SAK on vastavetona työnantajien tiukalle koordinaatiolle ryhtynyt omiin, jossakin määrin historiallisiinkin vastatoimiin. Mistä niissä on kyse? Demokraatti pyysi ay-historiaan perehtynyttä dosentti Tapio Bergholmia avaamaan tilanteen taustat.

Ammattiyhdistysliike näyttäisi Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa sopeutuneen jäsentensä ostovoiman heikentymiseen, toteaa Bergholm. Hän ei kuitenkaan tarkemmin ennakoi Suomessa parhaillaan jumiin ajautuneiden palkkaneuvottelujen korotustasoa.

– Jo pyynnöt ovat niin matalia, että jäädään inflaation alle. Näyttäsi siltä, että ammattiyhdistysliike on jossain mittakaavassa Saksassa, Suomessa ja Ruotsissa sopeutunut reaaliansioiden laskuun. Se on historiallista, Bergholm sanoo Demokraatille.

– Jopa kunta- ja sote-alan ärhäkät ammattiliitot hakivat palkankorotuksia, jotka olivat alle inflaation. Sitä ennen Paperiliiton ja Teollisuusliiton sopimukset olivat selkeästi alle vuoden 2021 inflaation, ja sitten inflaatio vielä vauhdittui.

KESKUSPANKIT ovat jo parin vuoden ajan lupailleet inflaation rauhoittuvan kahden prosentin tuntumaan. Ilmoituksilla on Bergholmin mukaan suitsittu liian suuriksi pelättyjä palkankorotuksia, että ne eivät vauhdittaisi inflaatiota entisestään.

– Se ennuste annettiin 2021, se annettiin 2022 ja tällekin vuodelle on luvattu inflaation taittumista pikapuoliin. Nyt tätä inflaatiota on nautittu sen verran pitkään, että palkanansaitsijoiden reaaliansiot ovat lähteneet laskuun kaikkialla Euroopassa.

Suomen työmarkkinatilanne on eduskuntavaalien alla jumissa. Muun muassa Teollisuusliitto jätti tiistaina ensimmäiset lakkovaroituksensa Teknologiateollisuus ry:lle ja Kemianteollisuus ry:lle.

Bergholmin mukaan kärjistymisen taustalla on ennen muuta sumea tulevaisuuden kuva.

– Ay-jäsenistössä on kiukkua ja tyytymättömyyttä siihen, että reaaliansiot laskevat. Samanaikaisesti työnantajapuolella on argumenttina se, että lama on taas kulman takana. Työnantajilla on joka kerta erittäin hyvät argumentit miksi palkkoja ei voi nyt korottaa, miksi nyt ei voi seurata muiden maiden ansiokehitystä.

Bergholm ei eduskuntavaaleista huolimatta pidä työmarkkinatilanteen puoluepolitisoitumista kovin merkittävänä riskinä.

– Ei se onnistunut viime vuonnakaan, kun sote-ammattiliittot, varsinkin Tehy, koettivat saada SDP:tä työmarkkinaosapuoleksi. Hallitus piti näppinsä erossa.

Hän kuitenkin myöntää, että sopivaan saumaan osuvat suuret lakot saattavat vaikuttaa puolueisiin joko kannatusta lisäävästi tai kannatusta vähentävästi. Erityisesti, jos lakot vaikuttavat ihmisten arkipäivään kuten liikkumiseen.

– Totta kai voi olla heijastusvaikutuksia, mutta en näe työtaisteluihin ryhtymisessä tai niiden välttämisessä mitään sellaista, että ammattiliittojen johdot miettisivät, että miten tämä vaikuttaa eduskuntavaaleihin.

Et näe, että työtaistelut olisivat vasemmistopuolueiden tai ammattiliittojen johdon taholta koordinoitu?

– Hyvin vaikea kuvitella. Hallituksen intressissä on työmarkkinarauha, hyvä talouskasvu ja valtionvelan supistuminen. Eivät laajat työtaistelutoimet ole hallituksen toivomuslistalla. Sen takia meillä on lakeja sovittelusta. On valtakunnansovittelijoita ja työtaisteluiden ilmoitusvelvollisuuksia ja muita. Pyrkimyksenä on mahdollisimman vähäiset häiriöt.

LÄHIHISTORIASSA on silti nähty tilanne, jossa työmarkkinatilannetta hyödynnettiin poliittisesti. Kokoomuksen vaalien alla kampanjoimat hoitajien palkankorotukset jäivät historiaan vuonna 2007. Sari Sairaanhoitaja -kampanja ajoi palkat nousuun muillakin sektoreilla juuri ennen taantumaa.

– Tietysti on mahdollista, että joidenkin alojen työtaistelut, varsinkin satamien tai liikenteen lakot, voivat mobilisoida oikeistolaisia äänestäjiä. Aika monet myös hyväksyvät sen, että reaaliansioiden turvaamiseksi voi lähteä työtaisteluun.

Uutta Suomen kevään työmarkkinakiistoissa on palkansaajapuolen pidemmälle viety koordinaatio, johon sak:laiset liitot ovat sitoutuneet. Bergholmin mukaan Suomen ay-liike näyttäisi opiskelevan Ruotsin “SAK:n” eli LO:n toimintatapaa, jossa ay-puolella on ollut oma koordinaatio ja tavoitteensa.

– Ruotsissa koordinaatiossa on ollut myös solidaarista palkkapolitiikkaa. On ollut niin kutsuttu sekamalli, jossa alimpia palkkoja on nostettu jollakin kruunumäärällä suhteellisesti enemmän ja parempia palkkoja prosenttimäärällä.

SUOMESSA koordinaatio näyttäisi Bergholmin mukaan muistuttavan enemmän Saksan prosenttipainotteista linjaa. Ruotsin mallia vastaan puhuu myös koordinaatioon osallistuvat kotimarkkina-ammattiitot.

– Eihän tästä taida nyt Ruotsin mallia tulla, jos palvelualan ammattiliitto PAM ja AKT ovat samassa veneessä. Eivät ne ainakaan kansantalouden kirjanpidon mukaan ole vientialoja vaikka saattavat vientiä tukea ja edistää.

Ay-puolen koordinaatio ei Bergholmin mukaan vaikuta vielä erityisen järjestäytyneeltä. Mitään mallia ei ole.

– Emme vielä tiedä mihin tämä päättyy. Voi olla, että ollaan ensin yhdessä rivissä ja sitten jokainen lähtee omille teilleen tai rivit muodostuvat kiinteämmiksi ja pysyvämmiksi.