasin poliittisen siiven johtajan Ismail Haniyehin Teheranissa tappaneesta iskusta.

Viime aikojen tapahtumat ovat marginalisoineet Iranin johtaman liittoutuman, vastarinnan akselin, kun taas Israel on vahvistanut asemaansa entisestään.

”Jotta Israelin taktisesta menestyksestä tulee strateginen saavutus, myös Israelin on mietittävä, miten Lähi-idässä päästään rauhaan”. Näin ehdottaa Gilles Kepel, ranskalainen muslimimaailman tuntija italialaisessa lehdessä.