Kirkkohallituksessa työskentelevä Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen avaa Demokraatille luterilaisen kirkon kannat akuuttiin puheenaiheeseen.

Kokkonen sanoo, että hänelle on tullut vaikutelma, että työkaluja, joita on tällaisten tilanteiden välttämiseksi, ei tunneta eikä sovelleta kouluissa riittävästi.

Hän toteaa, että Kirkkohallitus on tuottanut yhdessä Opetushallituksen kanssa niin sanotun neljän korin mallin tai Kumppanuuden korit -mallin.

Kokkonen sanoo, että nyt julkisessa puheessa olevat tapaukset eivät ole liittyneet opetussuunnitelman mukaiseen uskonnonopetukseen tai katsomusopetukseen.

– Koulun tehtäviin kuuluu myös sivistystehtävä, ei pelkkä tiedon jakaminen ja opettaminen vaan sekä sivistys että kasvatus. Koulu voi erilaisten yhteiskumppanien kanssa tehdä leirejä, retkiä, konsertteja, projekteja tai tapahtumia. Niihin on olemassa omanlaiset Opetushallituksen ohjeistukset, joissa uskonnon harjoittaminen selkeänä uskonnollisena tilaisuutena kyllä erottuu taidejutuista kuten konserteista. Tästä näkökulmasta barokkikonsertti ei ole uskonnon harjoittamisen tilanne.

KUN linjauksia ja ohjeistuksia ei tunneta tarkasti, Kokkosen mielestä yhteiskunnassa on lipsuttu siihen, että saatetaan toimia nopeasti ja jopa valitusten pelossa syynättäessä yksittäisiä sanoja tai uskonnollisia viitteitä.

– Se tuo sekasotkun, jonka äärellä olemme. Uskonnollisia viitteitä voi löytyä mistä tahansa, Juicen tuotannosta, taide-elämyksistä tai populaarimusiikista, melkein mistä tahansa.

– Taide ja uskonto ovat toisistaan erottamattomat sekä kulttuuri ja uskonto menevät limittäin ja lomittain, Kokkonen näkee.

Hänen mielestään Opetushallituksen linja on selkeä.

– Uskonnon harjoittaminen on tilanne, johon liittyy rukousta, jumalanpalveluksellisia elementtejä ja se on luonteeltaan sitouttavaa. Tavallinen konsertti tai taidenäyttelyhän ei ole luonteeltaan sitouttavaa.

Kun opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) otti viestipalvelu X:ssä kantaa koulun barokkikonsertin perumiseen, Kokkonen vastasi hänelle kahdella toiveella.

– 1. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto painottaa päätöksissään uskonnonvapauden negatiivista puolta. Olisiko hyvä keskustella? 2. OPH:n ohjeistus paikallisesta päätösvallasta jättää koulut melko yksin. Kattavampi & selkeä linjaus paikallaan? Kokkonen kirjoitti.

KOKKONEN sanoo, että “pintakuohu ja lööppiasetelma” kannattaisi jättää hetkeksi sivuun ja käydä rauhallista keskustelua, millaista koulua ja sivistystä lapsille ja nuorille toivotaan.

– Siinä olisivat alan toimijat kuten ministeri, Opetushallitus, päättäjät ja mahdollisesti uskonnollisia yhteisöjä voisi kuulla.

Tästä keskustelusta voisi hänen mielestään tehdä johtopäätökset, olisiko Opetushallituksen ohjetta syytä päivittää.

Hän lisää vielä, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston olisi laillisuusvalvojana hyvä olla mukana ylätasolla käytävässä keskustelussa.

– Nyt hiukan herää huoli, onko uskonnon harjoittamisen ja uskonnollisten elementtien tai sisältöjen jako heillä kirkas.

Epäilet, että ei olisi?

– Siitä olisi kyllä hyvä käydä yhteistä keskustelua.

– Opetushallituksen ohjeistuksen ongelma on se, että ylätasolta puuttuu tiettyä selkeyttä, koska päätösvaltaa halutaan hyvistäkin syistä valuttaa alaspäin kouluille. Varjopuoli voi kuitenkin olla se, että koulut voivat jäädä yksin, jos eivät saa riittävää selkänojaa omille päätöksilleen. Minä ajattelen, että Adlercreutzin ulostulo oli hyvä, koska se varmasti tyynnyttää osaltaan keskustelua.

Adlercreutz vastaa hallituksessa myös kirkollisista asioista.

OPETUSHALLITUKSELLA on ohje uskonnollisista tilaisuuksista esi- ja perusopetuksessa. Ohjetta on päivitetty viimeksi vuonna 2022.

Ohjeissa muistutetaan muun muassa, että tilaisuuksista ja tapahtumista tiedotettaessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että oppilaat ja huoltajat voivat ymmärtää, onko kyse esiopetuksen katsomuskasvatuksesta / perusopetuksen katsomusaineiden opetuksesta, uskonnollisesta tilaisuudesta vai muusta tilaisuudesta.

Opetushallituksesta on kerrottu Helsingin Sanomille, että ohjeiden päivitystä ei nähdä tarpeelliseksi juuri tällä hetkellä, mutta ohjeen tulkintaa opetuksen järjestäjille aiotaan selkeyttää. Tätä Kokkonen pitää hyvänä.

– Ohjeisiinhan voisi tuoda myös jonkin verran erityyppisiä esimerkkejä ja vaikkapa neljän korin mallin mukainen jäsennys, joka auttaisi siinä, etteivät erilaiset toiminnot menisi sekaisin. Kansalaiskeskustelussa ne saavat mennä, mutta sitten kun tehdään päätöksiä ja ratkaisuja koulussa, uskonnonopetus oppiaineena ei voi sekoittua koulun ulkopuolelta tulevien tilaisuuksien linjanvetoihin.

Lämmin kiitos tästä. Kaksi toivettani. 1. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto painottaa päätöksissään uskonnonvapauden negatiivista puolta. Olisiko hyvä keskustella? 2. OPH:n ohjeistus paikallisesta päätösvallasta jättää koulut melko yksin. Kattavampi & selkeä linjaus paikallaan?

– Jarmo Kokkonen (@jarmokokkonen) November 10, 2024