Karlsson sanoo tulleensa eduskuntaan ajatellen, että toisia erittäin arvokkaasti kohteleva ja rakentava käytös on tärkeää.

– Lähdin sillä asenteella, etten heti ajattele, että maan hallituksen kaikki jutut ovat huonoja, vaan tietoisesti etsin hyviä asioita ja rakennan ulosantini sen pohjalta. Päätin, etten todellakaan aloita uraani kansanedustajana sillä, että ryöpytän hallitusta, vaan rakennan siltoja, Karlsson kuvailee.

– Mutta tämä hallitus on tehnyt sen niin kamalan vaikeaksi, hän parahtaa.

– Istuin se hyvä vaihtoehtobudjetti kädessä ja olin niin pettynyt, että miksei hallitus voi edes jotain näistä asioista edistää. Harmittaa, että kun esimerkiksi hyvinvointialueiden kriisiin yritetään löytää ratkaisua, he sanovat jääräpäisesti ei.

– Mietin, että ehkä hekin tarvitsisivat pienen puutarhan- ja lastenhoitotauon, jonka itse pidin. Teki todella hyvää olla pois politiikkakuplasta ja nähdä, miltä politiikka ja yhteiskunta näyttävät ihan tavallisen perheenäidin tavanomaisesta arjesta katsottuna.

KARLSSON työskenteli ennen eduskuntaan nousuaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen sosiaali- ja potilasasiavastaavana ja auttoi epäkohtia sosiaali- ja terveydenhuollossa kohdanneita ihmisiä. Perheessä oli juuri alkanut uusi vaihe, kun nuorin lapsi oli aloittanut päiväkodin. Uutta arkea ei ollut kulunut kuin puolitoista päivää, kun uutinen kansanedustaja Eemeli Peltosen (sd.) kuolemasta tuli.

– Olin järkyttynyt ja shokissa. Koska olin ollut politiikassa, ymmärsin kyllä alitajuisesti heti, että mitä se tarkoittaa meidän perheellemme. Olin shokkitilassa pitkään ja siinä meni vielä useampi viikko senkin jälkeen, kun aloitin eduskunnassa syyskuussa, 1. varasijalta eduskuntaan noussut Karlsson kertoo.

Eduskunta oli Karlssonille entuudestaan tuttu työympäristö, sillä hän oli työskennellyt avustajana seitsemän vuotta. Talolta hän ehti olla poissa kolme vuotta. Hän tunsi ison osan eduskuntaryhmän väestä ja uusiin hän on tutustunut syksyn mittaan.

– Mielestäni sosialidemokraattisella ryhmällä on tosi hyvä tunnelma ja flow, hyvä yhdessä tekemisen meininki.

Vaikka eduskuntaura alkoi murheellisella tavalla, hän on nyt onnellinen siitä, että yksi haave on toteutettu. Hän alkoi haaveilla kansanedustajan urasta jo silloin, kun hän lähti ensimmäistä kertaa ehdolle kuntavaaleihin vuonna 2012. Politiikkaan hän lähti opiskelijakuntatoiminnan kautta, ja hän on toiminut muun muassa Sosialidemokraattiset opiskelijat Sonkin puheenjohtajana.

– Hyppäsin siinä aika nopeasti syvään päätyyn. Puoluehallitus, eduskuntaryhmä, Pohjoismaiden neuvosto, Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtajuus. Olen aika nopeatempoinen ihminen ja kun mahdollisuus avautui ja kiinnostus heräsi, niin sitten oltiinkin täysillä mukana.

KANSANEDUSTAJUUS on ollut Karlssonille kuitenkin vasta toinen unelma. Kun eduskuntavaaleissa 2023 kansanedustajan paikka ei auennut, hän ryhtyi tavoittelemaan ensimmäistä unelmaansa. Hän haki ja pääsi opiskelemaan oikeustieteelliseen.

– Katselin nuorena tyttönä Ally McBealia televisiosta ja haaveilin siitä, että minusta tulisi juristi. Olin pienestä kylästä ja vähävaraisesta perheestä, niin se tuntui kaukaiselta haaveelta, enkä uskaltanut edes ajatella hakevani oikeustieteelliseen.

Viime vuonna alkaneista opinnoista oikeustieteellisessä on ollut apua myös eduskuntatyössä. Vaikka Karlssonin ominta alaa olisi vaikuttaa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, on hän tyytyväinen saatuaan paikan ja vastuuta lakivaliokunnassa. Hän toimii valiokunnan demariryhmän vetäjänä.

– Joskus tulevaisuudessa sote-valiokunta olisi kiinnostava paikka, mutta meillä on hyvät ammattilaiset siellä. Nyt tyydyn siihen, että kuiskin täällä taustalla heille minun tuntemuksiani ja ideoitani ja samalla opin heiltä suunnattoman paljon lisää ja uutta koko ajan, minkä uskon myös auttavan minua tekemään parempia päätöksiä.

Sosiaalialan ihmisenä Karlssonia huolestuttaa hyvinvointialueiden kriisi. Yt-neuvottelut ovat kolahtaneet monilla alueilla kovasti – myös Itä-Uudellamalla, jossa sote-toimialalla vähennetään 153 henkilötyövuotta ja konserni- ja strategiapalveluissa 10 henkilötyövuotta vuosien 2026-2028 aikana.

– Sosiaalialan näkökulmasta ylipäätään huolettaa, että sote-keskustelussa terveydenhuolto ja terveys saa kakusta erittäin ison palan ja sosiaalihuolto kulkee siinä ikään kuin riippakivenä mukana.

Karlsson pitää huolestuttavana, että hallitus esimerkiksi suunnittelee, että tiettyjä sosiaalialan tehtäviä voisi tehdä ihminen, jolla ei ole lainkaan alan koulutusta.

– Tiedämme, että mitä vähemmän koulutusta alalta on, sitä enemmän se vaikuttaa esimerkiksi kohtaamiseen – tapaan tehdä työtä. Sosiaalityössä on todella paljon kohtaamista, ihmisten takaisin raiteelleen saamista usein henkisesti vaikeissa tilanteissa, Karlsson muistuttaa.

Karlssonille oli järkytys, kun hänelle selvisi, että eduskunnassa on vain kaksi kansanedustajaa – hän ja Helena Marttila (sd.) – joilla on tausta sosionomina tai sosiaalityöntekijänä ja konkreettista kokemusta alan työstä.

KARLSSONIN nousu eduskuntaan tarkoitti sitä, että hän liittyi takaisin SDP:n riveihin. Hän oli eronnut puolueesta sekä paikallis- ja aluetason toiminnasta aluevaltuustoryhmän erimielisyyksien vuoksi. Karlsson sanoo, että kyse oli puoluerakenteeseen liittyvästä epäkohdasta, joka kärjistyi aluevaltuustoryhmän toiminnassa.

Karlsson kuuluu puolueen piirirajat ylittävään ruotsinkielisten demareiden järjestöön, FSD:hen. Hän kokee sen erittäin tärkeäksi osaksi puoluetta ja kuvaileekin SDP:tä ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi ruotsinkielisille RKP:n sijaan. Aluevaltuustossa ongelmaksi Karlssonin mukaan muodostui se, että valtuustoryhmän toiminta oli Uudenmaan piirin hallinnoimaa.

– Kun virallinen päätösvalta oli Uudenmaan piirin jäsenillä, niin silloin minä ja ruotsinkielinen taustayhteisöni jäimme ulkopuolelle. Se aiheutti useita pieniä konflikteja, jotka taas aiheuttivat isomman tunteen ulkopuolisuudesta ja sivuutetuksi tulemisesta.

Asiaa yritettiin Karlssonin mukaan ratkaista, mutta vääryyden kokemuksia kasaantui. Hän kertoo lopulta uupuneensa. Siihen vaikutti vaikean tilanteen lisäksi useat luottamustehtävät ja henkilökohtaisen elämän asiat.

– Tuntui, että kun olen niin uupunut, niin varmasti riitelen jonkin verran myös asioista, joista ei tarvitsisi. Ajattelin, että on parempi ottaa askel takavasemmalle. Pidin tauon, vietin vauvavuotta kotona ja pistin pääkoppani kuntoon. Kyse ei koskaan ollut siitä, että en olisi ollut demari.

ANETTE Karlssonilla on vahva kaksikielinen identiteetti. Hän teki sosionomiopintonsa suomeksi, sosiaalityöntekijän tutkinnon ruotsiksi ja nyt hän opiskelee oikeustiedettä suomeksi. Hän ei osaa sanoa, kummalla kielellä hän ajattelee, koska molemmat ovat niin luonnollisia. Vaikka kaksikielisyys on vahvasti osa häntä, hän ei silti koe edustavansa enemmän FSD:tä kuin SDP:tä.

– Sanoisin, että minulla on ehkä täysin yksikielistä kansanedustajaa parempi käsitys siitä, millaista on olla suomenruotsalainen ja ruotsinkielinen Suomessa. Minulle on tärkeää, että lapsieni saavat kasvaa kaksikieliseen identiteettiin. FSD:ssä on pohjoismaista henkeä ja koen, että minulle se pohjoismainen viiteryhmä on myös osa identiteettiä.

– Mutta jos minulta kysytään, että millä asialla olen, niin kyllä ykkösenä on se, että olen sosiaalialan ihminen. Toisena tulee Itä-Uusimaa ja kieli-identiteetti tulee vasta kolmantena.

Karlsson arvioi, että niillä alueilla, joilla FSD on vahvasti edustettuna, SDP pystyy tarjoamaan kuntalaisille aidosti vaihtoehdon RKP:lle. Karlsson muistelee myös keskustelleensa aiheesta Maarit Feldt-Rannan kanssa.

– Hän kertoi, että kun tulee eduskuntaan sellaisesta paikasta, jossa RKP on suurin puolue, käsitys RKP:n vallasta on hyvin erilainen kuin se eduskunnassa on. Koska esimerkiksi Porvoossa RKP on suurin puolue, tuntuu, että mitään asioita ei saa tehtyä, ellei RKP ole kelkassa mukana.

Karlsson arvioi, että moni ruotsinkielinen ei välttämättä tämän vuoksi hahmota, että esimerkiksi SDP isona ryhmänä pystyy eduskunnassa tekemään paljon enemmän kuin RKP.

– Hyvä puoli RKP:ssä on, että heillä on osa tosi vasemmalla ja osa tosi oikealla, joten sieltä löytyy aina yhteistyökumppaneita. Otto Andersson esimerkiksi on minulle läheinen ystävä ja olen onnellinen, että hän on kansanedustaja minun kotikaupungistani Loviisasta.

– Mielestäni suomalaisilla pitää olla sosialidemokraattinen vaihtoehto ruotsin kielellä, koska RKP on kuitenkin usein meitä oikeammalla valtakunnan politiikassa. Koen tämän meille tärkeäksi asiaksi.