Kirjailija ja teatteriohjaaja Pasi Lampela on suomentanut, sovittanut sekä ohjannut Lady Chatterleyn rakastaja -romaanin pohjalta samaa nimeä kantavan esityksen Teatteri Jurkkaan. Vuonna 1928 ensimmäisen kerran Italiassa ilmestynyt, D. H. Lawrencen kirjoittama klassikko aiheutti aikanaan kuohuntaa.

Eeli Vilhunen

Ilmeisesti tarina hienostorouvan ja tämän metsänvartijan salaisesta suhteesta nähtiin liian siveettömänä. Jotain kirjan nostattaman skandaalin suuruudesta kertonee se ettei teosta julkaistu kirjailijan kotimaassa Englannissa kuin vasta vuonna 1960. Lampelan sovitus on samalla teoksen suomenkielinen kantaesitys.

Tarina sijoittuu maaseudulle, jossa Connie Chatterley hoitaa sodan runtelemaa aviomiestään Cliffordia, miehen omistamassa kartanossa. Ulkoisesti Conniella näyttäisi olevan kaikki kunnossa. On hieno koti ja tilukset sekä taloudellisesti turvattu asema. Conniesta elämä tuntuu silti tyhjältä ja olo on väsynyt. Kun Connie törmää aviomiehensä pestaamaan riistanvartija Mellorsiin, Connien maailma muuttuu. Katsojat saavat vilauksen kahden eri yhteiskuntaluokista tulevan ihmisen välillä roihahtavasta rakkaudesta, joka roihuaa metsän siimeksessä pienessä riistanvartijan mökissä.

Pienikokoinen näyttämö pakottaa tekijöitä karsimaan esityksistään rönsyt ja keskittymään oleelliseen.

Esityksen näyttelijät Matleena Kuusniemi ja Jari Virman tulkitsevat onnistuneesti tämän kahden erilaisesta todellisuudesta tulevan henkilön rakkaustarinan. Varsinkin Kuusniemi tuo Connieen selkeästi hahmottuvan kehityskaaren alun tyhjyyden kokemuksesta aina omille tunteille ja toiveille vapautumiseen. Yhdessä Kuusniemi ja Virman tekevät näkyväksi roolihahmojen välille vähitellen muodostuvan yhteyden. Se rakentuu pala palalta sanoissa, katseissa ja tauoissa. Tämän todistaminen onkin dialogiin painottuvan esityksen suurin anti.

Esityksen läpi kulkee polveillen leppoisa huumori, jonka ytimessä on roolihahmojen inhimillisyys sekä yritys olla itselle ja toiselle rehellinen.

Tarinassa on läsnä klassinen kuvio rakkauden mahdottomuudesta henkilöitä ympäröivässä yhteiskunnassa. Toisaalta samalla korostuu myös rakkauden mahdollisuus. Jotain aitoa ja todellista voi löytää yllättäen jostain missä sitä ei ajatellut olevan, vaikka sitten rähjäisestä majasta fasaanihäkkien keskeltä. Esityksessä kaikki kohtaukset tapahtuukin juuri riistanvartijan mökissä, joka muodostuu jonkinlaiseksi päähenkilöiden rakkauskuplaksi. Muu tarinan maailma rajautuu tämän ulkopuolelle ja elää vain päähenkilöiden puheessa. Jossain kaukana kuuluu tehtaiden ja teollistumisen alati koveneva jyly.

Siirtymät kohtauksesta toiseen toteutetaan pimennysten avulla, mikä tekee esityksestä paikoin liiankin fragmentaarisen. Kohtauksessa latautuva tunnelma tuntuu keskeytyvän ja laskevan, kun pimennys jo vie aikahyppynä toiseen hetkeen.

Markus ja Heidi Tsokkinen vastaavat Lady Chatterleyn rakastajan visuaalisesta ilmeestä. Markus Tsokkisen lavastama Mellorsin maja on toteutettu yksinkertaisen tyylikkäästi. Intiimissä tilassa ja hienovaraista lavastusta vasten korostuu Heidi Tsokkisen kauniin yksityiskohtainen ja ajankuvaa mukaileva puvustus. Puvut näyttävät myös visuaalisesti kahden päähenkilön maailmojen eron. Conniella on hienot hatut ja pitsiset kesämekot. Mellorsilla moneen kertaan paikatut, jo hapertuvat pöksyt ja
risainen paita.

Usein tuntuu, että Teatteri Jurkan pienikokoinen näyttämö pakottaa tekijöitä karsimaan esityksistään rönsyt ja keskittymään oleelliseen. Niin myös tälläkin kertaa. Intohimoisen ja eroottisen suhteen kuvaamisessa Lampela syventyy kahden ihmisen välille rakentuvan yhteyden kuvaamiseen eikä niinkään suhteen fyysiseen puoleen. Lampelan sovituksessa esiin nousee myös ihmisen pyrkimys kohti aidompaa olemisen tilaa.