Artikkelissa useat nuoret naiset kertoivat kansanedustaja Wille Rydmanin (kok.) ahdistavalta tuntuneesta käytöksestä. Perholehto kuvaa keskustelun ahdistelusta ja häirinnästä rajoittuneen toistaiseksi ”lähinnä yhden puolueen ja yhden kansanedustajan toimintaan”.

– Tämä on vain osa totuutta, hän toteaa Twitterissä.

– Mikään yhteisö ei ole täysin yhdenvertainen tai vapaa asiattomasta käytöksestä. Tarvitaan jatkuvia toimia paitsi tapausten estämiseksi (esim. tiedotus, pelisäännöt) ja havainnoimiseksi (esim. häirintäyhdyshenkilöt), myös niihin puuttumiseksi, Perholehto jatkaa tviittiketjuaan.

– Häirintää on silti. Ei menneiden vuosikymmenten lailla, mutta jokainen tapaus on liikaa. Myös omaan tietooni on saatettu tapauksia, joissa nuori on tullut ahdistelluksi joko sanallisesti ja/tai fyysistä koskemattomuutta rikkoen.

– Kenenkään ei tule jäädä kokemusten kanssa yksin. Tarjoamme aina keskusteluapua sekä ohjaamme tarvittaessa jatkoavun piirin tai rikosilmoitusta tekemään, hän kertoo.

– Samalla koen kuitenkin riittämättömyyttä. Teemmekö todella tarpeeksi ja suhtaudummeko tapauksiin riittävällä vakavuudella?

Perholehto muistuttaa, että toiminta on nuorilta nuorille, eikä moni toiminnassa mukana oleva ole puuttumisen suhteen ammattilainen.

– Rajallisen osaamisen ymmärtäminen on tärkeää. Vain siten voi myös toimia paremman tieto-taidon saavuttamisen eteen. Tähän aion itsekin tarttua muun järjestöjohdon kanssa.

Perholehdon omien kokemusten mukaan yksi isoimmista haasteista on, miten häiritsevä henkilö kohdataan ilmoituksen jälkeen.

– Järjestöpiirit ovat pienet. Asiattomasti käyttäytynyt ja tähän puuttumaan velvoitettu tuntevat lähes aina toisensa. Tuttuus nostaa kynnystä ottaa asia puheeksi riittävällä vakavuudella. Saatetaan ajatella häiritsijän olevan ”hyvä tyyppi, jotka ei tarkoita niin pahaa”, hän kuvailee.

– On kuitenkin niin, että vaikka häiritsijä olisi esimerkiksi arvostettu kuntapäättäjä, liiton alumnitoimija tai pitkäaikainen jäsen, ei tämä oikeuta asiattomuuksiin – päinvastoin. Valta-asema vain alleviivaa vastuuta ja kysyy kykyä olla väärinkäyttämättä valtaa, hän jatkaa.

Perholehto kertoo myös itse kantavansa vastuunsa siitä, että jokainen tapaus käsitellään loppuun riittävän jämäkästi.

– Jokaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus sellaiseen poliittiseen toimintaan, jossa häirintää ei katsota läpi sormien, ja jota ehkäistään aktiivisin toimin.