Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Elokuva

Dome Karukosken varmisteleva elämäkertaelokuva homotaiteilijasta edustaa itsenäisen Suomen juhlavuoden virallista hymistelyä

Dome Karukosken varmisteleva elämäkertaelokuva homotaiteilijasta edustaa itsenäisen Suomen juhlavuoden virallista hymistelyä.

Touko Laaksosesta kuvattu näyttävä elämäkerta on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden virallista ohjelmistoa. Sen avausjaksossa miehet puhuvat kaapissa olevasta kiimaisesta kanista. Aikooko pelkkiä menestyksiä liukuhihnalta lajissa kuin lajissa tehnyt nuoremman sukupolven ykköstekijä Dome Karukoski hätkähdyttää?

Tom of Finland (2017) on juuri sellaisella tavalla aiheensa käsittelevä salonkikelpoinen teos kuin on vielä jotensakin mahdollista ja uskottavaa tehdä muureja murtaneesta taiteilijasta, joka ei kumarrellut kuvia vaan piirsi niitä.

Teos voitaisiin esittää eduskunnan täysistunnossa kahdellesadalle kansanedustajalle ilman, että muhkeat muskelit ja erektioon jäykistyneet penikset hätkähdyttäisivät keitäkään muita kuin salin jyrkimpiä patakonservatiiveja.

Dome Karukoski on tehnyt käsikirjoittaja Aleksi Bardyn kanssa koko perheen homoelokuvan ja elämäkerroille tavanomaisen raatifilmin.

Elokuvan pääosaa esittää sinänsä ilmeisen poikkeuksellinen ja mielestäni liian vähän käytetty suomalainen elokuvakasvo Pekka Strang, joka ei silti istu täysin onnistuneesti suhteellisen atleettisen näköisen Laaksosen fyysiseen mielikuvaan.

Strang on kyllä kasvoiltaan samalla tavalla veistoksellinen ilmestys mutta ulkoisesti muutoin liian siro ja feminiini ilmentämään kohteensa miehekkyyttä. Joissakin kohtauksissa hän selvästi pinnistelee ollakseen tylympi miltä vaikuttaa. Maskin taakse muovattu vanha Laaksonen näyttää valkokankaalla enemmän taikinalta kuin mieheltä.

Pitkään vireillä ollut kilpaileva Tom The Movie -työniminen elokuva tuntuu roolitukseltaan harkitummalta, kun päähenkilöksi on kaavailtu Olli Rahkosta. Projektista ei ole kuulunut vuoteen mitään.

Karukoski on tehnyt käsikirjoittaja Aleksi Bardyn kanssa koko perheen homoelokuvan ja elämäkerroille tavanomaisen raatifilmin. Se on teknisesti ja kuvauksellisesti hieno ja samalla hiukan sieluton katsaus kohteensa tunnetuimpiin elämänvaiheisiin. Teemana ovat kulissien takaiset salaisuudet, mutta myös niistä vapautuminen.

Vaikka elokuvan Touko Laaksonen osoittaa sodassa sankaruutensa tappamalla kylmäverisesti laskuvarjolla pellolle pudonneen neuvostosotilaan, hän huomaa olevansa poliittisesti ja kulttuurisesti takapajuisessa rauhanajan Suomessa sivullinen sylkykuppi. Jopa siskolla (Jessica Grabovsky) tekee tiukkaa hyväksyä veljensä homoseksuaalisuus.

Taisto Oksasen esittämä upseeri, armeija- ja kohtalotoveri todistaa, millainen on “väärin” suuntautuneiden syntisten kohtalo maan virallisessa julkisivussa, ellei pidä varaansa. Kari Hietalahti ilkeilee maneerisesti homofobisena viranomaisena.

Rakkaus nuorempaan tanssijaan (Lauri Tilkanen) antaa toivoa, mutta taiteellinen läpimurto voi tapahtua vain ulkomailla.

Pelkkä hyvä tarkoitus ei riitä.

Kalifornia on elokuvan paratiisi ja vastakohta ummehtuneen kotimaan poliisivallalle. Kun uhkaavat koppalakit ilmestyvät aurinkoiselle uima-altaalle, pelko muuttuu nauruksi ja edistyksellisyyden ylistykseksi. Hetken kaikki on hyvin.

Silti elokuvasta puuttuu aito yhteiskunnallisuus. Alussa Karukoski yhdistää sodan kiihkon ja naimisen kiiman montaasilla — siinäkö Laaksosen taiteen anti? Pelätty sairaus osuu amerikkalaiseen ystävään, mutta suut vääntyvät messingille sairaalavuoteella. Ihan näin paljon ei pitäisi mielistellä oletuskatsojaa.

Laaksosen taiteessa lihakset ja elimet ovat suuria ja nahka kiiltävää. Käsikirjoitus kertaa kuvien luojan henkilöhistoriaa elämättä sitä lihaksi — siinä yksi elokuvan paradokseista. Sivuosien Grabovsky ja Tilkanen jäävät täydellisiksi statisteiksi, jotka unohtuvat jonnekin pitkiksi toveiksi.

Tom of Finland tyytyy poimimaan juttuja sieltä ja täältä kelamaisena nauhana. Tietenkin se on oikealla asialla, mutta pelkkä hyvä tarkoitus ei riitä. Pitäisi olla myös näkemystä. Tulkintaa siitä, kuka Touko Laaksonen lopulta oli. Esitaistelija, mukautuja vai kumpaakin?

Yhtä kaikki, Dome Karukosken ohjaus tunnustettiin Göteborgin elokuvajuhlilla kriitikkojen palkinnolla.

ELOKUVA:
Tom of Finland
Ohjaus: Dome Karukoski
Pääosissa: Pekka Strang, Lauri Tilkanen, Jessica Grabovsky, Kari Hietalahti, Taisto Oksanen
2017, 116 minuuttia
★★☆☆☆

Rane Aunimo
Demokraatti

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE