Mukana presidentinvaalin loppukeskusteluissa ovat demokraattien Hillary Clinton ja republikaanien Donald Trump. Nyt nämä kaksi mielipidetutkimusten suosituinta presidenttiehdokasta kohtaavat toisensa ensi kerran kasvotusten amerikkalaisten äänestäjien edessä. Voittajasta tulee Yhdysvaltain 45. presidentti.

Keskusteluun olivat pyrkimässä mukaan myös liberaalisen puolueen edustaja Gary Johnson ja vihreiden puolueen edustaja Jill Stein, mutta heidän kannatuksensa, noin 9% ja 6%, ei riitä ylittämään keskustelun pääsyvaatimuksena olevaa 15%:n äänikynnystä.

Vaaliväittelyn tärkeyttä korostaa, että republikaanit ovat viime hetkillä ilmoittaneet yllättäen myös Trumpin varapresidenttiehdokkaan Mike Pencen osallistuvan keskusteluun. Tämä on tavatonta, muttei ainutkertaista, ja vaalikeskustelun säännöt sallivat sen. Ilmoitus vahvistaa oletuksen, että republikaanit hyväksyivät Trumpin ehdokkaakseen vain hänen kansansuosionsa takia — ei siksi, että hän edustaisi republikaanien sisäpiirin poliittisia näkemyksiä ja pyrkimyksiä.

Kun republikaanisen puolueen omat ehdokkaat eivät puolueen esivaaleissa voittaneet ulkopuolisena kisaan tullutta Trumpia, puolue päätti noudattaa vanhaa ohjetta: jos et voi voittaa vihollista, tee sen kanssa hyvä sopimus. Hintana republikaanipuolueen virallisesta presidenttiehdokkuudesta Trump joutui hyväksymään varapresidenttiehdokkaakseen henkilön, jota hän ei tunne ja jonka puolue nimitti ja mihin Trumpilla ei ollut mitään sanomista.

Donald Trump puhuu.

Yhdysvaltain demokratian erikoisuus Suomeen verrattuna on, että presidentin valtakausi on lyhyt — vain neljä vuotta — mutta presidentinvaalin kampanjat ovat pitkiä. Nykyinenkin on kestänyt jo 16 kuukautta jokapäiväisessä mediakylvyssä, ja vielä on puolentoista kuukauden loppukiri jäljellä vaalipäivään.

Jos ollaan aivan tarkkoja, nyt käynnissä oleva vaalikampanja alkoi itse asiassa jo ennen kuin presidentti Barack Obama ehti aloittaa toisen kautensa. Republikaanit julkistivat oman, vuoden 2016 vaalien voittoon tähtäävän tavoiteohjelmansa jo loppuvuodesta 2012. Presidentin lyhyt valtakausi USA:ssa on johtanut käytännössä koko vaalikauden mittaiseen poliittiseen taisteluun, mikä on varsinkin Obaman toisella kaudella häirinnyt presidentin ja lakia säätävän kongressin työrauhaa.

Viime vuodet demokraattisen presidentti Obaman ja republikaanien hallitseman kongressin välit ovat olleet käytännössä poikki ja lainsäädäntötyö on ollut pahasti pysähdyksissä. Äänestäjät antavat presidentille työstään paremman arvosanan kuin kongressille: 52% amerikkalaisista hyväksyy Obaman toiminnan, mutta vain 13% hyväksyy kongressin työskentelyn.

Toinen Yhdysvaltojen demokratian erikoisuus Suomeen verrattuna on vaalien rahoitus. Julkisen vallan puoluetukea ei ole, joten puolueet joutuvat rahoittamaan toimintansa valtaosin kannattajiensa lahjoituksin. Kansalaisten lahjoitusten rahamäärää puolueen ehdokkaille ja puolueille on ollut lailla rajoitettu.

Yhdysvaltain korkein oikeus päätti kuitenkin vuonna 2010 muuttaa rajoituksia ja sallia republikaanienemmistönsä turvin myös yritysten ja ammattiyhdistysliikkeen osallistumisen vaalirahoitukseen, kiertoteitse ja käytännössä ilman mitään kattoa.

Tämä on johtanut ns. pimeän rahan virtaamiseen vaalitaisteluun. Varakkaat yksityishenkilöt ja organisaatiot ovat kanavoineet nimettöminä ja nimellään kymmenien miljoonien dollareiden yksittäisiä lahjoituksia vuoden 2016 vaaliin, niin republikaaneille kuin demokraateillekin. Tarkoituksena on tietenkin vaikuttaa vaalin lopputulokseen lahjoittajien pyrkimysten eduksi. Kahden viime vuoden lahjoitusten arvo ylittää jo nyt 1,1 miljardia dollaria eli pyöreästi 1 000 000 000 euroa. Ja rahavirta jatkuu vuolaana vaalipäivään saakka.

Kolmas Yhdysvaltojen demokratian erikoisuus Suomeen verrattuna on, että USA ei ole demokratia. Maa mainostaa olevansa läntisen maailman johtava kansanvalta, mutta sitä se ei ole. Demokratian kolme perusominaisuutta ovat yleinen, yhtäläinen ja salainen äänioikeus. Yhdysvalloissa kaksi ensimmäistä toteutuvat vain osittain, ja kolmas ei ollenkaan.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei tule USA:ssa automaattisesti kaikille 18 vuotta täyttäneille. Se on optio, joka on kansalaisen itse aktivoitava. Aktivoiminen tapahtuu rekisteröitymällä kirjallisesti äänestäjäksi. Rekisteröitymisen yhteydessä on ilmoitettava, mitä puoluetta ensisijaisesti kannattaa. Vaihtoehtoja ovat demokraattien ja republikaanien lisäksi muun muassa liberaali ja vihreä puolue, mutta myös puolueista riippumattomaksi voi ilmoittautua.

Kerran aktivoitu äänioikeus on voimassa pysyvästi. Pitää vain muistaa tehdä jokaisen muuton yhteydessä osoitteenmuutos. Jos ei tee,äänioikeusilmoitus lähetetään vanhaan osoitteeseen, uudelle asukkaalle. Koska äänestyspaikalla ei useimmiten tarvitse näyttää henkilötodistusta, uusi asukas voi äänestää edellisen nimissä, vaikkei olisi koskaan itse rekisteröitynyt äänestäjäksi. Yhdysvalloissa on noin 50 miljoonaa äänioikeutettua, jotka eivät ole rekisteröityneet äänestäjiksi. Rekisteröidyistä äänestäjistä, joita on 150 miljoonaa, noin 13% eli vajaat 20 miljoonaa ei ole ilmoittanut osoitteen muutoksesta.

Äänestäjäksi rekisteröityminen vie amerikkalaisilta demokratian keskeisimmän ominaisuuden, vaalisalaisuuden. Jokaisella äänestyspaikalla on julkisesti nähtävänä luettelo oman äänestysalueen rekisteröidyistä äänestäjistä nimineen, osoitteineen ja puoluekantoineen. Tiedot ovat myös julkisesti kaupan. Esimerkiksi kotikaupunkini San Diegon 1,3 miljoonasta asukkaasta äänestäjiksi rekisteröityneitä on 667 000 (vain alle 53% äänioikeutetuista!) ja heidän puoluekannatuksensa saa tietää alkaen hintaan 500 dollaria, sen mukaan kuinka yksityiskohtaisia taustatietoja haluaa.

Hillary Clinton olisi Yhdysvaltain historian ensimmäinen naispresidentti.

Näissä merkeissä menen vaimoni kanssa äänestämään Yhdysvaltain presidentinvaalissa tiistaina 8. marraskuuta. Minua ja vaimoani tervehditään jo vaalihuoneiston ovella iloisin jälleennäkemishuudoin. ”Nuo ovat demokraatteja”, ilmoittaa kollegoilleen kovaan ääneen naapurimme, merijalkaväen eläkeläinen, joka on ollut pitkään vaalivirkailijana. Kaikki sisääntulijat saavat saman äänekkään tunnistuskohtelun puoluekannastaan riippumatta. Iloisen puheensorinan säestämänä annamme virkailijalle äänioikeusilmoituksen, joka on tullut kotiin postissa.

Nyt tullaan vielä yhteen amerikkalaisen demokratian erikoisuuteen. Suomessa presidentinvaalissa äänestetään vain presidentistä ja eduskuntavaaleissa äänestetään vain kansanedustajista. Näin ei ole USA:ssa. Yksissä vaaleissa äänestetään monesta asiasta, kustannustehokkuuden nimissä.

Niinpä meille on postissa tullut äänioikeusilmoituksen lisäksi yli 200-sivuinen kirjanen, joka esittelee presidentinvaaleissa äänestettäviä henkilöitä ja asioita. Olemme yrittäneet tuntikausia ymmärtää oppaan ohjeita ja suorittaneet kuivaharjoittelua, jotta itse äänestys sujuisi nopeammin, ehkä jopa alle vartin.

Vaalipaikalla saamme äänestyskoppiin mukaamme metrin pituisen äänestyslistan. Äänestämme Yhdysvaltain presidentistä ja varapresidentistä, kongressiin edustajainhuoneen ja senaatin jäsenistä, Kalifornian osavaltion virkailijoista, San Diegon kaupunginjohtajasta, noin 30:stä kansalaisaloitteesta sekä oman puolueemme, demokraattien, ehdokkaista paikallisen julkishallinnon luottamustehtäviin.

Toivomme, että äänestysvilkkaus olisi edes yli 50%. Koska paikallisia äänestyksiä on usein, jopa neljästi vuodessa, amerikkalaiset äänestäjät ovat laiskistuneet. Kun äskettäin äänestettiin vähimmäistuntipalkan korottamisesta San Diegossa, äänestysprosentti jäi hieman yli 20:een. Näin vähimmäispalkka-aloite hylättiin. Se oli vaaleilla valituissa kaupungin päättävissä elimissä kylläkin hyväksytty aiemmin jo kahdesti, mutta työnantajapiirien viime hetken ”kansalaisaloite” keräsi riittävästi kannatusta ja johti suoran demokratian nimissä ”kansanäänestykseen”. Kansa ei enää jaksanut äänestää.

No, nyt me äänestämme. Virkailija leimaa äänestyslistamme, ja sujautamme sen laatikkoon. Pikku palkintokin odottaa. Se on pieni tarra, jossa on tähtilipun kuva ja teksti ” I Voted ” eli minä äänestin. Jokainen saa yhden sellaisen. Sama tarra on ollut käytössä niin kauan kuin olemme äänestäneet.

Vaihtelu virkistäisi. Jospa saataisiin uusi tarra, jos Trumpista tulisi presidentti?

Alpo Collanus
Kirjoittaja on Suomen ja Yhdysvaltain kaksoiskansalainen, ja asunut USA:ssa vuodesta 1997.