Mauri Panhelainen avaa pelin.

”Helsingin seudulle etsiytyneet tamperelaissisarukset Sinikka ja Tiina Nopola loivat yhdessä menestyksekkään lastenkirjailijauran, jonka yksi perusteos on Heinähattu ja Vilttitossu, viikon etsitty kirja.

Ennen 2021 tapahtunutta katastrofia, Sinikka Nopolan menehtymistä, he ehtivät julkaista kymmeniä Heinähattuja ja Vilttitossuja 35 vuoden aikana. Montakohan elokuvaa näistä kirjoista lieneekään tehty. Monta.”

Antti Parkkonenkin innostuu kokeilemaan kepillä jäätä.

”Nyt oli sellainen visa, että vanhankin täytyy yrittää.
Vihje oli helppo ja antoi mahdollisuuden yrittää. Nopolan sisaruksethan kyseessä ovat, Sinikka ja Tiina, joista Tiina tamperelainen, nääs.

Sitten tuleekin ongelma. Ei näin vanha ole itselleen, lapsilleen tai edes lapsenlanpsenlapsilleen lukenut Heinähattua ja Vilttitossua. Sisaruksista Sinikan juttuja on hyllyssäkin mutta nuo hatut ja tossut ovat kuuluja, mutta tuntemattomia.

Siis arvaus: kirjoja on monta, elokuviakin useita. Arvaus on ensimmäinen kirja ja elokuva: Heinähattu ja Vilttitossu.”

OLI ILO lukea myös Elisse Heinimaan tunnelmista näiden rasavillien sankareiden äärellä.

”Ilahduin ikihyviksi kun näin Kirjavisan sitaatin; sehän on Sinikka ja Tiina Nopolan kirjasta Heinähattu ja Vilttitossu (1989).

Nopolan sisarusten lastenkirjasarjan ensimmäisessä osassa esitellään Kattilakosken perhe. Isä Matti on tutkija, äiti Hanna harrastaa kaikenlaisia yrttejä ja vihanneksia ja kokkaa perheelle erikoisia kasvisruokia. Heinähattu on järkevä isosisko ja Vilttitossu villi pikkusisko. Kirjassa lapset karkaavat kotoa, koska vanhemmat eivät suostu ostamaan televisiota… ja sitten alkaa seikkailu! .- – –

Nopoloiden kirjoissa ihastuttaa Peppi Pitkätossumainen anarkismi, hulvaton huumori ja lennokkaat sanailut. Henkilöhahmot ovat hauskoja karikatyyrejä. Mieleen tulee usein vanhat kotimaiset elokuvat. Konstaapelit Rillirousku ja Isonapa edustavat elokuvien klassista poliisiparia. Naapurin tädit Halise ja Helka ovat jokaisen lapsen unelmamummoja, joilta riittää aina tuoretta pullaa, kakkuja ja mehua ihan kuin Suomisen perheen Hildaltakin aikoinaan.”

Juhani Niemi uskoo 99 prosentin varmuudella olevansa oikean kirjan jäljillä.

”Tämän teoksen ensimmäisestä lukukerrasta on jo aikaa. Jos nyt muistan oikein.

Ostin kirjan tuoreeltaan tyttäreni kaksivuotissyntymäpäivälahjaksi. Nimittäin Sinikka ja Tiina Nopolan ensimmäisen Heinähattu ja Vilttitossu- kirjan. Ja muistini mukaan siinä tytöt katosivat ja vanhemmat hälyttivät poliisit perään, eikä missään vaiheessa kommelluksilta vältytty, tietenkään. Heinähattu ja Vilttitossu ovat siskokset, luonteiltaan aika erilaiset. Alati olkihattu päässä kulkeva Heinähattu on esimerkillisempi ja kiltimpi, palelevista jaloista kärsivä ja siksi aina vilttitossuihin sonnustautuva Vilttitossu taas villimpi ja mahtipontisempi.

Heinähatulla ja Vilttitossulla on myös vanhemmat, Hanna ja Matti Kattilakoski.

Alkaa tyttöjen karkumatka, jonka tiimellyksessä esitellään niin naapurin hupakkoneidit, Helga ja Halise Alibullen, kuin paikalliset poliisitkin, Rillirousku ja Isonapa.

Onnellisesti kaikki kuitenkin päättyy, munkkikesteihin Alibullenin neitien tapaan. Vauhdikas tarina on saanut näköisensä päätöksen.

Sarjan kirpeähkö huumori kolahtaa niin lapsille kuin aikuisillekin, kummallekin ryhmälle hieman eri syistä. Sopii kaikille lapsille ja lapsenmielisille ikään katsomatta.”

NIMIKYSYMYS on pohdituttanut Sirpa Taskista.

”Lainkuuliaisena kansalaisena mietin, mahtoivatkohan Nopolan sisarukset kysyä Matti Kattilakoskelta lupaa hänen nimensä käyttämiseen; ainakin luulen, että sen niminen henkilö on olemassa.”

On toki, googlettamalla löytyi heti pari, muun muassa eräs tatuointiartisti. Voisi olla Heiniksen ja Vilttiksen mielestä ammattinsa puolesta kiehtova tyyppi.

Visaukonkin työkaverustoon on kuulunut eräs Kattilakoski, mutta muistaakseni hän ei ollut 1990-luvun alkupuolella pahoittanut mieltään sukunimikaimojensa kirjaseikkailuista.

Lainkuuliaisuudesta puheen ollen otetaan loppuun vielä mukava vastaus Mauri Niemeltä, joka taisi ensin olla menossa rikoskirjallisuuden pariin.

”Aluksi etsin ratkaisua lähempänä poliiseja olevan genren kirjoittajista. Lasten vanhempien nimet, Matti ja Hanna johdattivat oikeille jäljille.

Nopoloiden vuonna 1989 alkanut suursuosion saavuttanut kirjasarja Heinähattu ja Vilttitossu, lähes kaksikymmentä teosta, on jo klassikko ja huomioitu useilla palkinnoilla. Siitä on tehty elokuvia, näytelmiä ja jopa joulukalenteri.

Luulen sen suosion perusteena olevan lämmin huumori ja ymmärrys, jolla käsitellään kaikkien lapsiperheiden kohtaamia arkipäivän ilmiöitä. Kielen rikkaus kiehtoo niin aikuisia kuin nuorempiakin.”

Jotain duon suursuosiosta ja kaksikon tuotteliaisuudesta kertoo, että kustantajansa Tammen mediakuvapankki antaa heidän nimillään yhteishakuna 158 osumaa. Kaksi kuvaa heistä itsestään ja loput Heinähattujen & Vilttitossujen sekä Risto Räppääjien kansia eri ajoilta ja eri variaatioina.

Eipä muista visaukko törmänneensä moiseen runsauteen kenenkään kirjailijan kohdalla (Mauri Kunnas voisi Otavan kuvapankissa ehkä haastaa).

Kierroksen palkinto Elisse Heinimaalle. Muut tietäjät olivat Helena Nurmio, Stefan Ek, Tarmo Tikka, Veikko Huuska ja Ossi Lehtiö.

Visasitaatti

Tämän teoksen ilmestymisestä suomeksi tulee piakkoin kuluneeksi tasakymmeniä, ja samat vuosirenkaat saavuttaa tämän vuoden lopulla siitä tehty eeppinen elokuva. Kirjailija itse muuten kävi meillä kylässä jo Maailman nuorison rauhanfestivaalilla 1962.

Kirjailija nostaa teokseensa kirjoittamassaan hyvin painokkaassa esipuheessa oheisen tekstikatkelman romaaninsa tärkeimmäksi opetukseksi.

Kuka hän on, mikä lasikattoja murtanut palkittu teos? Vastaukset s-postilla kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 27.10. klo 12. Yhdelle palkinto.

”Onko se mies vai nainen?
Ei kumpikaan. Se on Se.
Mutta milötä se näyttää? minä kysyin.
Ei se miltään näytä. Ei se ole mikään elävä kuva. Ei se ole mitään sellasta että sitä vois kattoa erillään kaikesta muusta, ittes mukaan lukien. Minä uskon, että Jumala on kaikki, Shug sano. Kaikki mikä on tai oli tai tulee olemaan, ja kun sinä tunnet sen ja se tunne tekee sulle hyvän olon, silloin olet löytänyt Sen.”