Orpo sanoi, että tavoitteen tulisi olla, että velkasuhdetta pienennetään niin kauan, kunnes Suomi saavuttaa pohjoismaisen tason. Tämä tarkoittaisi tietyn siirtymäajan jälkeen sitä, että velkasuhdetta pienennetään keskimäärin yhdellä prosenttiyksiköllä joka vuosi.

Jos riippumaton valvoja arvioi, ettei tavoitetta olla saavuttamassa, hallitus olisi velvoitettu esittämään korjaavia toimia tai selittämään, miksi toimia ei tehdä.

Asiaa koskeva lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle jo syysistuntokaudella.

– Hallitus on kuin tuhlaajapoika, joka kotiin palatessaan vaatii leikkaamaan luottokortit niin itseltään kuin muilta.

– Orpon ja Purran keksimään 40 prosentin velkasuhdetavoitteeseen pääseminen veisi hyvinäkin aikoina vuosikymmeniä, kun velkasuhteen ennustetaan ylittävän lähivuosina 90 prosenttia, hän sanoo.

Säätiöpomo muistuttaa myös Saksan esimerkistä.

– Saksa päätti höllentää keväällä omaa velkajarruaan, koska se esti tarpeellisia investointeja muun muassa puolustuksen vahvistamiseen. Jo aiemmin Saksa oli pyrkinyt kiertämään velkajarrua budjetin ulkopuolisilla rahastoilla.

Finér uskoo, että Suomessakin ajauduttaisiin vastaavaan kikkailuun, ellei velkajarru ei jousta tarvittaessa. Hän tarjoaakin omaa vaihtoehtoaan julkisesta taloudesta huolehtimiseen.

– Ilmeinen ratkaisu olisi kehyssäännön uudistaminen seuraavassa hallitusohjelmassa. Sitä tulisi muuttaa niin, että sääntö huomioisi yhtä lailla verot, sillä ne vaikuttavat julkisen talouden tasapainoon siinä missä menotkin.

– Tämä logiikka on myös EU:n finanssipoliittisissa säännöissä. Lisäksi kehyssäännössä tulisi huomioida riittävän hyvin suhdanteet sekä tarvittavat investoinnit muun muassa puolustukseen, vihreään siirtymään, koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen.