Kun Blom perusti vuonna 1966 Kivelän sairaalaan vessassa Love Recordsin yhdessä Christian Schwindtin ja Otto Donnerin kanssa, lyötiin alkutahdit kotimaiselle kulttuurivallankumoukselle. Love marssitti alkuun esiin jazzia, vasemmistolaista poliittista laulua ja progea.

1970-luvulla Atte Blomin kyky löytää lahjakkuuksia mahdollisti muun muassa Juice Leskisen, Rauli ”Badding” Somerjoen, Hurriganesin, Dave Lindholmin, Gösta Sundqvistin ja Pelle Miljoonan huikeat urat.

Vaikka Love meni vuonna 1979 konkurssiin, perusti Blom pian Johanna-levy-yhtiön. Nyt valokeilaan nousivat muun muassa Tuomari Nurmio ja Hanoi Rocks ja Blomin myöhempien Megamania- ja Pyramid-yhtiöiden kautta sellaiset suuruudet kuin Ultra Bra, Don Huonot ja Kotiteollisuus.

SAKSALA on tehnyt onnistuneen valinnan keskittyessään musiikkiin. Vaikka Atte Blom on jo 82-vuotias, hän ottaa yhä kärkevästi kantaa.

Hänen Ukrainaa kritisoivia ja Putinia puolustavia mielipiteitään on saatu lukea sosiaalisesta mediasta. Tämän puolen Blomin monisärmäisestä persoonasta Saksala sivuuttaa muutamalla maininnalla kirjan esipuheessa.

Tuomari Nurmion tiivistää asian kirjassa:

”Suomessa on oikeusvaltion ja demokratian ilmaisunvapaus, eikä sitä pidä tukahduttaa. Jos Atte on sitä mieltä kuin on, niin olkoon. Hän on omaehtoisen musiikin ja katutason kulttuurin esiintuojana kuitenkin korvaamaton.”

BLOMIN uran kuvaamisessa Saksala onnistuu hyvin. Lapsuus sodan jälkeisessä Helsingissä ja 1960-luvun kiinnostus jazzia ja mustien ihmisoikeusliikettä kohtaan ovat kiehtovaa luettavaa. Kun päästään Love Recordsiin, alkaa tahti olla hengästyttävä.

Saksala esittelee lukuisia Loven artisteja Kaj Chydeniuksesta Mummi kutoo -yhtyeeseen ja lukija saa ihmetellä, miten monessa Blom on ollut mukana.

Välillä itse pääosan esittäjä hukkuu suunnattoman artistitulvan alle. Saksala on haastatellut Loven ja myöhempien yhtiöiden artisteista kiitettävän määrän.

Yksityishenkilö Blom välähtelee paikka paikoin omin sanoin ja mielenkiintoisimmillaan tyttärensä Oonan lämminhenkisten anekdoottien kautta.

VAIKKA Atte Blomin vahvuus on nenä, joka on haistanut lahjakkuuksia, kyse ei ole pelkästä menestystarinasta. Kirja ei peittele Blomin konkursseja, talousongelmia ja huonoja välejä Otto Donnerin kanssa.

Blomilla on ollut uskallusta ottaa isoja riskejä ja välillä turpaan on tullut tuntuvasti. Toisaalta Hurriganesin ja Juicen menestyksestä osattiin myös nauttia ja kultalevyistä saadut voitot sijoitettiin välillä avantgardistisiin levytysprojekteihin.

Vaikka Blom on itsessään järkäle, maalaa Saksalan kirja vielä hänen persoonaakin isomman kuvan. Atte Blom – Mies Love Recordsin takana opettaa ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa ja siinä viimeisen kahdeksankymmenen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia.

1940- ja 1950-luvun vaihteen jälleenrakennuksen Suomea on vaikea hahmottaa samaksi maaksi, jossa elämää nyt tihrustetaan älypuhelimen näytöltä langattomat kuulokkeet korvilla.

Atte Blom on ymmärtänyt populaarimusiikin muutosten tapahtuvan vuosikymmenestä toiseen noin viiden vuoden sykleinä. Ilman Blomin kykyä nostaa esiin uusia tekijöitä suomalainen kulttuurielämä olisi ollut paljon harmaampaa ja ankeampaa.