Työttömien jaottelu kolmeen luokkaan perustuu Evan tilastoanalyysissä henkilöiden tilastollisiin työllistymistodennäköisyyksiin sen perusteella, onko heillä yksi tai useampi työllistymistä heikentävä tekijä.

Heikentäviä tekijöitä ovat työhistorian tai tutkinnon puute, pitkittynyt työttömyys ja yli 50 vuoden ikä.

– Iän merkitys tuloksissa hätkähdytti. Edes maahanmuuttajataustaisuus ei näyttäytynyt yhtä voimakkaana työnsaannin esteenä, kun puhutaan vaikeammin työllistyvistä, kommentoi analyysin kirjoittaja, Eva Fellow -konsultti Jussi Pyykkönen Demokraatille.

– Työttömissä on kolmekymppisiä, joiden tutkinto-osaaminen katsotaan työmarkkinoilla jo vanhentuneeksi. Viisikymppisten tutkinnoista on luonnollisesti parikymmentä vuotta aikaa.

Analyysi vahvistaa, että työttömyys näkyy myös valkokaulustyössä. Erityisasiantuntijoiksi luokiteltujen työttömien määrä kasvoi vuodessa lähes 11 000 henkilöllä.

– Näille työttömille voitaisiin tarjota lyhyitä, työnantajien tarpeisiin räätälöityjä koulutuksia ja sertifikaatteja, jotka auttavat takaisin työmarkkinoille, Pyykkönen ehdottaa.

MERKITTÄVÄ osa Suomen työttömistä ja työvoiman ulkopuolella olevista ihmisistä on analyysin mukaan ajautunut niin kauas työmarkkinoista, että pelkkä talouskasvu tai työn tarjontaa lisäävät toimet eivät riitä tuomaan heitä takaisin työelämään.

– 42 prosenttia työttömistä on erittäin vaikeasti työllistettäviä. Lisäksi 35 prosentilla on selviä työllistymisen esteitä. Nopeasti työllistyviin kuuluu vain rajattu joukko: alle 50-vuotiaat työttömät, joilla on perusasteen jälkeinen tutkinto, työhistoriaa eikä pitkittynyttä työttömyyttä, Jussi Pyykkönen sanoo.

Noin 170 000 työikäisellä ei ole käytännössä katsoen työhistoriaa viimeisen 10 vuoden ajalta. Pyykkösen mukaan erityisesti nuorten tilanne on huolestuttava.

Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa, ja samalla työmarkkinoiden sisääntulon ensityöpaikat ovat vähentyneet.

– Nuorten pitää saada joko tutkinto tai työkokemusta, mieluiten molempia, jotta pitkittyvä työttömyys ja sitä kautta syrjäytyminen voidaan estää.

ANALYYSISSÄ ratkaisuiksi ehdotetaan opintotiliä ja kevytoppisopimusta. Opintotili korvaisi opintorahan, ja sitä saisi Pyykkösen mukaan ”täysi-ikäinen, muualla kuin kotona asuva henkilö, jolla olisi jo jonkin verran opintoja”.

– Tililtä voi nostaa kuukausittain rajoitetun määrän rahaa opiskelujen tueksi, jolloin opintojen aikana voisi tehdä töitä ilman pelkoa Kelan takaisinperinnästä. Työkokemuksen kertyminen jo opiskeluajalta parantaa työllistymisen edellytyksiä.

On kuitenkin selvää, että tällaisessa rahoitusmallissa summan tulisi olla nykyistä opintorahaa (279,38 e/kk) korkeampi – aikana, jolloin mistään muusta kuin lisäleikkauksista ei haluta edes keskustella.

Työssäkäynti myös hidastaa valmistumista, ja yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitus on nykyisin pitkälti sidottu tehtyjen tutkintojen määrään. Opiskelijoitakin on moitittu ylipitkistä valmistumisajoista.

– On totta, että opintotilimalli vaatisi jonkin verran lisärahoitusta ja että opintojen ja työn yhteensovittamiseen vaatii balanssia. Uskomme kuitenkin, että kun rajaus opinto-oikeuteen olisi olemassa ja stressi takaisinperinnästä poistuisi, se olisi pieni positiivinen kannuste sekä opintojen edistämiseen että työntekoon, Pyykkönen muotoilee.

– Eikä sekään oikein toimi, että kuuden vuoden opintojen jälkeen valmistuneella ei ole mitään työkokokemusta.

KEVYTOPPISOPIMUS taas olisi Evan mallissa tarkoitettu nuorille, joilta puuttuu sekä työhistoria että tutkinto ja joilla saattaa olla ongelmia myös elämänhallinnan kanssa.

– Tilastojen mukaan peruskoulupohjan varassa ovat nuoret työttömät ovat keskeyttäneet useita opintoja. Jotta heille saataisiin edes jotain työkokemusta ja mahdollinen reitti aidosti kiinnostaviin opintoihin ja ammattiin, yritykset voisivat yhteistyössä kunta- ja työllisyyspalveluviranomaisten kanssa tarjota pikaoppisopimuksia, joissa tekemiseen pääsisi kiinni jo kuukaudessa tai kahdessa, Pyykkönen selvittää.

Tällaisia työtehtäviä on kuitenkin 2020-luvun yhteiskunnassa yhä vähemmän. Kysyttäessä Pyykkönen antaa esimerkiksi aurinkopaneeliteollisuuden, jossa voi hänen mukaansa oppia tekemään ”energiaremppoja” jopa parissa kuukaudessa.

Suomessa vuodesta toiseen toistettujen irtisanomiskierrosten jälkeen yrityksissä on myös yhä vähemmän kokenutta ja vakinaista henkilöstöä, joka voisi ottaa ”pystymetsästä” tulleen nuoren vastuulleen.

Riskinä olisi se, että kevytsopimuksista tulisi yrityksille väylä teettää nuorilla halpatyötä.

– Kyllä tähän varmasti tarvittaisiin rajauksia, kuinka monta kertaa ja miten yritys voi oppisopimusmahdollisuutta voi käyttää – ja nuorelle tukea myös työpaikan ulkopuolella.

– Mutta käytännön oppiminen yhdessä kokeneempien kanssa on kautta historian ollut toimiva menetelmä. Se voisi auttaa nytkin auttaa niitä, joille perinteinen tutkintopohjainen työelämä ei syystä tai toisesta sovi, Pyykkönen vastaa.

ANALYYSIN mukaan työttömyys kasautuu myös erityisesti lähiöihin. Suomessa on 32 postinumeroaluetta, joilla on vähintään 1 000 työtöntä.

Esimerkiksi Helsingin Kontula-Vesala-Kivikko-alueella on lähes yhtä paljon työttömiä kuin koko Keski-Pohjanmaan maakunnassa.