Voi aika turvallisesti todeta, että perussuomalaisten varapuheenjohtajan Teemu Keskisarjan keskiviikon A-studio –esiintyminen lipsahti performanssin puolelle. Sama koskee jossain määrin myös samassa lähetyksessä piipahtanutta vihreiden puheenjohtajaa Sofia Virtaa.

Keskisarjan ja Virran tv-dynamiikasta tuli mieleen vanhat Suomi-filmit, jossa piiat ja pehtoorit kurmoottavat tuohtuneesti toisiaan teennäisen liioiteluilla puheenparsilla.

Koska eilinen oli tv-show, tänään eduskunnan edessä saatiin vihreiden vastaus, eräänlainen identiteettipoliittinen iltahuuto. Vihreät alkoivat lukea siellä ääneen YK:n ihmisoikeuksien julistusta.

Kenelle vihreä tempaus on tarkoitettu? Onko kohderyhmänä maahanmuuttokriittisyydessään vihan puolelle lipsahtanut oletettu ps-kannattaja, joka saisi julistuksen kuullessaan mahdollisuuden kääntymykseen?

Tuskin. En usko hetkeäkään, että perussuomalainen äänestäjä olisi YK-julistuksen luentaa kuullessaan elämänsä käännekohdassa, opiskelisi jatkossa sukupuolen tutkimusta tai äänestäisi vasemmistoa.

Ei, julistuksen lukemisessa on kyse uskovaisten evankelioinnista, vihreistä järjestämässä vihreää ohjelmaa vihreille.

TUTTUUN TAPAAN myös perussuomalaisten hallituskumppanit irtisanoutuivat Keskisarjan puheista. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) ja opetusministeri Anders Adlercreutz (rp.) eivät voi moisia hyväksyä. Orpon mukaan puheet “käydään läpi” hallituksessa.

Näin on toimittu hallituksen ensimmäisen kesän rasismikohusta saakka. Huulet ovat liikkuneet tuulessa.

Valitettavasti sama koskee mediaa. Myös me käymme jälleen läpi Keskisarjan puheet.
Kaivamme esiin sanamuotojen kytkökset äärioikeistolaisiin salaliittoihin.

Ja huomenna sama uudestaan. Mikään ei muutu. Paitsi se, että show on kerta kerralta liturgisempi ja yhdentekevämpi.

Hallituksen rasismin vastainen julkilausuma ja sitä seurannut Me puhumme teoin –kampanja edustivat mitäänsanomattomuuden ennätystä. Hallitus sitoutui, mutta ei sitoutunut.

Orpo ja Adlercreutz eivät hyväksy ja samalla he, todistajien läsnäollessa, kerta toisensa jälkeen hyväksyvät. Tekevät hallitusyhteistyötä ja antavat vastedeskin samanlaisille puheille estradin. Kurtistelevat kulmiaan ja seisovat avuttomina kuin postilaatikot.

Kokoomus ja RKP jopa leikkaavat sieltä, mistä Keskisarja ja kumppanit haluavat, kuten jo kertaalleen säästöjen kohteeksi joutuneista kotoutumispalveluista, eli Suomeen hiljattain saapuneilta pakolaisilta.

KÄYNNISSÄ ON poliittisen tahdonheikkouden paraati. Tai jos olemme kyynisiä, sumutus. Kaikki käy, koska tarkoitus, oma poliittinen päämäärä talouden sopeutuksineen ja työmarkkinauudistuksineen pyhittää keinot, eli hallitusyhteistyön perussuomalaisten kanssa arvoeroista huolimatta.

Tähän ei auta YK:n ihmisoikeuksien julistus, jolla oppositio voimauttaa itseään.

Homma ratkeaa silloin, kun kokoomus ja RKP ryhtyvät tarkoittamaan sitä mitä sanovat. Teot puhuvat kovempaa kuin sanat.

Kannattaisi puhua teoin. Mutta niinhän he parhaillaan puhuvatkin.