Teatteri ja Tanssi
26.2.2019 13:11 ・ Päivitetty: 26.2.2019 13:11
Arvio: Teatteri Avoimien Ovien Wuolijoki-produktio painottuu Niskavuoren vahvoihin naisiin
Teatteri Avoimien Ovien taiteellinen veturi Heini Tola on ohjannut ja sovittanut Hella Wuolijoen tekstien pohjalta esityksen Niskavuori: Loviisa ja Heta, joka on samalla Tolan johtajakauden viimeinen ohjaustyö. Vahvat naishahmot ovat olleet Tolan teatterityön keskiössä, joten Loviisan ja Hetan ympärille rakentuva esitys tuntuu luontevalta päätökseltä.
Esitys on mielenkiintoisesti jo toinen lyhyen aikavälin sisällä Helsingissä nähtävä Wuolijoen näytelmiin pohjautuva esitys. Tammikuussa sai ensi-iltansa Teatteri Jurkassa laajasti kiitelty Niskavuoren Heta.
Avoimien Ovien esityksessä Niskavuoren Hetan tarinaan yhdistyy Wuolijoen toinen klassikko Niskavuoren nuori emäntä. Näytelmistä on Tolan sovittamana muovautunut yksi, yhtenäinen kokonaisuus. Kahden näytelmän liiton myötä Loviisan ja Hetan tarinat rinnastuvat esityksessä toisiinsa. Rinnastuksen kautta esiin nousee yhtymäkohtia näiden kahden kuuluisan roolihahmon elämästä. Kolmiodraamat, rahan ja työn merkitys muutamia mainitakseni.
Teatteri Avoimet Ovet
Hella Wuolijoki-Heini Tola: Niskavuori: Loviisa ja Heta
Sovitus ja ohjaus Heini Tola – Skenografia Ia Ensterä – Musiikki Salla Markkanen – Valot Jere Kouhia – Näyttämöllä Ella Pyhältö, Mirva Kuivalainen, Jukka Pitkänen, Salla Markkanen
Molemmat Wuolijoki-näytelmät ovat saaneet esityksessä omat puoliaikansa. Ensimmäisellä puoliskolla pääosassa on Loviisa Niskavuoren nuorena emäntänä ja toisella puoliajalla keskitytään Niskavuoren Hetaan. Loviisana vakuuttaa Ella Pyhältö ja Hetaa tulkitsee Mirva Kuivalainen.
Pyhältön ja Kuivalaisen lisäksi lavalla nähdään näyttelijä Jukka Pitkänen ja muusikko Salla Markkanen, jonka esitykseen toteuttama musiikki syntyy livetilanteessa pianon, ukulelen sekä ääntä kerrostavan looperi-soittimen avulla. Lopputuloksena on äänimaailma, joka liukuu rouheasta kevyeen kuljettaen samalla esitystä osaltaan eteenpäin. Myös Markkasen laulua kuullaan näytelmän aikana.
Näyttelijät esittävät useampia näytelmän henkilöistä, mutta osa hahmoista elää esityksessä vain puheen tasolla tai viittauksena puiden rungoissa roikkuviin kehyksiin, mikä ensimmäisellä puoliajalla paikoin kangistaa harmillisesti näyttelijöiden ilmaisua. Henkilöhahmojen karsiminen minimiin on kuitenkin hyvä ratkaisu, sillä näin Loviisa ja Heta pääsevät paremmin esille.
Ia Ensterän suunnittelema lavastus on kaunis. Näyttämökuvaa hallitsee sinne rakennettu viitteellinen metsä. Puiset pylväät nousevat kulmikkaina lattiasta kattoon ja lavan takaosassa välkkyy metalli. Tämän metsän suojiin näytelmän hahmot juoksevat, kun elämä käy liian rankaksi.
Lavastus tekee yhdessä Anne Svenskin puvustuksen kanssa esityksen yleisilmeestä modernin, vaikka muuten esitys on uskollinen alkuperäisteoksille. Wuolijoen näytelmien muoto ja rakenne on tallella oikeastaan sellaisenaan.
Paljon aineksia, vähän liikaakin
Näissä kahdessa suuressa, suomalaisessa näytelmässä on todella paljon aineksia yhteen esitykseen, ehkä turhankin paljon. Välillä tämä runsaudensarvi tuntuu esityksessä painona. Loviisan ja Hetan tarinoiden käsittely tuntuu uhkaavan jäädä lopulta pintaraapaisuksi.
Visuaalisesti pelkistetty, miltei kliininenkin ilme nostaa henkilöhahmot sekä heidän tarinansa kuitenkin tehokkaasti etualalle, ja häivyttää Wuolijoen näytelmien ajankuvaa. Niskavuoren kuuluisaa keinutuolia ei esityksessä nähdä, mutta hahmojen liikekielessä voi nähdä kaikuja keinunnasta.
Esitys on siis vahvemmin kiinni tässä päivässä. Klassikkonäytelmien ajattomat teemat työn, rahan ja valintojen merkityksestä ihmisen elämälle kaartuvat kirkkaana katsojan silmien eteen, vaikka uusia kulmia aiheeseen ei välttämättä nousekaan.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.