Suomeen Aleksovski saapui 24-vuotiaana pakolaisena 1990-luvun alussa. Aikaa tuosta hetkestä on kulunut hieman yli – 24 vuotta.

Sarajevossa musiikkitieteen maisteriksi opiskellut mies aloitti uuden elämänsä lehdenjakajana.  Nyt hän työskentelee Kotilinnasäätiön toiminnanjohtajana. Hän on paitsi demariryhmän puheenjohtaja Tampereen kaupunginvaltuustossa myös kaupunginhallituksen 3. varapuheenjohtaja ja kaupunginhallituksen konsernijaoston varapuheenjohtaja.

Reilut parikymmentä vuotta sitten pakolaisena maahan tullut mies on noussut maan toiseksi merkittävimmän kaupungin keskeiseksi vaikuttajaksi. Siis opiskellut ja siirtynyt aina vain vaativimpimiin tehtäviin niin työurallaan kuin luottamustehtävissäänkin.

a.

Mikä mies?

Toiminnanjohtaja Atanas Aleksovskista on kirjoitettu paljon. Mutta mitä ajattelevat miehestä hänet tavalla tai toisella tuntevat? Saavatko edellämainitut laatusanat katetta?

– Balkanin sodan kokemukset ovat muovanneet miestä. Sodan kauheudet ovat saattaneet kovettaa hänen persoonaansa ja toisaalta selkiyttää hänen arvomaailmaansa.

– Historia ja hänen henkilökohtaiset kokemuksensa ovat opettaneet hänelle, ettei pelkällä pehmeydellä voi kovissa tilanteissa pärjätä, saatikka onnistua.

– Hän koki sosialidemokraattiset arvot maahanmuuttajana muiden puolueiden arvoja läheisimmiksi: ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus päällimmäisinä.

– Hän on nähnyt ja ymmärtänyt, ettei sotimisesta seuraa kuin raunioita. Hän on kypsynyt ihmisenä ja ajattelijana. Hän ymmärtää niin sanotun konsensuksen – yhteistyön merkityksen ja tärkeyden.

– Hän ei ole halunnut profiloitua vain maahanmuuttajien edunvalvojaksi. Hänellä on verkostoja laajemmin. Paitsi politiikan myös urheilun piirissä.

– Muistan vuoden 2012 “headhanttauksen” Kunnallisjärjestön puheenjohtajaa haettaessa. Tehtävä oli vaikea, koska Sdp oli vallasta syrjässä, järjestön talous retuperällä ja valtuustoryhmäkin eripurainen. Aluksi ehdokkaaksi nousutta Atanasta vastustettiin jyrkästi. Osa ilmeisesti syntyperän vuoksi. Lisäksi hänen osaamiseensa talousasioissa ei luotettu.

– Kun päädyimme Atanakseen, hänellä katsoittiin olevan sellaisia kykyjä ja ominaisuuksia, joilla saataisiin asiat kuntoon, ja sen jälkeen myös homma rullaamaan.

Ja välillä onnittelijoihin. Alla olevassa kuvassa onnittelemassa  Tampereen sosialidemokraattien kunnallisjärjestön edustajat uuden puheenjohtajansa Jyrki Koskisen  johdolla.

Tehtävä vaati johtajuutta

– Johtaja ei voi kumartaa joka suuntaan. Joskus on pakko sanoa ei. Tästä saattoi seurata joillekin henkisiä vammoja.

– Myös Atson temperamentti on tuottanut tulkintavaikeuksia. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu ”kiivastuminen” ja nopea tahtipuikon heiluttaminen. Tätä on tulkittu väärin määräilyksi ja yhden miehen diktatuuriksi. Monilta Atson temperamentti saattoi tuntua oudolta ja pelottavaltakin

– Atso on ollut esimerkki siitä, että itsensä likoon laittaminen ja kaikkensa antaminen tuottaa tulosta. Tarvitaan siihen toki kykyjäkin.

– Atanaksen polittisen uran nousu johtui pitkälti asioitten nopeasta omaksumisesta ja sen ymmärtämisestä, että onnistuminen perustuu sosiaalisten taitojen lisäksi kokonaisuuksien hallintaan.

– Kaksi vaalivoittoa ja Kunnallisjärjestön talouden oikaiseminen onnistuivat Atsolta. Valitettavasti se synnytti kateutta ja riitoja.

– Populismin nousu ja maahanmuuttovastaisuus ovat Suomessakin vaikea toimintaympäristö ”muualta” tulleelle. Lehdistö elää kielteisistä uutisista. Atso on henkilönä saattanut oikoa mutkia ja unohtanut suomalaisen byrokratian kiemurat. Uskon ja tiedän hänen silti nauttivan suurta luottamusta tamperelaisten poliitikkojen piirissä.

– Ainakin minä Kotilinnasäätiön asukkaana olen tyytyväinen. Säätiö on hyvittänyt, jos ongelmia on ollut. Mukava nukkua yönsä rauhassa, mennä aamupuurolle ja -kahville sisäpihan yli kahvilaan. Ei joka aamu, mutta joskus. Ne, jotka jaksavat, voivat mennä kuntosalille. Minä en jaksa. Mutta minä haen kirjoja omasta kirjastosta.

Ja onnittelijoita virtasi. Vuorossa Tampereen kaupunki ja kaupunginhallitus pormestari Lauri Lylyn (oik) ja konsernijohtaja Juha Yli- Rajalan johdolla.

Kuvat: Ismo Alhoniemi