Mielipiteet

Budjettiriihessä katse lapsiperheisiin

Jukka-Pekka Flander
Jukka-Pekka Flander
Jukka-Pekka Flander

”Kuinka sinä taivutat sanan rakkaus”, kysyi Nasu tutussa lastentarinassa. ”Sitä ei voi taivuttaa, se pitää tuntea” vastasi Nalle Puh. Tyhmäksi sanottu nalle, mutta silti niin viisas.

Jotta voi ehkäistä eriarvoistumista, se pitää tuntea. Valtiovarainministeriön budjettiesitys tuli julkisuuteen. Esitys ei tunnista eriarvoistumisen syitä, vakka pääministeri on useaan otteeseen puhunut eriarvoisuuden ehkäisystä.

Eriarvoisuuteen on monta syytä. Se ei hoidu pelkällä rahalla, vaan sillä, että ihmiset pääsevät tarvitsemiensa palveluiden piiriin ja saavat kohtuullisen toimeentulon. Olipa kyse työttömästä, ikäihmisestä, sairaasta tai vammaisesta ihmisestä.

Työtöntä ei helpota se, että hänen pitää raportoida työnhaustaan viikottain työttömyysturvan menettämisen uhalla. Hän tarvitsee apua työnhakuun – koulutusta ja tukea työllistymiseen.

Ikäihmisen elämää vaikeuttaa se, että vanha tuttu koti muuttuu liian kalliiksi asua kiinteistöveron nousun myötä ja lääkekustannukset kasvavat niin, että osa lääkkeistä jää ostamatta.

Lapsiperheen arjesta tekee entistä haastavampaa se, että vanhempien vaaditaan matkaavan työhön yhä kauemmas, vaikka työ ei tarjoaisi toimeentuloa. Ja samaan aikaan varhaiskasvatuksen ryhmäkoot kasvavat ja asuminen kallistuu.

Hallitus on perustanut työryhmän, jonka tehtävä on ehkäistä eriarvoistumista. Peruuttamalla osan omista päätöksistään, se saisi pelivaraa köyhyydestä johtuvan eriarvoisuuden ehkäisyyn.

Usein sanotaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, 0-sopimukset, pienipalkkainen osa-aikatyö tai silpputyöt eivät kuitenkaan nosta perheitä köyhyydestä. Siksi työn laadulla ja kelvollisella palkalla on merkitystä.

Esimerkkinä mainittakoon hyvätuloisten veronkevennykset, miljoonaperintöjen verohuojennukset, autoveronalennukset, metsävähennykset ja apteekkarien veronkevennykset.

Suurinta välittämistä on ehkäistä lasten eriarvoistumista. Suomessa asuu yli 100 000 lasta pienituloisissa perheissä. Lapsiperheiden köyhyys on vakava ja kasvava ongelma erityisesti pikkulapsivaiheessa, koska pienten lasten perheiden köyhyys vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.

Köyhyydessä ei ole kyse vain yksihuoltajien ongelmasta, myös kahden vanhemman perheiden köyhyys on lisääntynyt. Kyse ei ole pelkästään työttömyydestä. Köyhien lapsiperheiden vanhemmista puolet käy työssä.

Usein sanotaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa, 0-sopimukset, pienipalkkainen osa-aikatyö tai silpputyöt eivät kuitenkaan nosta perheitä köyhyydestä. Siksi työn laadulla ja kelvollisella palkalla on merkitystä.

Köyhyys synnyttää osattomuuden tunnetta. Se vaikuttaa vanhempien parisuhteeseen ja uuvuttaa.

Köyhien perheiden lapset saattavat joutua luopumaan harrastuksistaan, heidän on vaikea osallistua kavereiden synttäreille, lomakiva voi jäädä haaveeksi.

Köyhien perheiden lapsia myös kiusataan muita lapsia enemmän. Moni lapsi kokee, ettei pysty vaikuttamaan omaan elämäänsä riittävästi.

Työllisyyspolitiikka ei ole tärkeää vain talouden ja verotulojen vuoksi. Se on tärkeää, myös ihmisten unelmien toteutumisen vuoksi.

Mikä tahansa työpaikka ei riitä. Työlle on asetettava myös laatukriteerit. Turvallisessa työssä erilaiset perheet uskaltavat toteuttaa lapsihaaveensa.

Syksyn budjettiriihessä on syytä miettiä perhepolitiikaa vakavasti. Kyse on työn laadusta, perhevapaista, lapsiperheiden palvelujen laadusta ja maksuista.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat