x

Kolumni

Antti Rinne

Kirjoittaja on SDP:N puheenjohtaja ja kansanedustaja.

Antti Rinne: Palvelut ja laaja veropohja ovat pohjoismaisen mallin ydintä

Pohjoismaisen hyvinvointimallin perusperiaatteisiin ovat aina kuuluneet universaalit, kaikkien saatavilla olevat palvelut. Vaikka myös tulonsiirrot kuuluvat keskeisiltä osin pohjoismaiseen malliin, palveluilla on ensisijainen rooli.

Tämä johtuu kahdesta syystä. Ensinnäkin palvelut vähentävät tulonsiirtojen tarvetta. Toiseksi laadukkaat julkiset palvelut takaavat sen, että kaikki kansalaiset pysyvät samojen yhteisesti tuotettujen palveluiden piirissä. Palvelut mahdollistavat myös sukupuolten tasa-arvon tukemalla naisten osallistumista työmarkkinoille.

Jotta nämä lähtökohdat voivat toteutua, julkisen sektorin on vastattava palveluiden järjestämisen lisäksi suurelta osin myös niiden tuottamisesta. Muuten vaarana on aluksi palveluiden rapautuminen ja lopulta niiden eriytyminen väestöryhmien välillä. Tämä kehitys seuraa usein tulotasoa. Nämä riskit ovat jo osaksi toteutuneet nykyisissä sosiaali- ja terveyspalveluissamme. Syy ei ole julkisessa sektorissa, vaikka se syytetyn penkille onkin joutunut.

Pohjoismaisen mallin puolustaminen erottaa sosialidemokraatit Sipilän hallituksesta. Puolustaminen ei tarkoita uudistamisen ja kehittämisen vastustamista, päinvastoin. Haluamme pitää kiinni pohjoismaisen mallin periaatteista tavalla, joka vastaa parhaiten tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin. Nyt käynnissä on Sipilän hallituksen systeemimuutos, joka johtaa meitä kauemmas pois pohjoismaisesta hyvinvointimallista.

Pohjoismaisen mallin keskiössä olevien laadukkaiden julkisten palveluiden ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät riittävää verotusta.

Emme voi hyväksyä palveluista leikkaamista tai pakkoyhtiöittämistä. Pitkällä tähtäimellä palveluiden heikentäminen johtaa kustannusten kasvuun, kun yhä useampi ihminen joutuu turvautumaan palveluiden sijaan tulonsiirtoihin. Tämän kierteen haluamme katkaista.

Siksi olemme tarjonneet omat ratkaisumme niin sosiaali- ja terveyspalveluiden kuin koulutuksen uudistamiseen. Pohjoismaisen mallin keskiössä olevien laadukkaiden julkisten palveluiden ylläpitäminen ja kehittäminen edellyttävät riittävää verotusta. Sosialidemokraatit kannattavat verotuksen progressiota tuloerojen tasaamisen ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Kuitenkin palveluiden kustantamisen osalta vähintään yhtä tärkeää on huolehtia veropohjan laajuudesta. Riittävän laaja veropohja mahdollistaa samalla varsinkin pieni- ja keskituloisilla ansioverotuksen maltillisen keventämisen. Vaihtoehtobudjetissamme olemme esittäneet veropohjan laajentamista muun muassa aliverotettuun finanssisektoriin.

Sipilän hallitus kulkee tässäkin asiassa väärään suuntaan, kun se jakaa vailla kasvu- ja työllisyysvaikutuksia olevia veronkevennyksiä. Yrittäjävähennys, metsälahjavähennys ja miljoonaperintöjen verotuksen keventäminen hyödyttävät tosiasiassa vain pientä joukkoa suomalaisista. Veropohjan mureneminen heijastuu lopulta kaikkiin. Pohjoismainen hyvinvointimalli edellyttää laajaa veropohjaa.

Teksti on osa SDP:n puheenjohtajaehdokkaiden kirjoitussarjaa tammikuussa. Seuraava kirjoitus ilmestyy 19.1, jolloin vuorossa on Timo Harakka.

Antti Rinne

Kirjoittaja on SDP:N puheenjohtaja ja kansanedustaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Ilkka Hamunen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäpoliittinen asiantuntija.

Uhkaako VR:n junaliikennettä huutokauppa?

Uutisoinnissa on kerrottu liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) ja perussuomalaisten välillä olevan kiistaa VR:n pilkkomisesta ja matkustajaliikenteen vapauttamisesta. Asia on ollut ajankohtainen ministeri Bernerin ilmoitettua ostoliikenteen leikkausten yhteydessä 1,5 vuotta sitten aikeistaan avata matkustajaliikenteen kilpailu etuajassa.

Mikäli junaliikenne avataan kilpailulle, miten kilpailu luodaan? Jos pelkästään junayhtiöt kilpailutetaan alueittain tai eri yhteysväleillä, valtio-omisteisen yhtiön monopoli vaihtuu vain yksityisen yhtiön monopoliin, eikä kilpailua synny. Aidon kilpailun aikaansaamiseksi kilpailijoiden olisi järjestettävä liikenne samoilla yhteysväleillä, jolloin asiakas pääsisi aidosti valitsemaan mielestään parhaan vaihtoehdon.

Suostuvatko uudet kaupalliset toimijat ottamaan myöhästymisistä johtuvat kustannukset ja imagohaitan omaan piikkinsä ?

Rataverkon kapasiteetti asettaa rajoituksensa. Toisin kuin vaikka maanteillä, Helsingistä on mahdotonta lähettää 2-3 junaa Tampereelle klo 16.30. Suosituimmat vuorot parhailla reiteillä ovat haluttuja. Loogisin tapa olisi huutokaupata parhaat lähtöajat. Näin syntyisi kilpailua, mutta kuluttajahinta vuorolle tuskin laskisi. Tällä menetelmällä jouduttaisiin myös monen muun junavuoron kohdalla todennäköisesti negatiiviseen huutokauppaan, jossa kilpailtaisiin siitä, kenelle valtio joutuu maksamaan vähiten junavuoron ajamisesta.

Suomessa matkustajaliikennettä subventoidaan investoimalla rataverkkoon tai ostamalla junavuoroja kannattamattomille, mutta tarpeellisiksi katsotuille yhteysväleille. Yhden valtio-omisteisen yhtiön mallissa tämä toimii, kun halutaan tukea henkilöliikennettä ympäristöllisistä ja aluepoliittisista syistä. VR:n tulos palautuu osinkoina valtion kassaan. Toimisiko tämä enää kilpailussa mallissa?  Rataverkon korjausvelka on noin miljardin ja viikoittain saamme lukea häiriöistä junaliikenteessä rataverkon laitevian takia.

Suostuvatko uudet kaupalliset toimijat ottamaan myöhästymisistä johtuvat kustannukset ja imagohaitan omaan piikkinsä vai vaaditaanko korjauksia tai korvauksia radan omistavalta valtiolta? Tällöin ratamaksut kaikille toimijoille täytyisi asettaa kustannuksia ja investointeja vastaavalle tasolle. Mistä valtio löytää lyhyellä aikajänteellä varat rataverkon kuntoon saattamiseksi?

Isännättömällä kalustolla on tapana jäädä heitteille, kun se ei ole kenenkään omaa.

Nykyisellään rataverkon korjausvelassa on edetty välttämättömimmän mukaan. Toisena vaihtoehtona on ratojen rullaaminen nippuun monella vähäliikenteisellä rataosuudella, joille ei löydy vapautetuilta markkinoilta riittävästi kysyntää.

VR:n kalusto muodostaa kilpailulle luonnollisen markkinalukon Suomessa, koska Suomen rautateillä voi käytännössä liikennöidä vain Suomeen valmistetulla kalustolla eikä ulkomailta ole saatavissa sellaisenaan sopivaa kalustoa. Ratkaisuna on spekuloitu, että VR:n kalusto yhtiöitettäisiin, ja kalustoyhtiö vuokraisi kalustoa kaikille samaan hintaan. Minkä tahansa muun yhtiön kohdalla kuvatun kaltainen sosialisointi ei tulisi kysymykseenkään, mutta veronmaksajien omistaman yhtiön strateginen omaisuus voidaan jakaa markkinoiden käyttöön ilman investoitavaa pääomaa.

Uuden kalustoyhtiön kohdalla tulee myös vastaan kysymys, kuka jatkossa investoi raideliikenteen kalustoon Suomessa? Isännättömällä kalustolla on tapana jäädä heitteille, kun se ei ole kenenkään omaa.

Junaliikenteen aito kilpailu tulee keskittymään ruuhka-Suomen tuottaville rataosuuksille.

Kilpailun auetessa valtiolle syntyy rataverkon kunnossapidon lisäksi muitakin kustannuspaineita. Vuoteen 2024 ulottuvasta yksinoikeussopimuksestaan VR ajaa korvauksena 30 miljoonan euron arvosta vuosittain ns. velvoiteliikennettä. Markkinoiden avauduttua tätä velvoitetta VR:llä ei enää ole, eikä sitä sille voida enää asettaa. Valtiolta on löydyttävä tämän liikenteen ostamiseen tarvittavat varat tai valtion on leikattava liikennettä monelta suositultakin yhteysväliltä. Junaliikenteen aito kilpailu tulee keskittymään ruuhka-Suomen tuottaville rataosuuksille.

Todennäköisemmin hallituksen mielessä on kilpailuttaa junaliikenne alueittain mukaan lukien ainakin osa nykyisellään kannattamattomasta liikenteestä. Sillä ei ole enää mitään tekemistä aidon kilpailutilanteen kanssa. Käytännössä kyse olisi valtionyhtiö VR:n liiketoiminnan huutokauppaamisesta. Voittajaksi tämän kaltaisessa huutokaupassa karsiutuu eniten kustannuksistaan karsiva ja todennäköisesti myös veronsa suunnitteleva toimija. Samalla VR:n tuloksestaan valtiolle maksama osinko supistuisi. Kyse ei ole pikkusummista, vaan esimerkiksi vuodelta 2016 VR:n osingoiksi esitetään 90 miljoonaa.

Junien matkustajaliikenne vapautuu aikanaan EU-lainsäädännön mukaisesti joka tapauksessa. Hallituksen kuitenkin kannattaa miettiä tarkkaan, miten se vapautetaan ja missä aikataulussa. Markkinoiden, matkustajien, valtionomaisuuden ja valtion risteävät tarpeet on sovitettava huolella, mikäli haluamme välttyä esim. Britannian vastaavan vapautuksen kaltaisilta virhearvioilta.

Ilkka Hamunen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäpoliittinen asiantuntija.

Kolumni

IRMA SUONPÄÄ

Kirjoittaja on Rauman kaupunginvaltuutettu ja seurakuntaneuvos.

Kuntien kurjuudesta: ”Silloin palvelut ovat vaakalaudalla ja lentävät taivaan tuuliin kuin kymmenen tikkua laudalta aikanaan”

Ääni oikealle ehdokkaalle! Se on jokaisen ehdolle asettuneen odotus, toivomus ja pelko. Nyt on oikea aika valita huolella ehdokas, tulevalle kaudelle. Päättämään kuntalaisten asioista, yhdessä muiden valittujen kanssa.

Valtuutetuilla on oikeus kaikkiin tietoihin, mitä kunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan. Valtuutetuilla on mahdollisuus päättää tärkeistä kuntalaisia koskevista asioista yhdessä muiden valittujen kanssa. Valtuutetuilla on oikeus vaatia virkamiehiltä hyvää ja huolellista asioiden valmistelua ja niiden esittelyä.

Valtuutetuilla on oikeus ja mahdollisuus kuulostella kuntalaisten mielipiteitä asioista ja kertoa tehdyistä päätöksistä. Valtuutetuilla on suuret mahdollisuudet perehtyä oman kuntansa asioihin ja päätöksiin netin välityksellä. Ennen kaikkia asioita salattiin, jaettiin niukasti papereita ja pyynnöstä vähän laajemmin.

Tällä hetkellä päättäjien vaikeutena on löytää oikeat asiat siitä suuresta tietotulvasta, jota netin ihmeellinen maailma meille kaikille tarjoaa.

Maan hiljaiset lukevat sanomalehteä, jos ovat sen tilanneet ja katselevat televisiota valikoidusti.

Oma vaikeutensa on myös ihmisten tavoittaminen silmätysten. Vaalitilaisuuksiin taitaa tulla enemmän heitä, jotka ovat puoluekantansa jo valinneet. Maan hiljaiset lukevat sanomalehteä, jos ovat sen tilanneet ja katselevat televisiota valikoidusti. Kuuntelevat radiota, toivottavaa onkin että radion välityksellä saataisiin oikeata tietoa kuntien asioista, päätöksistä ja suunnitelmista.

Kuntien kurjuus alkaa, jos valtionosuuksia jatkuvasti leikataan ja veroina saadaan kerättyä liian vähän rahaa. Silloin palvelut ovat vaakalaudalla ja lentävät taivaan tuuliin kuin kymmenen tikkua laudalta aikanaan. Maakuntamalli ja yhtiöittämiset sosiaali-ja terveyspalveluissa ovat meille kaikille vielä kaukana hämärän peitossa oleva asia. Tähän ei kaikkitietävä netti vielä kerro yhtään mitään siitä, miten juuri meidän kunnassa tai kaupungissa palveluille tapahtuu.

Rakkaat towerit! Nyt on kuntavaalit niin lähellä, että teidän on syytä katsoa, minkä näköistä ja kokoista ehdokasta puhutatte ja kenen numeron vaalilipun ympyrään merkkaatte.

Ei muuta kun parempi palttoo päälle vaalipäivänä, kuten ennen ”pruukattiin” ja katsastamaan ketäs siellä vaalilautakunnassa tällä kertaa meidän äänemme ottaa vastaan. Sanotaan kiitos ja näkemiin. Ellei sitten jo kauppareissulla ole tullut annettua se ennakkoääni.

IRMA SUONPÄÄ

Kirjoittaja on Rauman kaupunginvaltuutettu ja seurakuntaneuvos.

Kolumni

Ulf Sundqvist

Kirjoittaja on entinen SDP:n puheenjohtaja ja puoluesihteeri sekä pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri.

Hallituksen eväät on syöty, arvioi ex-ministeri: ”Syntilista tältä osin alkaa olla ennätyksiä hipova”

Television kunnallisvaalitenteissä puoluejohtajilta on tämän tästä tivattu, miksi vaaliteemat ovat niin yleispoliittiset, vaikka kyse on kunnallisvaaleista. Tämä on typerä kysymys, erityisesti näissä vaaleissa. Mistä nyt keskusteltaisiin ellei sote-uudistuksesta, työllisyys- ja talouspolitiikasta, maahanmuuttopolitiikasta ja kaikesta muusta.

Nyt on puhe hallituspolitiikasta ja Suomen suunnasta. Kansalaisilla on mahdollisuus sanoa sanansa harjoitetusta politiikasta. Täytyy toivoa, että vaaleihin osallistutaan aktiivisemmin kuin edellisellä kerralla, siitä huolimatta, että keskusta-oikeistolainen hallitus on väen väkisin viemässä kunnilta elintärkeitä tehtäviä nimenomaan lähidemokratian kannalta. Meneillään oleva maakuntaintoilu vie yhteiskuntamme kansanvallan kannalta aivan väärään suuntaan. Tulee syntymään demokratiavajetta.

Jos hallituksen arvovalta ei salli tosiasioiden tunnustamista tältä osin, hallitus saa mennä.

Miksi näin pääsi tapahtumaan, on minulle vielä arvoitus. Miten muut puolueet ovat antaneet keskustan viedä kehitystä suuntaan, joka on ristiriidassa useimpien rakenteellisten kehitysilmiöiden kanssa? Byrokratiaa piti vähentää, sitä tulee nyt lisää.

Kansanvaltaa piti vahvistaa, sitä heikennetään. Rahaa piti säästää, sitä tuhlataan lisää. Tekniikka mahdollistaisi etä- ja lähipalveluja paljon laajemmin kuin aikaisemmin, mutta nyt keskitetään päätöksentekoa ja ohjausta maakuntahallintoon.

Sote-uudistuksesta, josta on tulossa keskustan maakuntakokeilu ja kokoomuksen yksityistämisharjoitus, on kovaa vauhtia menossa kiville. Tällä hetkellä näyttää siltä, että aikalisä on ainoa järkevä lopputulos siitä lainsäädäntösotkusta, josta asiantuntijat toinen toisensa jälkeen ovat kriittiset lausuntonsa antaneet. Jos hallituksen arvovalta ei salli tosiasioiden tunnustamista tältä osin, hallitus saa mennä.

Meillä alkaa olla turhan paljon epäonnistuneita kokeiluhankkeita, joista vähävaraisimmat, viattomat kansalaiset joutuvat kärsimään. Kansaneläkelaitoksen surkea epäonnistuminen toimeentulotukien maksatuksissa on tuorein esimerkki asioiden surkeasta hoidosta. Olisi pitänyt olla aikaa valmistautua kunnolla lakisääteiseen muutokseen mutta pieleen meni.

Nyt Kelan entinen pääjohtaja jakelee viisauksia niin kuin ei hän olisi ollutkaan missään vastuuasemassa. Se on väärin.

Tämäkö on se tapa, jolla palataan kasvun ja vientimenestyksen tielle?

Muita esimerkkejä huonosta valmistelusta ja ”kaappauksenomaisista” yrityksistä löytyy runsaasti. Matti Louekoski viittasi tärkeässä kolumnissaan muutama viikko sitten uuteen kelvottomaan valmistelu-kulttuuriin, johon oikeuskansleria myöten on jouduttu puuttumaan. On oikein sanottu, että se on jo useamman vuoden kehityksen tulos, mutta nyt istuvan hallituksen syntilista alkaa kyllä tältä osin olla ennätyksiä hipova.

Vuosi sitten aikaansaatu laaja kilpailukykysopimus oli oivallinen osoitus siitä, että Suomen neuvotteluperinne oli vahva ja sopimusyhteiskunnan rakenteet kestävät. Ammattiyhdistysliike ja poliittinen oppositio olivat vahvasti mukana edistämässä laajan sopimuksen syntymistä. Tavoitteena oli varmistaa yhteiskunnan vakautta, edistää talouskasvua ja myönteistä työllisyyskehitystä.

Suomen talouskehityksen suunta on muuttunut, kasvuluvut alkavat olla myönteiset ja työllisyydessäkin on orastavaa nousua. Mutta nyt EK luopuu kaikesta vastuusta työehtopolitiikan osalta ja johtajat ilmoittavat tavoitteekseen koko neuvottelujärjestelmän viralta panon. Tämäkö on nyt oikea tapa huolehtia tasapuolisesta ja tuloksellisesta työllisyys- ja talouspolitiikasta. Tämäkö on se tapa, jolla palataan kasvun ja vientimenestyksen tielle?

Nämä ovat tulevien kunnallisvaalien keskeisiä teemoja. Näistä sosialidemokraatit puhuvat.

Näyttää siltä, että tie vie perussuomalaiset ulos hallituskammareista.

Lopuksi en malta olla kiinnittämättä huomiota siihen, että Suomen hallituksen varapääministerin ja ulkoministerin, Timo Soini, johtaman puolueen ensimmäinen puheenjohtajaehdokas liputtaa sekä kiristyvän maahanmuuttopolitiikan että uuden Eurooppa-politiikan puolesta, mikäli hänet valitaan puheenjohtajaksi. Mahtaako vaatimus uudesta kansanäänestyksestä EU-jäsenyydestä ja eurosta olla sopusoinnussa Juha Sipilän hallituksen ohjelman kanssa? Se nyt vielä puuttuisi, että Suomen hallitus rupeaa kompastelemaan Eurooppalinjauksissaan.

Yllättävän vähän on tähänastisissa kommenteissa kannettu huolta Sampo Terhon linjasta. Jussi Halla-ahon vielä selkeämmästä muukalaisvastaisuudesta ja EU-fobiasta on sanottu, että se hajottaa hallituksen. Näyttää siltä, että tie vie perussuomalaiset ulos hallituskammareista, oli kumpi tahansa puheenjohtaja kesän jälkeen.

Ulf Sundqvist

Kirjoittaja on entinen SDP:n puheenjohtaja ja puoluesihteeri sekä pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri.

Kolumni

Pekka Sauri

Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.

Pekka Sauri: Totuuden jälkeistä maailmaa ei ole

Sekavan aikamme tunnussanaksi näyttää nousseen post-faktuaalinen, totuuden jälkeinen maailma. Presidentti Trumpin lehdistöpäällikkö täydensi tätä vielä uudella, nerokkaalla termillä ”alternative facts”, vaihtoehtoiset faktat.

Ilmiön kiteytti lyhykäisesti Britannian taannoinen oikeusministeri Michael Gove, joka viime vuoden Brexit-kampanjan alla julisti, että kansa on saanut tarpeekseen asiantuntijoista. Kun tähän lisätään eri suurvaltojen tai sellaiseksi pyrkivien ilmeisen systemaattisesti tuottama disinformaatio, totuuden tulevaisuus ei näytä järin lupaavalta.

***

Minua on jaksanut ihmetyttää se, että totuuden jälkeinen maailma on alettu ottaa uutena normaalina ja että sille ei voida mitään – ikään kuin se olisi jonkinlainen uusi luonnonlaki.

Näin ei ole. Totta on, että tiedonjakokanavien ja -foorumeiden maailma on lyhyessä ajassa dramaattisesti muuttunut. Vuosituhannen vaihteen jälkeen on tapahtunut globaali kommunikaation vallankumous, jonka merkitystä kansanvallan toteutumisen kannalta vasta opetellaan ymmärtämään.

Kun miltei jokaisella kansalaisella on jonkin älylaitteen kautta käsissään pääsy kaikkeen maailmassa julkaistuun tietoon, julkishallinnon ja viranomaisten vuosituhansia kestänyt tiedon monopoli on nopeasti ja lopullisesti murtunut. Tiedon säännöstely tai salaaminen vallankäytön välineenä ei enää ole mahdollista, ja julkishallinnon tuottama tieto voidaan haastaa vaihtoehtoisella tiedolla ja vaihtoehtoisilla tulkinnoilla.

Tämä muutos on ihmiskunnan kehityksessä historiallinen, eikä ole suuri ihme, että se on viime vuosina saanut aikaan monenlaista hämminkiä eri puolilla planeettaa.

Edessämme on nyt uusi oppimishaaste: yhteisyyden säilyttäminen pirstaloituvan informaation maailmassa.

Kommunikaation vallankumous on tuonut yhä useamman ulottuville paitsi pääsyn kaikkeen maailmassa saatavilla olevaan tietoon, myös tehokkaan julkaisukanavan.

Jokainen voi olla oman mediansa päätoimittaja ja päättää aivan omin päin, millaista informaatiota haluaa yleisölleen välittää. Vastuu informaation todenmukaisuuden arvioinnista on yhä selvemmin siirtynyt viestin vastaanottajalle, joka myös päättää, jakaako viestiä edelleen omille seuraajilleen.

***

Perusperiaate ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään. Yhteinen todellisuutemme rakentuu edelleen täsmälleen samoin kuin se on aina rakentunut: ihmisten keskeisen keskustelun, neuvottelun ja sopimisen varassa. Kommunikaation vallankumous on tuonut keskusteluun mukaan paljon uusia osanottajia.

Tällä kolikolla on kaksi puolta – toisaalta keskustelu on laajentunut eliitin ulkopuolelle ja sikäli parantanut demokratiaa, toisaalta taas eri foorumeilla jaettu informaatio on pirstaloitunut. Tämä vaatii kansalaisilta yhä parempaa medialukutaitoa ja kriittisyyttä informaation todenmukaisuuden arvioinnissa. Ei kannata luottaa ainoastaan yhteen mediaan, vaan on syytä seurata ja vertailla useampia tiedon lähteitä.

***

Sivilisaation historia ja kaikki edistys perustuu oppimiseen. Edessämme on nyt uusi oppimishaaste: yhteisyyden säilyttäminen pirstaloituvan informaation maailmassa. Sopii toivoa, että koululaitos antaa lapsille ja nuorille riittävät valmiudet tästä selviytymiseen.

Pekka Sauri

Kirjoittaja on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja.

Kolumni

Pohjola on turvallinen satama epävarmassa maailmassa

Elämme epävarmoja aikoja. Muutoksia tapahtuu koko maailmassa, sekä sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti. Monet tuntevat turvattomuutta tulevaisuutensa suhteen. Radikaalistit ja populistit nostavat päätään ja maailma, jonka me tunnemme, on paineen alla. Kyse on kansainvälisestä yhteistyöstä, kaupasta, demokratiasta, ihmisoikeuksista ja puolustuspolitiikasta.

Trumpin USA, Brexit, fasistiset suuntaukset ja kehitys sekä Venäjällä että Turkissa näyttävät selkeästi, että meidän maailmamme voi muuttua merkittävästi tulevina vuosina.

Pohjoismaat eivät voi passiivisesti seurata sivusta, kun maailmassa tapahtuu suuria muutoksia. Päinvastoin, on tärkeää, että työskentelemme entistä tiiviimmin yhdessä. Meidän on otettava johtava rooli maailmanjärjestyksen viemiseksi sosiaalisen turvallisuuden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja demokratian suuntaan. Kun maailma muuttuu nopeasti, on meidän nopeasti etsittävä yhteistyökumppaneita, jotka haluavat samaa kehitystä kuin me. On selvää, että Pohjoismaat lähentyvät tässä ajassa toisiaan.

Pohjoismailla on näin hyvät edellytykset vaatia paikkaa pöydässä, jossa Euroopan ja maailman tulevaisuudesta keskustellaan ja päätetään.

Pohjoismaat ovat maailmankuuluja korkeasta hyvinvoinnista, henkilökohtaisesta vapaudesta, demokratiasta, yhteistyöstä, turvallisuudesta ja tasa-arvosta. Nämä ovat arvoja, joista meidän on pidettävä kiinni, varsinkin kun ne ovat paineen alla. Liian monessa paikassa kehitys ottaa peruutusaskelia. Meillä on menestyvä yhteiskuntamalli, jota meidän on puolustettava – ei purettava.

Yhdessä Pohjoismaiden taloudet ovat maailman kymmenen parhaan joukossa ja Euroopassa viiden parhaan joukossa. Pohjoismailla on näin hyvät edellytykset vaatia paikkaa pöydässä, jossa Euroopan ja maailman tulevaisuudesta keskustellaan ja päätetään. Meille kaikille on tärkeää, että Pohjoismaat koordinoivat ja tekevät yhteistyötä nykyistä enemmän kansainvälisissä järjestöissä.

Tämän puolesta Sosialidemokraatit Pohjoismaiden neuvostossa haluavat työskennellä tulevina vuosina.

Phia Andersson, ordförande, Ruotsi
Henrik Dam Kristensen, Tanska
Maarit Feldt-Ranta, Suomi
Oddný G. Harðardóttir, Islanti
Sonja Mandt, Norja

Yllä mainitut viisi kansanedustajaa muodostavat yhdessä Pohjoismaiden neuvoston Sosialidemokraattien hallituksen.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta