Arkkipiispa Luoma siunattiin kätten päälle panemisella, ja hänelle puettiin viran tunnukset ja luovutettiin arkkipiispan sauva ja risti.

Ensimmäisen saarnan arkkipiispan virassaan Tapio Luoma saarnasi Matteuksen evankeliumin pohjalta (Matt. 16: 24–27). Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu opetuslapsilleen valinnoista ja päätöksistä sekä siitä, mikä on tärkeää ja arvokasta, hyväksi ihmiselle.

Hänen mielestään sanomassa kiteytyy, mistä kristillisessä uskossa ja kirkon elämässä on kysymys: ihmisestä, joka on Jumalan luomistekoa ja joka tarvitsee toista ihmistä ja Jumalaa.

– Tästä huolimatta näkökantoja yhdistää yksi arvokkaaksi ja tärkeäksi mielletty asia: se, mikä on ihmiselle hyväksi. Vastuulliset ratkaisut ja valinnat pyrkivät tavalla tai toisella ottamaan huomioon ihmisen hyvän.

Arkkipiispa Tapio Luoma muistutti Jeesuksen johdattelevan arvojärjestyspohdintojamme vieläkin syvemmälle kysyessään, mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa.

– Niin, mitä hyödyttää onnellisuuden tavoittelu, jos mikään ei riitä? Mitä hyödyttää vaikutusvalta, jos sen hintana on, että ihminen joutuu olemaan jotakin muuta kuin mitä hän on? Tai mitä hyödyttää korkea asema, jos ihminen sen häikäisemänä sokaistuu ja kadottaa sekä halunsa että kykynsä asettua toisen ihmisen asemaan, Luoma kysyi.

– Oman sielunsa menettäminen on Jeesuksen mukaan suuri onnettomuus. Silloin ihminen menettää mahdollisuuden syvään yhteyteen muiden ihmisten ja Jumalan kanssa. Jotain Jumalan meille antamasta aidosta inhimillisyydestä katoaa.