Teatteri ja Tanssi
24.8.2021 10:48 ・ Päivitetty: 24.8.2021 10:48
Arvio Kirjeitä saaresta -esityksestä: Sirpaleinen matka näkökulmiin suomalaisuudesta
Nykyflamencoryhmä Compañia Kaari & Roni Martin on jo pitempään tehnyt esityksiä mitä yllättävimpiin paikkoihin ja myös yllättävistä näkökulmista. Viimeksi presidentti Kekkosta käsittelevän teoksen Tamminiemeen. Nyt ryhmä on ottanut haltuunsa Seurasaaren ulkomuseon.
Sekä ulkona että muutamassa rakennuksessa sisällä kulkevan Kirjeitä saaresta -esityksen aiheena on suomalaisuus. Mutta ei mikä tahansa suomalaisuus eikä siitä perinteisimmästä näkökulmasta. Tietoisena ristiriitana ympäristölle suomalaisuutta esityksessä käsittelee ja siitä näkemyksensä esittää monikulttuurinen ryhmä ja osittain hyvinkin laajalla aikaperspektiivillä.
TANSSI & ESITYSTAIDE
Compañia Kaari & Roni Martin, Seurasaaren ulkomuseo
Kirjeitä saaresta
Ohjaus Atro Kahiluoto, Kaari Martin, Roni Martin – Dramaturgia työryhmä – Sävellys esityksen muusikot – Puvut Erika Turunen – Maskeeraus Tuija Luukkainen – Esiintyjät Bakr Hasan, Pekko Käppi, Rosa Liksom, Kaari Martin, Roni Martin, Marlon Moilanen, Sari Pikkarainen, Ali Saad, Sanna Salmenkallio
Esityksen ja katsojien johdattelijoina tilasta ja paikasta toiseen ovat Sari Pikkarainen ja Kaari Martin sekä Roni Martin. Jo Erika Turusen heille suunnittelemissa asuissa on sekä monta historiallista kerrosta että tietoista suomalaisuuden uustulkintaa. Suomalaisuuden historia ei suinkaan ole niin yksituumainen ja yhtenäinen kuin toisinaan halutaan uskoa.
Kukin mukana oleva taiteilija tuo kokonaisuuteen oman näkemyksensä ja kokemansa suomalaisuudesta. Eivätkä ne näkemykset ja tulkinnat suinkaan ole yhteneväisiä, vaan hyvin moniselitteisiä,joten ne eivät varmasti aukene jokaiselle katsojalle samalla tavoin. Eikä se mielestäni ole esityksen tarkoituskaan. Pääpaino on siinä, että ymmärtäisimme suomalaisuuden ja sen merkityksen olevan hyvin laaja, henkilökohtainen ja vahvastikin toisistaan poikkeava kokemus itse kullekin, mutta silti yhtä oikea.
Liksomin luennasta arabialaiseen lauluun
Musiikilla ja tanssilla on suuri osuus teoksessa, mutta ensimmäinen sisäkohtaus Karunan kirkossa keskittyy tekstiin. Kaksi tauluaan taustana kuvataiteilija ja kirjailija Rosa Liksom lukee otteen syksyllä ilmestyvästä kirjastaan. Ote käsittelee 13-vuotiaan tytön näkökulmasta Lapin sotaa lehmiensä kanssa paenneiden matkaa kohti länttä. Tässä yhteydessä tulkitsen tekstin muistuttavan, ettei pakolaisuus suinkaan ole ei-suomalainen asia, vaan oikeastaan hyvin olennainen osa sitä.
Toinen vahvasti puheeseen pohjautuva osuus tapahtuu kirkon vieressä Kahiluodon kartanossa Marlon Moilasen osuudessa. Pieni ongelma on siinä, että suurin osa tekstistä on latinaa, mutta voimakkaat tunteet ja perinteisen elovena-suomalaisuuden kritiikki tulevat kyllä läpi.
Musiikin ja liikkeen mielenkiintoisia yhdistelmiä ja rinnastuksia syntyy, kun Sanna Salmenkallion viulunsoitto ja Ali Saadin arabiankielinen laulu muodostavat dueton tai Sari Pikkarainen tanssii hidasta ja intensiivistä flamencoa Roni Martinin esittämään Taivas on sininen ja valkoinen -sovitukseen.
Loppukohtauksessa tiivistyy erilaisuus ja yhteisön hyljeksiminen, kun Bakr Hasanin arabiaa puhuva Quasimodo-hahmo kampaa intohimoisesti pienen Esmeralda-nukkensa hiuksia ja Kaari Martin tanssii pidätettyä raivoa Pekko Käpin jouhikon ja Roni Martinin urkuharmonin säestämänä.
Kirjeitä saaresta ei ole yhtenäinen tarina, vaan sirpaleinen, erillisistä kohtauksista koostuva matka yksiin näkemyksiin suomalaisuudesta. Siinä on ehkä hivenen liikaakin väljyyttä, mutta toisaalta se antaa katsojalle aikaa pureskella sekä näkemäänsä että omia ajatuksiaan suomalaisuudesta. Omat kommervenkkinsä aiheuttavat myös koronamääräykset, jotka osaltaan vaikuttavat varsinkin kohtausten välisten siirtymien intensiteettiin.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.