tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

D-Studio: Jos avaruudesta löytyisi uutta elämää, mitä sitten? – annetaan Esko Valtaojan vastata

Avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja, jos avaruudesta löydettäisiin uutta elämää, millaisia mahdollisuuksia se pitäisi sisällään?

– Se riippuisi tietysti ennen kaikkea siitä, olisiko se elämä älyllistä vai älytöntä, Valtaoja aloittaa vastauksensa.

Mutta jos elämää yleensä löytyisi, se antaisi hänen mukaansa ison viestin: me tietäisimme, että me emme ole yksin.

–  Ja koska maailmankaikkeus on niin suunnattoman suuri, se myös merkitsisi sitä, että me emme ole lähelläkään älykkyyden elämän huippua maailmankaikkeudessa, Valtaoja sanoo.

– Silloin me voisimme olla varmoja siitä, että me emme todellakaan ole niin fiksuja kuin me joskus kuvittelemme  olevamme. Jossakin muualla on olentoja, jotka ymmärtävät maailmasta, kaikesta paljon, paljon enemmän kuin me.

D-Studio on Demokraatin videotuotantoa verkossa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Yöttömän yön kreisi meininki

Kuva: Getty Images

Ympärivuorokautisen valon täyttämä kesäpäivänseisaus ei ole koskaan ollut ihan pikku juttu täällä pohjolassa.

Esikristilliseen aikaan suomalaiset käyttivät vuoden valoisimman yön taivaan mahtavimman hallitsijan, Ukko ylijumalan, juhlistamiseen.

Kylän väki kokoontui yhteen, ja railakkaissa juhlissa syöpöteltiin, juopoteltiin, karkoiteltiin pahoja henkiä ja toivottiin Ukolta suopeutta sadolle ja hyvälle hedelmällisyydelle.

Monin paikoin uskottiin, että mitä kovempi möykkä ja meno ja mitä juopuneemmat juhlijat, sitä runsaampaa satoa sopi odottaa.

Kristinusko saapui maahamme ja pakanalliset bakkanaalit hirvittivät papistoa. Kirkko päätti uudistaa keskikesän juhlan ja nimesi päivän Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Johanneksen nimestä muotoutui kätevästi nimi juhannus.

1600-luvun tienoilla kirkko varoitti kansaa tanssimasta ja juopottelemasta Kastajan syntymäpäivänä. Joillekin onnettomille talonpojille räpsähti sakotkin moisesta öykkäröinnistä.

Yöttömän yön juhlintaan tykästyneet suomalaiset kuitenkin loppujen lopuksi viis veisasivat rajoittavista määräyksistä, joten perinteet jatkuvat vahvoina, eikä kirkko ole tähän päivään mennessä kyennyt vaikuttamaan juhannusjuhlien kristillisestä näkökulmasta arveluttaviin, Suomen muinaisuskonnoista kumpuaviin piirteisiin.

Keskustelua aiheesta

Helsingin kirjamessuilla avoimet ovet kaikille ysiluokkalaisille

Kuva: Messukeskus
Helsingin kirjamessujen KirjaKallio-lava on ollut nuoria äärelleen houkutteleva kohtauspaikka.

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi Helsingin Kirjamessut kutsuu kaikki maamme yhdeksäsluokkalaiset veloituksetta kirjamessuille 26.–29.10.2017 Messukeskukseen Helsinkiin. Kirjamessut haluaa nuoret kirjallisuuden pariin ja innostaa heitä lukemaan entistä enemmän. Kirjamessut esittelee laaja-alaisesti kirjallisuutta ja nuorille on järjestetty erityisen paljon ohjelmaa tänäkin vuonna. Yhdeksäsluokkalaiset voivat tulla messuille joko ryhmänä opettajansa kanssa tai yksityishenkilönä viikonloppuna.

Yläkoululaisille suunnattua ohjelmaa järjestetään messuilla kaikkina päivinä. Suositulla KirjaKallio-lavalla Kallion ilmaisutaidon lukion opiskelijat haastattelevat tämän hetken mielenkiintoisimpia kirjailijoita ja vaikuttajia. Haastattelujen lisäksi ohjelmassa on paneelikeskusteluja ajankohtaisista aiheista. Kallion lukion opiskelijat ovat itse tuottaneet ohjelman ja valinneet siellä esiteltävät kirjat.

– Kutsumme ysiluokkalaiset messuille, sillä haluamme nyt erityisesti tukea heidän lukemistaan. Ysiluokkalaiset ovat peruskoulun päättyessä suurten elämänvalintojen edessä. Mitä opintovalinnat kullakin lienevätkään, lukeminen lisää ymmärrystä elämästä. Sivistys on vahvasti läsnä kirjamessuilla, jossa keskustellaan moniäänisesti paitsi ajankohtaisista, mutta myös ikuisista aiheista, kuten rakkaudesta ja kuolemasta.  Lukemalla oppii paljon asioita, näkee asiat eri näkökulmista ja oppii ymmärtämään miltä asiat tuntuvat toisen kengissä, sanoo kirjamessujen ohjelmajohtaja Jan Erola.

Yhdeksäsluokkalaiset voivat tulostaa oman pääsylipun Helsingin Kirjamessuille tapahtuman verkkosivuilta 15.8.2017 alkaen.

Kirjamessujen lopullinen ohjelma julkistetaan 12.9.2017.

Keskustelua aiheesta

Visuaalisesti kauniin Prosperon maagisuus jää vaisuksi

Kuva: jakub jelen

Prospero on maagisia voimia omaava saaren valtias William Shakespearen näytelmässä Myrsky. Prospero on myös viime vuonna perustetun sirkusteatteriryhmä Naïve Man Companyn ensimmäisen esityksen nimi.

Suomalaisen nykysirkuksen pioneerin Maksim Komaron ohjaama teos sai kantaesityksensä viime kuussa Prahassa ja Suomen ensi-iltansa tällä viikolla Helsingin Kaupunginteatterin studio Pasilassa.

Shakespearen näytelmästä yli 5-vuotiaille suunnatussa esityksessä on mukana perusasetelma: saarelle haaksirikkoutuvat isä ja tytär ja heidän välisensä suhde. Isänä on tsekkiläinen näyttelijä Jiri Kohout ja tyttärenä suomalainen akrobaatti Milla Lahtinen.

Sanattoman esityksen alku on kaunis. Näyttämön peittää salaperäisesti lainehtiva sininen esirippu, joka rypytyksineen vie ajatukset menneitten aikojen seikkailuihin.

Vahinko vain, että odotukset eivät oikein täyty.

Helsingin Kaupunginteatteri
Studio Pasila
Naïve Man Company: Prospero
Ohjaus Maksin Komaro – Dramaturgia Sverre Waage – Musiikki Juuso Hannukainen – Lavastus Juho Rahijärvi, Maksim Komaro ja Kati Mantere – Puvut Kristina Nováková Záveská – Valot Juho Rahijärvi – Esiintyjät Jiri Kohout ja Milla Lahtinen

Ymmärrän että rauhallinen tempo ja temppujen herkkyys ja vaivihkaisuus ovat tietoinen taiteellinen ratkaisu. Ne vain eivät oikein tehoa nykyajan (lapsi)katsojiin, jotka ovat tottuneet nykysirkusryhmien näyttäviin illuusioihin ja vaikuttaviin temppuihin.

Sirkuksen historiaa tuntematon ei osaa pitemmän päälle ihastua mennen ajan tunnelmaan ja esitystapaan, jossa lähes kaiken toteuttavat konkreettisesti lavalla olevat esiintyjät. Esityksen kokonaisilme jää vaisuksi ja sirkustaidollisesti lopulta aika vaatimattomaksi.

Omassa lajissaan esitys on tarkkaan harkittu. Juho Rahijärven, Komaron ja Kati Mantereen luoma lavastus sekä Kristina Nováková Záveskán suunnittelemat puvut ovat pehmeissä väreissään harmonisen kauniit ja moneksi muuttuva puukantinen laiva sympaattinen. Vahinko vain, ettei sen akrobatiavälineiksi loistavasti soveltuvaa mastoa ja köysiä käytetä kovinkaan paljoa.

Myöskin Rahijärven valot ja Juuso Hannikaisen musiikki toimivat tyylilajiin kuuluvasti itsestään suurempaa numeroa tekemättä.

Lahtinen tyttärenä on raikas ja säteilevä, mutta jotenkin koko ajan odottaa, koska hän todella pääsee näyttämään sirkusosaamistaan. Kohout on ihan sympaattinen isä, mutta hieman turhan kankea tuntuakseen maagiselta taikurilta. Aivan kuin hän ei olisi täysin tottunut ilmaisemaan asioita vain kehollaan ilman sanoja.

Annikki Alku

Keskustelua aiheesta

Kotimaiset uudet nykysirkusesitykset aloittivat Cirko-festivaalin

Kuva: cie nuua
Cie Nuuan Taival sisälsi fyysistä teatteria, jongleerausta, akrobatiaa ja tanssia.

Yksi nykysirkusfestivaalien pioneereista Cirko-festivaali alkoi viime viikonloppuna kahdella uudella kotimaisella esityksellä.

Tosin kun nykysirkuksesta on kyse, kotimaisuus on hyvin venyvä käsite. Useimmiten se tarkoittaa sitä, että osa ryhmän perustajista on suomalaisia, mutta kunkin teoksen esiintyjäryhmä on hyvinkin kansainvälinen. Ryhmät myös esiintyvät runsaasti muualla kuin Suomessa, usein jopa enemmän kuin kotimaassaan. Tähän on yleensä taloudelliset syyt.

Toisaalta kiertäminen ympäri maailmaa ja monikansallinen esiintyjäjoukko kuuluu varsin vahvasti sirkusperinteeseen.

Koomisesti vinksahtanut maailma

Cirko-festivaalin aloitti perjantaina Cirko-keskuksessa Helsingin Suvilahdessa Kallo Collective kantaesityksellään Chameleon.

Cirko-keskus
Kallo Collective: Chameleon
Ohjaus Thom Monckton ja Gemma Tweedie Musiikki ja ääni Maximilian Latva Valot Elina Noponen Puvut ja lavastus työryhmä Esiintyjät Inga Björn, Kristiina Janhunen, Jenni Kallo, Sakari Saikkonen, Gemma Tweedie, Olli Vuorinen

Vuonna 2009 perustettu ryhmä on keskittynyt fyysiseen teatteriin ja klovneriaan. Sanattomat esitykset käsittelevät erilaisia aikamme ilmiöitä tarkkanäköisesti ja humoristisen vinksahtaneesta näkökulmasta.

Thom Moncktonin ja Gemma Tweedien ideoima ja ohjaama Chameleon sijoittuu ylelliseen, mutta hieman outoon hotelliin, jossa asukkaat kohtaavat toisensa ja henkilökunnan niin aulassa, terassilla, spa-tiloissa kuin illallisillakin. Vähitellen tuiki tavallinen tilanne muuntuu ja paisuu absurdin assosiaatiologiikan viemänä hyvinkin kummalliseksi katoavine virkailijoineen, elävine peitteineen tai ruohonleikkuriin joutuvine puineen.

Rakenteellisesti esitys koostuu välillä hyvinkin lyhyistä irrallisista kohtauksista, joiden juju toisinaan vaatii yleisöltä keskittymistä ja yksityiskohtien huomaamista. Toisinaan roiskitaan isommalla pensselillä. Komiikka on terävää, mutta aina hyväntahtoista.

Kuusihenkisestä osaavasta esiintyjäryhmästä nousevat esille Jenni Kallon perusmatkailijatäti, Inga Björnin sähäkkä vastaanottovirkailija sekä Olli Vuorinen yllättävällä jongleerauksellaan.

Maximilian Latvan koostama äänitausta on konemaista ”tavaratalomusaa”, joka kyllä rytmittää esitystä, mutta käy pitemmän päälle hiukan puuduttavaksi. Ohjaajien suunnittelema monimuotolavastus on toimivaa kiertuekamaa, mutta visuaaliselta ilmeeltään hiukan valju. Myös Elina Nopasen perusvalot tekevät sen mitä on tarkoituskin, mutta ei sen enempää.

Mustaa huumoria kivusta

Aivan toista maata tunnelmaltaan ja maailmankuvaltaan oli Cie Nuuan Stoassa nähty, viime vuonna ensi-iltansa Ranskassa saanut esitys Taival.

Runsaan neljän vuoden ikäisen ryhmän perusajatuksena on koostaa teoksensa työryhmän yhteistyönä, jolloin esiintyjien osaaminen ja ominaisuudet tulevat paremmin esille. Näin myös kunkin esityksen keinot ja taiteenlajit vaihtelevat sen mukaan, mitkä ovat mukanaolijoiden ominta alaa.

Stoa
Cie Nuua: Taival
Alkuperäinen idea Jouni Ihalainen ja Olli Vuorinen Konsepti ja esitys Jouni Ihalainen, Nahuel Desanto ja Coline Froidevaux Ohjaus Pau Portabella Apulaisohjaus Olli VuorinenValot Teo Lanerva Musiikki ja ääni Petteri Rajanti Puvut Anne Jämsä

Taival-esitys sisälsi fyysistä teatteria, jongleerausta, akrobatiaa ja tanssia. Tosin kaikkia näitä vähemmän totutussa muodossa käytettynä.

Kolmen esiintyjän, Jouni Ihalaisen, Nahuel Desanton ja Coline Froidevauxin tiiviiseen yhteistyöhön ja kontaktiin perustuva esitys käsitteli kipua ja itsen sekä toisen hallintaa.

Olennainen esine esityksessä oli koiran flexi-talutushihna, jota käytettiin sekä pariakrobatiavälineenä että ennen kaikkea symbolisena ja konkreettisena toisen ihmisen hallinnan keinona. Sen avulla esiintyjät ohjailivat ja riepottelivat toisiaan.

Pau Portabellan ohjaamaa irrallisista jaksoista koostunutta esitystä hallitsi alusta alkaen pikku hiljaa voimistuva väkivallan ja masokismia hipovan kivun vire, joilla yleisöä tietoisesti haluttiin härnätä. Mukana ollut huumori oli lähinnä mustaa, eikä se kaikin osin naurattanut. Kohtaukset ja temput vietiin äärirajoille ja sen annettiin myös näkyä hengästymisinä ja väsymisinä.

Mustaa näyttämöä hallitsivat Teo Lanervan valot, jotka välillä tietoisesti hämärtyivät näkemisen rajalle. Petteri Rajantin luoma äänimaailma noudatti samaa mustanpuhuvaa tunnelmaa mataline soundeineen.

Annikki Alku

Keskustelua aiheesta

Tampereen kulttuurilaitokset huomioivat painokkaasti sisällissodan muistovuoden

Kuva: Kari Sunnari
Tampereen kaupungin ja eri kulttuuritalojen johto esitteli sisällissodan muistovuoden mittavia kulttuuriprojekteja Tampereella: vasemmalta Tampere-talon johtaja Pauliina Ahokas, museokeskus Vapriikin johtaja Toimi Jaatinen, Tampere Filharmonian intendentti Helena Hiilivirta, pormestari Anna-Kaisa Ikonen, Tampereen Teatterin johtaja Reino Bragge sekä TTT:n teatterinjohtaja Maarit Pyökäri.

Kun ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta vuoden 1918 sisällissodan tapahtumista, tuottavat Tampereen neljä suurta kulttuuritaloa – Tampereen Teatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Tampere-talo ja museokeskus Vapriikki –  muistovuonna merkittävät produktiot.

Talot järjestävät lisäksi sotatematiikkaa käsittelevän seminaarin Tampereella 27.1.2018 ja harjoitussuunnistuksen 9.1., jossa yleisöllä on mahdollisuus käydä tutustumassa kaikkiin näyttämöteoksiin ennakkoon. Tamperelaiset kulttuuritalot tekevät ensi kertaa näin laajaa yhteistyötä.

Tampereen Teatteri: 1918 Teatteri taistelussa

Tampereen Teatterin pääohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen kirjoittaa ja ohjaa näytelmän ”1918 Teatteri taistelussa”. Se saa kantaesityksen päänäyttämöllä 27.1.2018, jolloin traagisen sisällissodan alkamisesta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Viimeinen esitys nähdään Tampereen antautumisen vuosipäivänä 6.4.

Historiallisiin faktoihin, kirjeisiin ja muistelmiin pohjautuvan draaman keskiössä on Tampereen Teatteri, joka toimi Tampereen taisteluiden strategisesti merkittävänä näyttämönä. Näytelmässä seurataan ihmiskohtaloita, jotka liittyivät Tampereen Teatteriin sisällissodan aikana. Kohtaukset levittäytyvät ympäri teatteritaloa, sen käytäville, auloihin ja kellareihin. Joka esityksessä 20 katsojalla on mahdollisuus seurata esitystä näyttelijäryhmän mukana kiertäen ympäri teatteria.

Esitykseen osallistuu koko Tampereen Teatterin ensemble, lisäksi mukana on Tampereen yhteiskoulun lukion oppilaita.

Tampereen Työväen Teatteri: Tytöt 1918

Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä saa 25.1. kantaesityksensä Tytöt 1918. Musikaali nuoruudesta, raivosta ja rakkaudesta kertoo vuonna 1918 Tampereella toimineen naiskaartin tyttöjen tarinan.

Musikaalin käsikirjoittaa ja ohjaa Sirkku Peltola, musiikin säveltää Eeva Kontu ja laulujen sanat kirjoittaa Heikki Salo ja koreografiasta vastaa Marjo Kuusela. Tarina pohjautuu muun muassa Anneli Kannon romaaniin Veriruusut (2008).

Tampereen Ooppera: Veljeni vartija

Tampereen Oopperan suurtuotanto, Olli Kortekankaan säveltämä ”Veljeni vartija”, kantaesitetään helmikuussa Tampere-talossa. Kyseessä on Tampereen Oopperan 70-vuotisen historian merkittävin tilausteos. Teos sai alkusysäyksen jo vuonna 2009, kun sävellys tilattiin Olli Kortekankaalta ja libretistiksi kiinnitettiin Tuomas Parkkinen. Parkkinen vastaa myös ohjauksesta.

Ooppera kuvaa vuoden 1918 Suomea ja sisällissodan dramaattisia tapahtumia Tampereella kertomalla kahden eri puolille ajautuvan sisaruksen, Eemil ja Amanda Rossin tarinan. Päärooleissa ovat sopraano Tuuli Takala ja baritoni Ville Rusanen. Tampere Filharmoniaa johtaa orkesterin ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Oopperan lipunmyynti alkoi tämän vuoden helmikuussa. Oopperan tuotannosta vastaa Tampere-talo.

Museokeskus Vapriikki: Tampere 1918 –näyttely

Vapriikin suosittu Tampere 1918 -näyttely täyttää pian kymmenen vuotta. Loppusyksystä 2017 näyttely suljetaan uudistusten ajaksi, ja avataan entistä ehompana 26.1.2018.

Näyttely kertoo, mitä Tampereella tapahtui keväällä 1918.  Näkökulmia tarjoavat kummankin osapuolen taistelijat, mutta myös siviilit ja sivustakatsojat. Näyttely tuo esille laajan ihmiskirjon lapsista vanhuksiin ja työläisistä tehtaanjohtajiin. Esillä on Tampereen museoiden omiin kokoelmiin kuuluva todistusvoimainen kokonaisuus keväällä 1918 taistelupaikoilta ja kaupungin kaduilta kerättyä esineistöä. Näyttely on laadittu yhteistyössä Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksen kanssa.

Vapriikin kuva-arkisto on julkaissut Flickrissä yli 100 valokuvaa Suomen sisällissodan tapahtumista. Kuvat on tallennettu hyvälaatuisina jpg-kuvina ja niitä voidaan käyttää vapaasti erilaisiin käyttötarkoituksiin

Teatteriesitysten lipunmyynti alkaa tänään tiistaina ja oopperan on myyty lippuja helmikuusta. Vielä tämän kevään aikana myyntiin on tulossa yhteislippu kaikkiin näihin neljään tuotantoon.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta