Vuonna 2014 voimaan tullut Euroopan neuvoston Istanbulin sopimus on ensimmäinen pyrkimys luoda kansainvälisesti hyväksyttyä yhteistä lainsäädäntöä, jossa kielletään naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta. Poliitikoista Latvian eroaikeisiin on kiinnittänyt huomiota kansanedustaja, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen delegaation puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd.).

– Mikäli Latvia irtautuu sopimuksesta, lähettää se väkivallan naisuhreille viestin, että heidän oikeuksiaan ja tarpeitaan ei oteta vakavasti, Kumpula-Natri toteaa tiedotteessaan.

– Taantumukselliset, konservatiiviset äärivoimat yrittävät vallata henkistä tilaa myös Euroopassa, hän jatkaa.

SOPIMUKSEEN on liittynyt 37 maata, myös Suomi, joka on sen myötä lisännyt rikoslakiinsa muun muassa vainoamisen. Myös turvakotien verkostoa on sopimuksen ansiosta laajennettu ja Suomeen on perustettu seksuaalisen väkivallan uhrien tukikeskus Seri.

Vaikka Latviasta on tulossa ensimmäinen sopimuksen jättävä EU-maa, kaikki EU-maat eivät ole siihen edes liittyneet. Tampereen yliopistossa työskentelevän Valentine Berthetin mukaan sopimus on herättänyt kiistoja alusta saakka. Allekirjoitusta isännöinyt Turkki irtautui sopimuksesta neljä vuotta sitten.

– Pääosa ristiriidoista on liittynyt sukupuolen määritelmään, Berthet sanoo.

Sopimustekstissä sukupuoli ymmärretään sosiaalisesti rakentuneena ja kulttuurisidonnaisena. Englanninkielisessä sopimustekstissä käytetään tässä yhteydessä sanaa gender erotuksena biologiseen sukupuoleen viittaavasta sex-sanasta.

– Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun gender-sana määritellään kansainvälisessä dokumentissa. Sanaa on käytetty paljon mutta se on yleensä ymmärretty biologista sukupuolta tarkoittavan sex-sanan synonyyminä.

Berthetin mukaan Istanbulin sopimusta vastaan on käynnissä suuri kansainvälinen kampanja. Sopimuksen väitetään muun muassa pakottavan ratifioijavaltiot laillistamaan samaa sukupuolta olevien avioliiton.

– Puhumme akateemisessa maailmassa anti-gender-liikkeestä. Mukana on ajatuspajoja, uskonnollisia ryhmiä, joilla on yhteyksiä hallituksiin, ja järjestöjä, jotka lobbaavat EU-instituutiota ja valtiota.

EU:SSA gender-sana on kauhistuttanut erityisesti Puolaa, Bulgariaa ja Unkaria. Puola on kuitenkin ratifioinut Istanbulin sopimuksen vuonna 2015. Tosin maan edellistä hallitusta johtanut konservatiivinen Laki- ja oikeus -puolue ajoi sopimuksesta eroamista.

Puolassa tunnetuin sopimuksesta irtautumista ajavista lobbarijärjestöistä on katolilainen ajatuspaja Ordo juris. Ranskassa samalla asialla on niin ikään katolilaisista yhteyksistään tunnettu La Manif pour tous.

– Bulgarian perustuslakituomiostuin totesi Istanbulin sopimuksen perustuslain vastaiseksi. Bulgarian perustuslaki määrittelee perheen miehen ja naisen avioliitoksi, jonka päämäärä on lasten hankkiminen.

Berthet huomauttaa, että Istanbulin sopimuksessa on otsikkoa myöten (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) kyse nimenomaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja perheväkivallasta. Sopimus on linjaltaan melko konservatiivinen. Ytimessä ovat perusasiat kuten seksuaalisen väkivallan, raiskauksen, pakotetun sterilisaation ja vainoamisen kieltäminen liittyjämaiden lainsäädännössä.

– Sopimus ei ole niin vallankumouksellinen, että se pyrkisi edistämään esimerkiksi transihmisten oikeuksia. Vastustajat ovat takertuneet vain kohtaan, jossa sukupuoli sopimustekstissä määritellään.

ISTANBULIN sopimus on aiheuttanut Berthetin mukaan päänvaivaa myös Euroopan unionissa. EU ratifioi sopimuksen kesäkuussa 2023. Berthet on perehtynyt erityisesti Istanbulin sopimuksesta käytyyn keskusteluun Euroopan parlamentissa.

– Vastustajat näkivät sopimuksen Troijan hevosena. Sopimus oli vastustajien mielestä Brysselistä kotoisin olevaa lgbtq+ -ideologiaa, jota ajettiin jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädäntöön. He sanoivat sopimuksen olevan peräisin Brysselistä vaikka kyse oli Euroopan neuvostosta. Näin he saivat Istanbulin sopimuksen yhdistettyä EU-kritiikkiin.

Koska sopimukseen liittyminen aiheutti ristiriitoja, silloinen Ursula von der Leyenin komissio päätti tehdä asiasta myös direktiivin, joka tuli voimaan vuotta ennen Istanbulin sopimuksen ratifiointia.

– Direktiivissä kyllä käytetään mutta ei määritellä gender-sanaa. Asiasta keskusteltiin paljon Eurooppa-neuvoston, komission ja parlamentin kesken. Komissio ja parlamentti pääosin kannattivat gender-näkökulmaa Istanbulin sopimuksen linjan mukaisesti, mutta jäsenmaita edustava neuvosto oli hyvin vastahakoinen.

Kun direktiivi hyväksyttiin, neuvosto teki siihen muutoksen, jonka mukaan sukupuoli on ymmärrettävä biologisesti.

BERTHETIN mukaan Latvian lähtö Istanbulista sopimuksesta on huono viesti kaikille naisten oikeuksien puolustajille ja perheväkivallan vastustajille mutta myös kansainväliselle yhteisölle.

– Se antaa vaikutelma, ettei parempaa lainsäädäntöä pyritä enää kansainvälisesti edistämään.

Istanbulin sopimuksen toteutumista valvoo Grevio-niminen (Group of Experts on Action against Violence against Women and Domestic Violence) valvontaelin, joka käy läpi ja arvioi sopimuksen nojalla kirjoitettavaa kansallista lainsäädäntöä. Grevio antaa sopimukseen liittyneille maille myös suosituksia.

– Jos maat eroavat sopimuksesta, he putoavat pois myös kansainvälisen valvonnan piiristä, jolloin väkivallan uhriksi joutuneiden naisten asema huononee.

Berhet näkee Istanbulin sopimuksen ympärillä käytävän keskustelun osana kehitystä, jossa monet muutkin kansainväliset sopimukset kärsivät inflaatiosta.

– Uskon, että se liittyy äärioikeiston nousuun. He ajattelevat, ettei kansainvälinen yhteisö tai EU:n tai Euroopan neuvoston kaltaiset elimet edusta ihmisiä, joten herää kysymys miksi niihin pitäisi olla sitoutunut. Istanbulin sopimuksesta on paljon helpompaa ja nopeampaa erota kuin EU:sta.

VALENTINE Berthet uskoo, että mikä tahansa sopimuksen ratifioinut valtio, jossa äärioikeisto nousee valtaan voi nostaa Istanbulin sopimuksen esimerkiksi siitä, miksi kansainvälisiä sopimuksia tulee vastustaa. Olisi helppo nähdä genderkeskustelun leimahtavan myös Suomen populistisessa oikeistossa. Berhet muistuttaa feminismin olevan Suomessa vahvalla pohjalla, mutta hän ei lupaa, etteikö muissa EU-maissa seurattaisi Latvian esimerkkiä.

– Sopimusta on käytetty syntipukkina, esimerkkinä kansainvälisten sopimusten ja elinten haitallisuudesta. Istanbulin sopimus liittyy perheeseen ja moraaliin, siihen, millainen suhde yhteiskunnalla on ihmisten yksityiselämään. Siihen on helppo kytkeä disinformaatiota ja valeuutisia, Berthet sanoo.