Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professori Päivi Pihlajalle tilanne on tuttu. Hän näkee varhaiskasvatuksen suurimpana ongelmana pulan pätevistä, opettajan koulutuksen saaneista työntekijöistä. Hän harmitteleekin sitä, että opettajankoulutuksen paikkoja on lisätty vasta nyt, vaikka ongelma on ollut tiedossa jo vuosia.

- Toivon, että sitä rahoitetaan jatkossakin, että saadaan tämä tilanne rauhoittumaan ja saadaan niitä koulutettuja ihmisiä kentälle.

Samaa mieltä on Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Mirjam Kalland. Hän kiittelee erityisesti uusia muuntokoulutuksia, joissa jo varhaiskasvatuksessa työskentelevät, esimerkiksi lastenhoitajat, voivat opiskella opettajiksi.

MOLEMMAT professorit korostavat nimenomaan koulutetun henkilöstön merkitystä. Kalland huomauttaa, että tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksesta on lapselle hyötyä vain silloin, kun se on laadukasta. Laatuun puolestaan vaikuttaa muun muassa henkilöstön koulutus.

Varhaiskasvatuksen laatua onkin viime vuosina pyritty nostamaan monin tavoin. Vuonna 2016 julkaistiin ensimmäistä kertaa velvoittava varhaiskasvatussuunitelman perusteet, samaan tapaan kuin peruskoulussa on opetussuunnitelma. Muutoksia on tehty myös lainsäädäntöön. Esimerkiksi vuodesta 2030 lähtien päiväkodin johtajilla on oltava kasvatustieteiden maisterin tutkinto, ja päiväkodin henkilöstöstä nykyistä suuremmalla osalla tulee olla korkeakoulututkinto.

Kalland huomauttaa, että varhaiskasvatuksessa työskentelevät todella tarvitsevat työssään entistä enemmän osaamista. Tämä johtuu esimerkiksi lasten aiempaa moninaisemmasta taustasta. Pääkaupunkiseudulla varhaiskasvatuksessa olevat lapset puhuvat äidinkielenään yli 50 eri kieltä.

- Meillä on niin voimakas muutos meneillään, että ajattelen, kuinka paljon meidän tulee satsata siihen, että vahvistetaan tätä osaamista varhaiskasvatuksessa. Niin, että me voimme tukea lasten kielellistä kehitystä, heidän sosio-emotionaalista kehitystään, joka sitten taas tukee kouluvalmiutta. Että päästäisiin siihen, että lapsilla taustasta riippumatta olisi yhtäläiset mahdollisuudet onnistua myös koulupolullaan.

Pihlaja puolestaan huomauttaa, että henkilöstön osaamistaso vaikuttaa myös työhyvinvointiin ja jaksamiseen, jotka niin ikään ovat haasteita varhaiskasvatuksessa. Jos päteviä opettajia puuttuu, se kuormittaa muita. Meillä on nyt jopa päiväkoteja, joissa ei ole yhtään pätevää opettajaa.

- Mitä, jos meillä olisi sellainen peruskoulu, jossa ei olisi yhtään luokanopettajaa töissä?, hän kysyy.

VARHAISKASVATUKSEN veto- ja pitovoimaa, eli miten houkutella päteviä ihmisiä alalle ja myös pysymään siellä, pohditaan tällä hetkellä monilla foorumeilla. Yhtenä merkittävä tekijänä on noussut esiin palkkaus.

- Kun me olemme tehneet näitä tutkimuksia, niin aivan valtaosa on todella sillä alalla, missä he haluavat olla. He rakastavat lapsia, he rakastavat tätä työtä, mutta he kokevat vaikeuksia pärjätä, varsinkin pääkaupunkiseudulla, Kalland sanoo.

Pihlaja puolestaan sanoo pohtineensa sitä, miksi varhaiskasvatuksen opettajat ylipäätään saavat Suomessa muita opettajia huonompaa palkkaa.

- Kun kasvattaa ja opettaa pienimpiä ihmisiä meidän yhteiskunnassamme, saa pienintä palkkaa. Arvostetaanko meidän yhteiskunnassamme riittävästi lasta?

Myös työskentelyolosuhteilla on jaksamiselle ja työssä pysymiselle merkitystä. Kalland toivookin kuntien käyttävän tässä luovia keinoja erityisesti nyt, kun opettajapulaan ei näy nopeaa helpotusta. Hän nostaa esimerkiksi Espoon, jossa ollaan palkkaamassa päiväkotiapulaisia, jotta koulutettu henkilökunta voisi keskittyä tekemään oman osaamisensa mukaista työtä. Tämä vähentää myös koettua eettistä stressiä, joka johtuu siitä, ettei työtään pysty tekemään lasten kannalta parhaalla tavalla.

- Se on sellaista, mikä todella uuvuttaa. Ja sen takia toivoisin, että kunnissa löydettäisiin juuri tämän tyyppiset ratkaisut, joissa voidaan ottaa käyttöön avustavaa henkilökuntaa, Kalland sanoo.

VARHAISKASVATUKSEN haasteiden taustalla on nähty myös henkilöstömitoitusta koskeva sääntely. Asiaa koskevassa kansalaisaloitteessa vaaditaan esimerkiksi muutosta siihen, ettei henkilöstötarvetta laskettaisi koko päiväkodin vaan yksittäisen ryhmän tasolla ja että suhdelukujen pitäisi toteutua koko päivän ajan.

Pihlaja sanoo, että ryhmäkoko on merkittävä tekijä, kun puhutaan varhaiskasvatuksen laadusta. Hän toivoisi, että ryhmät voisivat myös pysyä samoina koko toimintakauden ajan, sillä ihmissuhteiden pysyvyys on tärkeä perusturvan elementti.

- Kunnathan katsovat hyvin paljon tällaisia tehokkuusmittareita, että onko kaikki paikat käytössä ja onko täyttö- ja käyttöasteet kunnossa. Niitä on seurattu ihan hirveästi kunnissa, ja se laadun seuraaminen on jäänyt vähän varjoon.

Pihlaja huomauttaa, että myös laadun seuraaminen kuuluu kuntien tehtäviin. Ne voivat kuitenkin päättää itsenäisesti, paljonko rahaa varhaiskasvatukseen käytetään. Tässä onkin kuntien välillä eroja.

- Kunnan arvot määrittävät sitä, meneekö se varhaiskasvatukseen vai meneekö se johonkin ihan muuhun, Pihlaja toteaa.

TULEVA vaalikausi ei kuitenkaan näytä lupaavalta taloudellisten resurssien suhteen. Valtiovarainministeriö on arvioinut julkisen talouden sopeutustarpeeksi kahden seuraavan vaalikauden aikana yhdeksän miljardia euroa. Huhtikuussa valittava eduskunta ja tuleva hallitus joutuvatkin päättämään, miten sopeutusta toteutetaan: mistä leikataan tai mitä veroja korotetaan. Mikään puolue ei ole ainakaan vaalien alla esittänyt, että varhaiskasvatus olisi suoraan leikkausten kohteena.

Päivi Pihlaja ei usko, että varhaiskasvatuksen tilannetta voidaan parantaa lisäämättä sen rahoitusta. Henkilöstön kouluttaminen maksaa, palkkojen korottaminen maksaisi, henkilöstömitoituksen muutokset maksaisivat. Myös uusia päiväkotirakennuksia tarvitaan.

Mirjam Kalland puolestaan huomauttaa, että varhaiskasvatukseen käytetty raha pitäisi nähdä kulujen sijaan investointina. Kun panostetaan lapsen varhaisvaiheeseen, ehkäistään ongelmia jatkossa. Jokainen syrjäytynyt ihminen maksaa yhteiskunnalle paljon.

– Jos me saamme laadukasta varhaiskasvatusta, jossa tuetaan myös monikielisyyttä, ja saadaan nämä pienet oppimaan ja innostumaan ja pärjäämään hyvin koulupolullaan, niin siitähän yhteiskunta hyötyy todella paljon, myös taloudellisesti.

STT / Terhi Riolo Uusivaara