Teatteri ja Tanssi
10.8.2021 10:45 ・ Päivitetty: 12.8.2021 16:25
Arvio: Tehdas tanssii -festivaalilla mainio katutanssikattaus
Tehdas tanssii -festivaali on Hämeenlinnassa vuodesta 2014 lähtien järjestetty nykytanssitapahtuma, joka monen muun kesäfestivaalin tapaan peruuntui viime vuonna. Nyt festivaali onnistuttiin viime viikolla toteuttamaan.
Festivaali on alusta asti panostanut voimakkaasti kursseihin ja kaikille avoimiin yleisötapahtumiin itse esityksiä unohtamatta.Tämän vuoden kuusipäiväisellä festivaalilla päätösviikonlopun esitykset keskittyivät katutanssiin.
Kymmenvuotias, jyväskyläläinen UMC-Dance Company toi lauanaina Miniteatterin Verstas-näyttämölle vuonna 2019 ensi-iltansa saaneen Reija Wäreen ja ryhmän yhdessä tekemän teoksen Movements – Motions – Mindsets.
Kuten nimikin sanoo, esitys käsitteli tekstin ja liikkeen kautta nuorten tanssijoidensa arkielämää, tunteita, keskinäisiä suhteita, ystävyyttä. Tietenkään mitään lopullisia ratkaisuja erilaisiin pohdintoihin ei ollut, mutta ystävyyden ja luottamuksen sekä lempeällä huumorilla höystetyn toisen tukemisen merkitys nousi selkeäksi esityksen ytimeksi.
Kaikki neljä tanssijaa, Sanaz Hassani, Anni Minkkinen, Pete Rahikainen ja Veera Venho olivat teknisesti vahvoja ja osaavia. Heidän tanssinsa oli sitkeää ja venyvää, mutta myös muhevan energistä. Kullakin oli omanlaisensa tanssityyli, joka säilyi myös silloin, kun kaikki tekivät yhtä aikaa samaa liikettä.
Tehdas Tanssii -festivaali
Hämeenlinna
UMC-Dance Company: Movements – Motions – Mindsets
Koreografia Reija Wäre ja UMC-Dance Company – Tanssijat Sanaz Hassani, Anni Minkkinen, Pete Rahikainen, Veera Venho
Samuli Emery: We Do This. We Don´t Talk
Koreografia ja puvut Barnaby Booth – Tanssija Samuli Emery
X-over
Ohjaus Ben Fury Koreografia Ben Fury ja työryhmä – Tanssijat Akim Bakhtaoui, Jeffrey Kam, Selma Kauppinen, Siiri Korkeamäki, Hozan Omar
Mielsin Wäreen osuuden teoksessa ennen kaikkea rakenteen, rytmityksen ja dynamiikan luojaksi. Itse liikekieli syntyi suurimmaksi osaksi tanssijoilta. Siinä oli eri katutanssityylejä ryyditettynä ripauksella nykytanssin kieltä.
Esitys oli avoin ja välitön ja toimii mainiosti myös katutanssia, tai muutakaan tanssia, vähemmän tuntevan katsojan kohdalla.
Huipputanssia entisessä kauppakeskuksessa
Sunnuntain esitykset tapahtuivat Kortteli2 nimisessä tilassa. Kyseessä on aivan Hämeenlinnan keskustassa sijaitseva entinen kauppakeskus, jonka tyhjiin tiloihin on sijoittunut pääasiassa erilaisia kuvataiteen toimijoita.
Nuhjuiset, autioituneet tilat, joihin sijoitetut näyttelyt vaikuttivat tarkoituksellisen tilapäisen oloisilta, loivat aivan omanlaisensa tunnelman. Kun kumpikin teos esitettiin keskellä nykytaidenäyttelyjä ilman varsinaista katsomoa ja osittain myös siten, että yleisö joutui liikkumaan, kokonaisuudesta tuli lievästi immersiivinen.
Illan aloitti Jyväskylästä lähtöisin olevan, nuoren suomalais-brittiläisen Samuli Emeryn sooloesitys. Laajasti ympäri Eurooppaa opiskelleen ja työskennelleen Emeryn palkitun esityksen, Barnaby Boothin koreografioiman We Do This. We Don´t Talk lähtökohtana oli tanssijan persoonallisuuden esittely.
Emeryn soolo oli varsinainen ilmeikkyyden sekä ilmeiden ja eleiden ilotulitus. Pienten liikkeiden toistoon perustuvassa nopeatempoisessa esityksessä arkielämän tilanteet, tunteet, ajatukset ja tapahtumat seurasivat toisiaan ällistyttävällä vauhdilla. Emery todella puhui niin käsillään kuin kasvonilmeillään. Sen lisäksi hänellä oli loistava kehonhallinta. En ole varma tunnenko Emeryn persoonallisuutta tämän esityksen jälkeen yhtään enempää, mutta tanssijana ja esiintyjänä hän on välitön, teknisesti erittäin taitava ja mukaansatempaava.
Tehdas tanssii -festivaalin päätti marokkolais-belgialaisen Ben Furyn (BE/MAR) teos X-over. Se on paikkasidonnainen esitys, joka ammentaa sufilaisista ja muista rituaalisista liikemuodoista. Helsingissä kesäkuussa URB21 -festivaalilla ensi-iltansa saanut, viidelle helsinkiläiselle tanssijalle tehty esitys pohjaa vuonna 2019 Tunisiassa esitettyyn teokseen Crossover.
Nyt paikkasidonnainen esitys otti haltuunsa Kortteli2:n näyttelytilat, ennen kaikkea viime vuoden graffiti-näyttelystä paikalle jätetyn junalaiturin.
Avoimesta tilasta ja ympäröivistä katsojista huolimatta, esitys oli äärimmäisen intensiivinen. Kaikki viisi tanssijaa, Akim Bakhtaoui, Jeffrey Kam, Selma Kauppinen, Siiri Korkeamäki ja Hozan Omar, olivat erittäin keskittyneitä ja lähes kuin omassa todellisuudessaan. Joona Huotarin mustat, aavistuksen futuristiset asut tekivät heistä kuin jonkun tuntemattoman heimon edustajia.
Katutanssiin kuuluvasti kukin tanssija sai oman, eri katutanssigenreä edustavan soolo-osuutensa, jotka vuorottelivat tiukan yhtenäisten ryhmäosuuksien kanssa. Kokonaisuus oli tanssillisesti loistavaa katsottavaa ja paikoitellen tanssi yhdistettynä HXIVE:n musiikin sykkivään rytmiin sai aikaan melkein hypnoottisen tunnelman.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.