Jokaisen myytin yhteydessä avataan myös sen kytköksiä yhteiskuntaan – esimerkiksi terveydenhuoltoon sekä tekoälyn materiaaliseen mutta usein näkymättömäksi jäävään perustaan, kuten infrastruktuuriin ja alustajätteihin.

Data on yksinkertaisimmillaan raakamateriaalia, josta tieto muodostuu. Se voi olla lukuja, sanoja, kuvia, ääniä tai signaaleja. Niillä ei kuitenkaan ole merkitystä ennen kuin ne asetetaan johonkin asiayhteyteen.

Data ja siihen liittyvä tekoäly esitetään usein muuttumattomina ja valmiina, ikään kuin taivaasta tipahtaneina. Todellisuudessa dataa täytyy aina käsitellä, muokata ja jalostaa.

TÄMÄN ymmärtäminen on tärkeää, sillä datan virheellinen käsittely – tietoinen tai tiedostamaton – heikentää sen laatua ja voi tehdä siitä harhaanjohtavaa.

Data on siis eri asia kuin tieto ja faktat, sillä data voi olla väärää tai jopa valheellista.

Data ei myöskään leiju puhtaana ja koskemattomana pilvessä. Tämä vertauskuva peittää alleen tekoälyn aineellisen perustan.

Se konkretisoituu Googlen, Metan ja Microsoftin kaltaisissa alustajäteissä, jotka ovat sijoittaneet myös Suomen datakeskuksiin.

Tekoäly ei ole yksi ja yhtenäinen ilmiö, vaan tekoälyjä on monia ja ne ovat keskenään erilaisia.

Usein tekoäly samastetaan sen uusimpaan muotoon, generatiiviseen tekoälyyn, joka tuottaa kuvia, videoita ja tekstejä. Kuitenkin tekoälyn varhaiset askeleet otettiin jo vuosikymmeniä sitten tietojenkäsittelytieteessä – sitä ei vain vielä kutsuttu tekoälyksi.

Näin tekoäly on ollut osa teknisiä laitteita jo pitkään:

”Myös koneoppimiseen perustuvat arkiset sovellukset ovat moninaisia ja usein melko huomaamattomia: älypuhelimen kamera tarkentaa kuvia automaattisesti, oikolukuohjelma korjaa tekstiä kieliopillisesti paremmaksi, logistiikkaa optimoivat järjestelmät nopeuttavat toimituksia ja karttapalvelut ehdottavat ravintolasuosituksia.”

”Kaikki nämä perustuvat erilaisille tekoälyn tekniikoille: niiden käyttötarkoitukset vaihtelevat, niiden viat ja rajoitteet poikkeavat toisistaan ja niihin liittyy myös erityyppisiä eettisiä kysymyksiä ja arvostuksia.”, kirja tiivistää.

TEKOÄLY mielletään toisinaan myös ihmisen kaltaiseksi persoonaksi. ”Tekoäly loi taideteoksen…” saattaa iltapäivälehden otsikko väittää. Todellisuudessa taustalla on aina ihminen, joka käyttää tekoälyä apuälynään.

Tekoälyltä puuttuvat sellaiset inhimilliset piirteet kuin intuitio, tunteet, eettinen harkinta ja tietoisuus – ominaisuudet, jotka ovat todellisen luovuuden edellytyksiä.

Sen sijaan kaavamaisen mutta tuottoisan formaattiviihteen tuottajana tekoälyllä on varmasti tulevaisuutta, ainakin jos nykyinen kehityssuunta jatkuu.