Jos esityksellä on nimi, jonka keskiössä on sama haikaleva sana kuin Tauskin biisissä, ja alaotsikossa Suomen kieroin heimo yhdistettynä englannin kielen sekasortoa/täyskaaosta tarkoittavaan sanaan mayhem (isolla kirjaimella myös paha ja verisiltä vaiheiltaan pelottava norjalainen black metal -bändi), ja sen tekijäryhmä on ottanut nimekseen Vauriomania, niin toki sellainen esitys on käytävä katsomassa.

Odotuksia Vauriomania-ryhmän esitykselle lisäsi, että käsiohjelma kertoi esityksen syntyhistoriasta omalla rouhealla tyylillään näin: ”Löydettiin netistä itäsuomalainen pikkupaikka residenssiksi. Oli hinta kohillaan. Vuokrattiin kylmän navetan työtila, muutettiin se teatteriksi jossa tehtiin töitä viikon verran 30 asteen pakkasessa. Kylällä myytiin vanhentunutta pullovettä.”

Nuo olosuhteet aika ajoin välittyivätkin nukkehahmoin toteutetussa aikuissadussa Haavemaa – savolainen mayhem, jossa hyvä ei välttämättä voittanut pahaa, kun hyviksiä ja pahiksia oli vaikea erotella. Oli vain varsin rujoja ihmiskokoisia nukkehahmoja vailla kovin selkeitä luonteenpiirteitä.

JOTAIN ENEMMÄN Haavemaassa silti oli lupauksena ilmassa kuin mitä saatiin.

Kuvitteelliseen Mäyräveden savolaispitäjään sijoittuva tarina pyöri etupäässä Haavemaa–nimisen karaokekuppilan vaiheilla. Siellä elämäänsä tuhlailivat itse pubinpitäjä Jouko, tämän nörtti kummipoika Miko, alkoholisoitunut perhepäivähoitaja Helvi ja olosuhteiden pakosta myös tämän pieni tytär Maisa.

Jouko tuuppii olemattomia rahavarantojaan Timoksi nimettyyn peliautomaattiin jackpotia odotellen, Mico haaveilee breikkaamisesta youtube-videoiden tekijänä ja sen myötä ”Los Ankelesista” kirkkaista valoista, ja Helvi kai siitä, että prinssi tulisi ja veisi hänet pois tästä anus mundista.

Mäyräveden arkea sävyttämään ja itse kunkin toivoa herättämään eksyy amerikkalainen matkailuinfluensseripari, jona kylällä nimetää nherra ja rouva Rolexiksi, vaikka ulkomuodoltaan he voisivat olla mr. ja mrs. Mouse – Mickey ja Minnie.

Minun silmissäni Haavemaa paradoksaalisesti jäsentyi ja kiinteytyi esityksenä, kun se pyrki kulkemaan kohti lupailemaansa kaaosta, jota amerikkalaisten kylään tulo enteilikin. No, splatteriksihän homma lopulta karkasi, mutta turhan ennakoidusti ja jopa loogisin juonenkuljetuksin.

KUN OLEN tottunut kuluneina vuosina odottamaan Savon suunnasta Tampereen festivaalille tulleilta esityksiltä tajunnan räjäyttävää komediaa sille on löytynyt yksi vankka peruste: ne näkemäni jutut ovat olleet Leea Klemolan Kuopion kaupunginteatterille tekemiä tekstejä. Sellaiselle tasolle Vauriomanialla on vielä matkaa.

Tänä vuonnakin Kuopion kaupunginteatteri on mukana pääohjelmistossa. Odotukset nousevat taas, kun perjantai-illassa ja lauantaina luvassa on Juha Hurmeen ohjaus hänen leipälajissaan eli Maiju Lassilaa: Kuolleista herännyt tällä kertaaja.