Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Kolumnit

7.8.2025 16:03 ・ Päivitetty: 7.8.2025 16:03

Evp-upseeri: Suomen sotakeskustelussa pyörivät taas tutut väitteet ja kuvitelmat

iStock

Miksi Venäjään ei voisi avata yhteyksiä, onko rauhantyö kokonaan unohdettu, menimmekö ahneen aseteollisuuden lankaan – näistä asioista mielipidekirjoittajat ja kolumnistit ovat tänäkin kesänä meitä valistaneet.

Juhani Pihlajamaa

Luen todennäköisesti joka ikisen Ukrainan sotaan ja Venäjän toimintaan liittyvän kolumnin, pääkirjoituksen ja lehtijutun, joita suomalaisessa mediassa julkaistaan.

Usein luen myös blogeja ja somekommentteja, ja nehän vasta mielenkiintoisia ovatkin.

Seuraan myös ulkomaista mediaa samoista aiheista.

TÄNÄ KESÄNÄ Suomessa mielipiteellisissä kirjoituksissa on noussut toistuvasti esille seuraavia näkökulmia:

On syytä etsiä, löytää ja aloittaa vuoropuhelu Venäjän kanssa, emmekä saa aiheettomasti lietsoa pelkoa naapurimaatamme ja sen sotarikoksia tehtailevia sotilaita kohtaan.

Venäjä ei uhkaa meitä eikä Eurooppaa, tämän harhaluulon takana on aseteollisuuden salaliitto.

Suomalaispoliitikot ovat sodanlietsonnan takia menneet asevarustelun ansaan ja Yhdysvaltain johtamaan Natoon liittyminen oli epäonninen ratkaisu.

Ottawan miinasopimuksesta irtautuminen, rajalaki ja yhteiskunnan militarisointi turvallistamisen verukkeella kaventavat suomalaista demokratiaa.

Miksi emme lisää kotimaisen rauhantyön rahoitusta vaan pelkkiä asemenoja?

Venäjällä on oikeus etupiiriinsä, ja Ukraina suunnitteli Naton kanssa Venäjän kimppuun käymistä.

Ukrainaan saadaan rauha, kun sodan ”juurisyyt” eli Ukrainan lipuminen lännen vasalliksi poistetaan.

MONISSA edellä kuvatuissa teksteissä on kyse faktojen sijaan tunteesta. Taustalla on varmasti aito ahdistus pitkään jatkuneeseen verenvuodatukseen Ukrainassa, ja siitä miten sodanuhka on pakottanut meidätkin keskustelemaan epämiellyttävistä konkreettisista vastakeinoista asioihin.

Rauhanliikkeellä ei ole ikävä kyllä ollut tarjota kovin paljon tätä konkretiaa, saati parempia ratkaisuja esimerkiksi väestönsuojelun tai varautumisen tilalle. Kulkueet, konsertit tai koululaisten rauhankasvatus täällä eivät vaikuta itärajan taakse sikäläisten sotilaiden laskelmiin.

Siksi on voinut tulla käsitys, ettei rauhanasiasta puhuvia ”kuunneltaisi”. Oikeasti Suomikin pyrkii tekemään kaikkensa, että rauhantila täällä säilyisi kaikista mahdollisista uhista huolimatta.

Pienellä osalla kirjoittajista lienee myös pitkäaikaista epäluuloa Yhdysvaltoja kohtaan, tai sympatiaa ja nostalgiaa ajalle jolloin Venäjä oli rikkaine kulttuureineen vain kiehtova naapurimme. Makuasioista ei voikaan heidän kanssa kiistellä.

MITEN NÄIHIN keskustelussa trendaaviin väittämiin oikein vastaisi?

Idänsuhteiden avaamisesta voidaan toki puhua, siitä meillä on kokemuksia vuosikymmenen ajalta.

Suomi voisi taas alkaa hieroa kaveruutta itänaapurinsa kanssa, yritimmehän sitä ensin Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän kesken ihan vakavissamme. Mihin se johti?

Putinin Venäjä painosti meitä taloudellisestikin 2000-luvulla monta kertaa. Se heitti puukauppaan ja elintarvikevientiin yllätysrajoituksia, ei vihjailuistaan huolimatta vapauttanut vastavuoroisesti mökkitonttiensa myymistä suomalaisille, suhmuroi bulvaaniensa kautta ydinvoimalakaupassa, ja käytti parikin kertaa turvapaikanhakijoita aseenaan meitä vastaan.

Lisäksi Venäjä osoitti halveksivansa Suomen korostamaa kansainvälistä sopimusjärjestelmää valtaamalla Krimin Ukrainalta 2014, aloittamalla hitaasti hivutetun sodan Itä-Ukrainassa, sekä tekemällä salamurhaiskuja ja sabotaaseja Euroopan alueella mielensä mukaan.

Suurhyökkäys Ukrainaan 2022 oli Kremlin oma päätös, johon oikeasti kukaan ulkopuolinen ei Venäjää pakottanut.

Suhteisiin tarvitaan luottamusta, ja lupaustensa luotettavuudessa Putinin track record ei ole kovin hyvä.

EUROOPASSA heränneen uuden varustautumisen arvostelu on monilta osin paikallaan. On epäreilua, että niin monet Nato-maat alisuoriutuivat ja laiminlöivät muiden kustannuksella oman puolustuskykynsä kehittämistä vuosikausien ajan.

Tätä ja Euroopan tarvitsemaa, Trumpin Yhdysvalloista riippumatonta puolustuskykyä joudutaan nyt rahoittamaan kansantalouksille raskain keinoin, eikä tehtyjen virheiden kritisoimisessa tarvitse sanoja säästellä.

Sen sijaan kremlinmielisten mielipidekirjoittajien väitteet siitä, että varustautumisella valmistauduttaisiin hyökkäämään Venäjän kimppuun, ovat ihan puhtaasti absurdeja.

Jokainen, joka on yhtään paneutunut puolustusliiton päätöksentekojärjestelmään – ja tietää miten vaikea eurooppalaispoliitikkoja on saada päättämään asioista edes normaalitilanteessa – tajuaa että Natoa olisi mahdotonta organisaationa saada hyökkäämään mihinkään ilmansuuntaan.

ENTÄ SE väitetty amerikkalaisen aseteollisuuden rikastuttaminen ja suosiminen?

Oikeasti se, mistä sota- ja asetarvikkeita hankitaan, on jokaisen maan omassa harkinnassa. Yhdysvalloista ostetaan paljon, koska maalla on – halusipa sitä myöntää tai ei – läntisen maailman kehittynein aseteollisuus. Aseiden ostaminen toisilta alan teollisuuden suurvalloilta eli Venäjältä ja Kiinalta tuskin tulee näissä oloissa kyseeseen.

Tämäkin kaupan epätasapaino on pitkälti sen syytä, että Euroopan maat ovat joko ajaneet alas tai antaneet oman vastaavan teollisuutensa taantua. Tämänkin asian korjaaminen on EU:n ja Suomen omissa käsissä.

TUNNUSTAN puolueellisuuteni: itse kolumnistina olen hyvin jyrkästi Venäjän hyökkäystä vastaan ja haluaisin, että kaikki länsimaat tukisivat Ukrainaa kykyjensä mukaan, paljon enemmän kuin nyt.

Lukekaa siis tätäkin tekstiä tuon suodattimen läpi. Kannatan moniäänistä yhteiskuntaa ja sitä, että näistäkin asioista voidaan väitellä – ilman että vaadittaisiin erilaisten mielipiteiden, saati väärässäkin olevien kirjoittajien sensurointia tai kieltämistä.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU