Jännitysnäytelmät ja trillerit ovat harvinaista herkkua teatterissa.

Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä on tosin viime vuosina nähty useampi genreä edustava esitys. Viime vuonna siellä pyöri Agatha Christien suljetun tilan mysteeri Eikä yksikään pelastunut ja pari vuotta sitten kansainvälinen hittinäytelmä 2:22 A Ghost Story, joka yhdisteli taitavasti yliluonnollisia elementtejä klassiseen trilleriin.

Nyt Arenalla nähdään kotimainen jännärihitti, Satu Rämön ilmiöksi nousseen dekkarisarjan ensimmäinen osa Hildur.

Dramaturgi Satu Rasilan kolmesta Rämön dekkarista (Hildur, Rósa & Björk sekä Jakob) dramatisoima näyttämösovitus nähtiin jo vuonna 2024 Turun Kaupunginteatterissa.

Helsingissä nyt nähtävä esitys on Rasilan uusi, kirjasarjan ensimmäiseen osaan pohjautuva näytelmä. Rasilan sovitus on tulossa ensi syksynä myös Tampereen komediateatteriin. Suuria yleisöjä kiinnostavan näytelmän voi olettaa näkevän ensi-iltansa jatkossa myös muissa teattereissa.

ALKUASETELMA ON lajityypin tunteville tuttu: on pieni, uinuva paikkakunta ja sen omalaatuinen rikosetsivä, jonka menneisyys on pahasti traumatisoinut.

Esityksen tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Ísafjöðurin kaupunkiin saapuu uusi poliisivahvistus, suomalainen Jakob Johansson (Paavo Kinnunen), joka saa parikseen kovan jääräpäisen rikosetsivän, surffaamista rakastavan Hildurin (Elena Leeve).

Länsivuonojen syrjäisessä pikkukaupungissa on totuttu siihen, ettei siellä koskaan tapahdu mitään. Mutta kuten ehkä arvata saattaa, pian käsillä on verinen kissa ja hiiri -leikki sarjamurhaajan kanssa.

Jäljet näyttävät johtavan, ”yllättäen” myös Hildurin menneisyyteen ja tämän kahden siskon mystiseen katoamiseen.

Erityisesti oopperaohjauksistaan sekä Teatteri Jurkan johtajana tunnettu Tuomas Parkkinen on ohjannut toimivan ja eheän esityskokonaisuuden. Juonivetoisen ja tyyliltään helposti lähestyttävän esityksen parissa viihtyy mainiosti hieman yli parituntisen.

Pääpari Leeve ja Kinnunen tekevät molemmat niin ikään onnistuneet roolisuoritukset.

Nimiroolissa nähtävä Leeve ei tee Hildurista juroa karikatyyriä vaan onnistuu luomaan näyttämölle sensitiivisen ja samastuttavan, lapsuutensa kanssa painivan henkilöhahmon. Kinnunen taas työstää lentopelkoiseen ja villasukkia neulovaan Jakobiin rohkeasti komediallisen pohjavireen.

Vastapainoa tähän tuo Jakobin katkera huoltajuuskiista, joka jää kirjan sivuilta teatterilavalle siirtyessään kuitenkin varsin irralliseksi osaksi esityskokonaisuudesta.

Komediaa mukaan louhitaan lisäksi monista sivuosista, joissa urakoi liuta useita kaupunginteatterin näyttelijöitä. Mieleen jää varsinkin Jari Pehkosen revittelemä, yliampuvan limainen ja naisvihainen asianajaja, jonka murhayliajoa voi miltei ymmärtää.

Ursula Salo on toista maata ja uskottavalla tavalla hauras Hildurin Tinna-tätinä.

Esityksen skenografia on tyyliltään tunnistettavaa ja tummanpuhuvan viileää nordic noiria.

ESITYKSEN mustavalkoisen harmaa skenografia vyöryttää Islannin koruttoman luonnon Arenan näyttämöaukkoon.

Antti Mattilan lavastusta hallitsee valtava, lumivyöryestettä muistuttava, kivikasa, joka jakaa näyttämön kahteen tasoon, pakottaen näyttelijät olemaan kontaktissa itseensä.

Reunoilla nousevat pystysuorat seinämät vievät ajatukset vuonoihin ja toisaalta ihmiskohtaloihin niiden pohjalla. Takaosaa hallitsee sankka pimeys, joka kätkee paitsi murhaajan identiteetin, mutta uhkaa nielaista sisäänsä myös kärsivän Hildurin.

Pala palalta yleisön eteen avautuva murhamysteeri kulkee harmillisen usein vain dialogin ja puheen varassa, mikä jäykistää näyttämökieltä. Kun näyttämisen sijaan asioita kerrotaan, kohtauksiin tihkuu välistä turhaa staattisuutta.

Jännitteen luominen jää paikoin Eradj Nazimovin äänisuunnittelun ja Petteri Heiskasen valosuunnittelun efektiivisille harteille.

Toisaalta tiivistyvää trilleriä oleellisempaa esityksessä on tunne ja tunnelma, Hildurin sielunmaisema, joka löytää vastinparin Islannin luonnosta ja Toni Haarasen videosuunnittelusta.

Maiseman ja kerronnon yhdistyminen on ominaista myös alkuperäisteokselle, ja sen nordic blue -tyylilajille.