”Suomalaisten käsitykset tulojen yhteiskunnallisesta jakautumisesta eivät vastaa todellista tulonjakoa. Kansalaiset olettavat, että tuloerot ovat suuremmat kuin mitä ne todellisuudessa ovat”, analyysissa muun muassa todettiin.

Viesti oli selvä. Julkisuudessakin useilta tahoilta esitetty näkemys ja huoli eriarvoisuuden kasvamisesta yhteiskunnassa oli analyysin mukaan turha ja johtuu kansallisesta illuusiosta. Kansan todellisuutta synkemmät näkemykset tulonjaosta voivat valtuuskunnan mukaan herättää turhaa tyytymättömyyttä ja avata tien tuloeropopulismille.

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo tuo keskusteluun vastakkaisen näkökulman. Hänen mukaansa EVAn raportin tuloksia voi pitää ennen kaikkea tarkoitushakuisina.

Valittua tutkimusmenetelmää käyttämällä raportin vastaajien suuhun saadaan ikään kuin valmiiksi syötettynä tulos, jonka mukaan suomalaiset luulevat eriarvoisuuden suuremmaksi kuin se todellisuudessa onkaan. Samalla EVA ajaa läpi ajatusta siitä, että huoli eriarvoistumisesta on turha.

Keskeiseen osaan nousee tutkimuksen toteuttamistapa. Lukijoille on syytä antaa tässä vaiheessa pieni varoituksen sana, luvassa on muutaman kappaleen verran tutkimusmenetelmien esittelyä.

EVAn tutkimuksessa Suomen aikuisväestöä edustavalta otokselta kysyttiin, mikä viidestä esitetystä tulonjakomallista vastaa parhaiten Suomen tulonjaon nykytilannetta. Tutkimuksessa suomalaisten tuli valita parhaiten Suomen tilannetta vastaava pyramidi. Yksi pyramidi oli jaettu seitsemään tuloluokkaan.

Vastaajilta kysyttiin, mikä viidestä esitetystä tulonjakomallista vastaa parhaiten Suomen tulonjaon nykytilannetta. Kuvakaappaus EVAn raportista.

Tutkimuksesta ei kuitenkaan selviä, miten tuloluokat oli jaettu. Näin johtopäätökseen vaikuttaa voimakkaasti se, miten kukin vastaaja henkilökohtaisesti määrittää päässään kyseiset luokat.

Toiseksi, mikään kuvioista ei välttämättä kuvasta vastaajan käsitystä Suomen tulojakaumasta tai hänen toivomaansa tulojakaumaa. Tällöin hän todennäköisesti valitsee ”vähiten epäsopivan” vaihtoehdon.

Huomio kiinnittyy myös GINI-kertoimiin. Kertoimella tarkoitetaan matemaattista mittaria, jolla tarkastellaan jakauman epätasaisuutta. Taloustieteessä sillä kuvataan yleensä juuri tuloerojen suuruutta. Kertoimen raja-arvot ovat 0 ja 1 siten, että mitä lähempänä kerroin on nollaa, sitä tasa-arvoisempi mitattava kohde on. Esimerkiksi Suomen GINI-kerroin on 0,25.

Analyysissaan EVA korostaa, että kansalaisten tulojakauma-arviolle voidaan laskea hypoteettinen Gini-kerroin. Raportissa kansalaisten arvioimaksi kertoimeksi saadaan 0,33, mikä on 0,08 yksikköä enemmän kuin todellisen tulonjaon kerroin Suomessa. Suomalaiset kuvittelevatkin Pohjolan tulonjaon ennemmin Viron tai Italian kaltaiseksi, analyysissa huomioidaan.

Raportin johtopäätökset pohjataan pitkälti tähän laskettuun GINI-kertoimeen. Käyttämällä kyseistä menetelmää on kuitenkin lähes mahdotonta saada tulos, jossa vastaajat osaisivat arvioida eriarvoisuutta mittaavan GINI-kertoimen lähelle Suomen lukemia.

Jotta Suomen kertoimiin päästäisiin, tulisi noin 90 prosentin vastaajista osata valita todellisuutta vastaavat kuviot viidestä esitetystä mallista. Tämä on kuitenkin hyvin haastavaa, vaikka vastaajalla olisikin laaja ymmärrys taloustieteestä.

Kansainvälisessä vertailussa tanskalaiset osasivat arvioida oman väestönsä tuloerot parhaiten, mutta heistäkin vain alle 60 prosenttia osasi vastata oikein. Saman tutkimuksen mukaan suomalaisten kyky arvioida maansa tuloeroja oli selvästi keskivertoa parempi.

Lisäksi vastaajilla ei ollut tiedossa esitettyjen mallien GINI-kertoimia, jolloin jo valmiiksi haastava kysymys muuttui entistä ongelmallisemmaksi.

Professori Hiilamo kuvailee tulosten taustalla olevaa menetelmää monimutkaiseksi ja arveluttavaksi.

– Menetelmän avulla ja eri kuvioita käyttämällä on saatu arvio siitä, millaisiksi suomalaiset ajattelevat kansakunnan tuloerot ja millaisia tuloeroja pidetään tavoiteltavina, Hiilamo toteaa.

– Vastaajilla ei kuitenkaan ole tietoa siitä, mitä lukuja malleissa on käytetty. Pidän kansalaisten arvioiman GINI-kertoimen laskemista tämän perusteella arveluttavana.

Jätetään taloustiede sikseen. Hiilamo muistuttaa, että selvityksen päämääränä oli varmasti ensisijaisesti pyrkiä herättämään keskustelua ja saada huomiota etenkin somessa.

– Aika vähän tällä on tekemistä varsinaisen tutkimuksen kanssa. Tuskin se olisi mennyt läpi missään vertaisarvioidussa tieteellisessä tutkimuksessa.

– Tutkimuksen voi nähdä enemmänkin tällaisena PR:änä. Että halutaan saada tietty näkökulma esiin ja tehdään sellaisia kysymyksiä ja asetelmia, jolla saadaan toivotut tulokset ja keskustelua herätettyä.

Raporttiin hän kertookin suhtautuvansa varsin kriittisesti. Toisaalta hän muistuttaa, että EVA tekee tutkimuksella omaa edunvalvontatyötään.

– Se on tietysti ihan sallittua. Raportissa esitetyt tulkinnat voidaan tehdä, mutta tulkinnat eivät ole mitenkään tasapuolisia. Menetelmäkin on arveluttava, ja epäilen että saadaanko sillä mitattua ihmisten käsityksiä tulonjaosta kuvioiden kautta.

EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto totesi tutkimuksensa saatteessa olevan ongelmallista, ”jos kansalaisten käsitykset tulonjaosta ovat kovin erilaiset kuin tulonjaon todellisuus. Mielikuvat voivat herättää aiheetonta huolta ja tyytymättömyyttä, joka taas voi tarjota elintilaa poliittiselle populismille”.

Joku muu voisi puolestaan todeta olevan ongelmallista julkaista ”tutkimustietoa”, joka osoittautuu malliesimerkiksi neutraaliuden taakse naamioidusta poliittisesta vaikuttamisesta.

Lyöntivirhe korjattu neljännestä kappaleesta klo 14:52.