Työryhmän esittelee uudistukselle mahdollisen toteutustavan, jossa ansiopäivärahakaudella olisi kolme eri enimmäiskestoa riippuen siitä, onko suhdannetilanne huono, normaali vai hyvä. Työttömyysjaksojen lyhentämiseksi päivärahakauden enimmäiskesto olisi useimmissa suhdannetilanteissa nykyistä lyhyempi.

Poikkeuksellisen huonossa taloustilanteessa päivärahakauden kesto voisi raportin mukaan olla nykyistä pidempi, esimerkiksi 500 päivää. Ryhmän mukaan kriteerit tulisi määrittää niin, että tällainen tilanne olisi harvinainen. Tämä tarkoittaisi 1990-laman kaltaista tilannetta, eli esimerkiksi yli 15 prosentin työttömyysastetta. Normaalissa taloustilanteessa kesto olisi 350 päivää ja hyvässä taloustilanteessa 250 päivää. Päivärahakauden pituutta ei mallissa eriytetä työhistorian mukaan.

Normaalissa taloustilanteessa päivärahakauden enimmäiskesto olisi siis vähintään kolme vuotta työskennelleillä 50 päivää lyhyempi ja alle kolme vuotta työskennelleillä 50 päivää pidempi kuin nykyinen.

Työryhmä esittää tänään julkaistussa raportissaan hallitukselle toimia, jotka tutkimusten mukaan edistävät työllisyyttä. Hallitus tarkastelee ehdotuksia valmistellessaan julkista taloutta vahvistavia työllisyystoimia.

”Helppoja keinoja ei ole”

Jäntti sanoo, että helppoja keinoja työllisyyden nostamiseen ei ole.

– Olemme tehneet joukon ehdotuksia, joiden uskomme tutkimustulosten perusteella edistävän työllisyyttä. Olemme työssämme huomioineet, miten toimet vaikuttaisivat työllisyyden lisäksi tulojen jakautumiseen ja hyvinvointiin Suomessa, Jäntti sanoo tiedotteessa.

Jäntti on taloustieteen professori Tukholman yliopistossa.

Työministeri Tuula Haatainen (sd.) sanoo hallituksen käyvän ehdotukset tarkasti läpi.

– Hallitus on sitoutunut tekemään hallituskauden loppuun mennessä jo tehtyjen työllisyystoimien lisäksi päätöksiä, jotka vahvistavat julkista taloutta 110 miljoonalla eurolla, Haatainen kommentoi tiedotteessa.

Tutkijaryhmä ehdottaa myös, että TE-toimistojen henkilökuntaa lisättäisiin, työnhakijoiden tapaamiset alkaisivat nykyistä aikaisemmin ja tietoteknologiaa hyödynnettäisiin laajemmin.

Työllisyystavoite syytä asettaa 20-69-vuotiaille

Työryhmä ehdottaa, että työllisyystavoite asetettaisiin tulevaisuudessa ikäryhmässä 20–69 nykyisen 15–64 sijaan. Se pitää sekä ala- että yläikärajoja nykyisessä tavoitteessa liian matalina.

– Odotettavissa oleva elinaika on kasvanut Suomessa viime vuosikymmeninä nopeasti. Eliniän kasvusta on julkiseen talouteen kohdistuvien paineiden vuoksi kohtuullista käyttää osa työelämän pidentämiseen, tutkijat kirjoittavat.

Raportissa viitataan myös äskettäin päätettyyn oppivelvollisuuden pidennykseen.

– Toisen asteen koulutuksessa oleva voi sinänsä olla työllinen, mutta on vaikea nähdä, miksi olisi järkevää määrätietoisesti pyrkiä nostamaan lukiota tai ammattikoulua käyvien työllisyyttä – heidän päätoiminen tehtävänsä on opiskella. Alaikärajan nostaminen vähintään 20 vuoteen on siksi perusteltua, raportissa kirjoitetaan.

Tämän lisäksi raportin mukaan on syytä harkita tehtyihin työtunteihin tai johonkin, työvoimatutkimuksen niin kutsuttua ILO-määritelmää korkeampaan minimiviikkotyötuntimäärään asetettua työllisyysastetavoitetta.

Kotihoidon tuen lakkauttaminen syytä kompensoida

Tutkijaryhmä ehdottaa myös, että kotihoidon tuki lakkautettaisiin. Samalla tulisi perustaa tulosidonnainen ja veronalainen lapsen ikään sidottu lapsilisän lisäosa perheiden taloudellisen tilanteen helpottamiseksi.

Kotihoidon tuen lakkauttaminen nostaisi raportin mukaan pienten lasten äitien työssäkäyntiä noin kymmenellä prosenttiyksiköllä lapsen täytettyä noin vuoden. Kotihoidon tuen lopettaminen johtaisi kotiin jäävän vanhemman työelämäkatkoksen lyhenemiseen, mistä seuraisi parempi sosiaaliturva, mukaan lukien eläkekarttuma.

Tuen lakkauttaminen olisi kuitenkin tulonjaollisesti ongelmallista, koska kaikki sitä nyt saavat äidit eivät työllistyisi. Ilman kompensoivia toimenpiteitä seurauksena olisi lapsiköyhyyden lisääntyminen.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että kotihoidon tuki jatkuu nykymuotoisena.