Politiikka
24.8.2016 15:00 ・ Päivitetty: 23.8.2016 14:41
Arman Alizad kannustaa luopumaan lokeroinnista – ”Ihmisiä kohdatessa on pakko riisua kaikki ennakkoasenteet”
Arman Alizad seikkaili lapsena lohikäärmeiden ja velhojen kanssa. Hän oli kuin Lassi ja Leevi -sarjakuvien Lassi, joka uppoutui omaan mielikuvitusmaailmaansa. Lapsuudestaan ja nuoruudestaan hän muistaa elävimmin tarinat – hetket, joina hän istui ukin sylissä kuuntelemassa niitä tai ne lukuisat ja edelleen jatkuvat kerrat, kun hän ahmi tarinoita valkokankaalta tai kirjojen sivuilta.
– Nyt kun katsoo taaksepäin, niin minähän teen sitä työtä, mikä on ohjelmoitu sisääni koko ikäni. Kerron muiden ihmisten tarinoita, Alizad sanoo.
Televisio-ohjelmien teko on vienyt aikuisen Alizadin monenlaisiin kasvattaviin ja omaa maailmankuvaa haastaviin seikkailuihin.
– Olen aina ollut tavallaan ääripäiden ihminen – kaikki on aina ollut joko tai. Yksi henkisen kasvuni haaste ja kulmakivi on ollut ymmärtää, että ääripäiden välistä löytyy miljoona muuta sävyä, hän kuvailee.
Alizadin mielestä ihmisten pitäisi kokeilla rajojaan enemmän, eikä hän nyt tarkoita rohkeutta ottaa pataan kung fu -mestarilta, sisua hiihtää avantoon täysissä talvitamineissa tai uskallusta ottaa tälli vanginvartijan etälamauttimesta.
– Suurimmalla osalla ei ole varmasti mitään hajua, kuinka paljon he voisivat henkisesti kasvaa ja kokea uusia juttuja – kyseenalaistaa omia asenteitaan ja olla jatkuvassa muutoksessa, Alizad sanoo.
Yksi henkisen kasvuni haaste ja kulmakivi on ollut ymmärtää, että ääripäiden välistä löytyy miljoona muuta sävyä.
Alizad tietää mistä puhuu. Hän kirjoitti vuonna 2008 maahanmuuttoa voimakkaasti kritisoivan kolumnin City-lehteen. Viime syksynä vanha kolumni kaivettiin nettikeskusteluissa lyömäaseeksi turvapaikanhakijoita vastaan.
Alizad otti yhteyttä lehteen ja halusi tehdä selväksi, ettei ole enää lainkaan samaa mieltä. Hän kirjoitti uuden kolumnin, jossa kumosi vanhat ajatuksensa kohta kohdalta. Matkat maailman köyhillä ja vaarallisilla alueilla olivat avartaneet mielen.
– Kolumni oli loistava esimerkki siitä mustavalkoisesta elämästä, elämänasenteesta ja maailmankuvasta, mikä minulla on ollut. Se on myös hyvä esimerkki siitä, miten helposti ihminen lokeroi, hän sanoo.
Alizad uskoo, etteivät ihmiset välttämättä lokeroi pahalla, vaan laiskuuttaan. On helppoa ajatella, että joku on vankilassa, koska hän on paha ja toinen on pudonnut yhteiskunnan rattaiden ulkopuolelle silkkaa saamattomuuttaan.
– Mitä enemmän juttelet ihmisten kanssa ja mitä enemmän on kohtaamisia, sitä enemmän opit ja huomaat, että samassa tilanteessa olevilla ihmisillä on monta erilaista tarinaa siitä, mikä kaikki on johtanut siihen tilanteeseen, Alizad sanoo.
– Ihmisiä kohdatessa on pakko riisua kaikki ennakkoasenteet ja kohdata heidät ihmisinä, hän painottaa.
Lue Arman Alizadin koko haastattelu Demokraatista 25.8.2016.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.