Suzan-Lori Parks teki aikoinaan näytelmällään (Topdog/Underdog) historiaa. Vuonna 2002 Parks oli ensimmäinen afroamerikkalainen nainen, joka voitti draaman Pulitzer-palkinnon. Tänä vuonna näytelmästä tehty esitys palkittiin Broadwaylla Tony-palkinnolla.

Eeli Vilhunen

Näytelmä kertoo kahdesta afroamerikkalaisesta veljeksestä: isoveli Lincolnista (Jani Toivola) ja pikkuveli Boothista (Roderick Kabanga). Nimensä nuoret miehet ovat saaneet – isänsä vitsinä – Yhdysvaltojen entisen presidentti Abraham Lincolnin ja tämän murhaajan John Wilkes Boothin mukaan.

Tarina perkaa veljesten ristiriitaista suhdetta mutta kuvaa samalla köyhyyden, rasismin ja vaikean lapsuuden varjostamaa elämää. Kurjuuden keskellä näyttäytyy myös unelmointi ja palo elää ja päästä eteenpäin.

Esityksen ohjauksesta vastaa Johanna Freundlich, joka on ohjannut aiemmin muun muassa vuosi takaperin Kansallisteatterissa nähdyn Tritonuksen, joka perustui Kjell Westön samannimiseen romaaniin. Karri ”Paleface” Miettinen vastaa näytelmän onnistuneesta suomennoksesta.

Miettinen on saanut Parksin alkuperäistekstin ja Yhdysvaltojen kaduilta ammentavan kielen siirrettyä luontevasti suomen kielelle. Vili Pääkön äänisuunnittelussa kuuluu kiinnostavasti leikkaa liimaa -tyylinen määreitä pakeneva soundi.

Esityksen liimana ja merkittävänä jännitteen rakentajana toimii katupeli kolmen kortin monte.

TAPAHTUMAPAIKKANA on veljesten yhteinen asunto. Elinolosuhteissa ei ole juuri kehumista. Lincoln on avioeron myötä päätynyt asumaan työttömän pikkuveljensä nurkkiin ja elättää molemmat imitoimalla Abraham Lincolnia paikallisella kasinolla.

Jurkan intiimi näyttämö heijastaa vaivatta parhaat päivänsä nähnyttä, ahdasta vuokrahuonetta. Tila on täytetty tavaralla. Sänkynä on eurolava ja pöydäksi kelpaa pari muovilaatikkoa.

Roderick Kabanga ja Jani Toivola muodostavat impulsiivisen parivaljakon ja yhteistyöllään esitykseen vahvan tunnelatauksen. Veljesten yhteiselon ja arkisen sanailun ympärille kietoutuvassa esityksessä tärkeäksi tekijäksi nousee parivaljakon välillä heiluriliikettä tekevä voimatasapaino.

Kumpi pääsee niskan päälle? Välillä tempoilu on jopa niin nopeaa, että katsojana pelkää tippuvansa vuoristoradan kyydistä.

Esityksen liimana ja merkittävänä jännitteen rakentajana toimii katupeli kolmen kortin monte, jonka pääasiallisena tarkoituksena on huijata sivustakatsojilta rahaa. Kovan onnen korttipeli merkitsee veljeksille eri asioita: Lincolnille se tarkoittaisi paluuta kadulle, vanhoihin, huonoihin tapoihin ”hustlauksiin”. Boothille kortit näyttäytyvät ulospääsynä kurjuudesta, tienä nopeaan rahaan ja onneen.

STATUSTEN ja tilanteiden vaihdellessa tiuhaan tahtiin esitys liikkuu myös komiikan ja tragedian väliä.

Kabangan tulkitseman Boothin räjähtävä energia törmää usein onnistuneesti Toivolan maadoittuneempaan ilmaisuun ja taidokkaan rauhalliseen lausuntaan. Toivola taas pääsee revittelemään muun muassa kasinolle sijoittuvissa kohtauksissa, jotka ovat muusta esityksestä kohotetumpia. Toivolan tulkitsema Abraham Lincolnin kuolinhetki on hupaisan raisusti fyysistetty.

Hieman liian pitkäksi luisuvassa esityksessä poikien menneisyys kuoriutuu auki vähä vähältä ja sanailun pohjalta alkaa paljastua veljesten elämäntilanteen juurisyitä. Vuoristoratamaisen esityksen loppu tulee yllättäen, mutta intensiivisyys riittää aivan loppupimennykseen saakka.