– Hjallis Harkimo lähti kokoomuksesta näyttävästi ja suurella julkisuudella.

– Harkimon kritiikki kokoomusta kohtaan on kovaa, vaikka se liittyy enimmäkseen päätöksentekoon ja vähemmän politiikkaan. Kun maassa on jo ennestään kolme markkinaliberaalia puoluetta ja ne kaikki käyttävät hallitusvaltaa, joutuu kysymään, onko Harkimo todellinen vaihtoehtoa nykymenolle, Heinäluoma kirjoittaa.

Heinäluoma jatkaa, miten monia markkinausko jo hirvittää, mutta ei kaikkia uudistajia.

– Lepomäen jättiläismäinen, yli 700-sivuinen kirja avaa Harkimoa perusteellisemmin haastajan poliittiset tavoitteet. Selväksi tulee, ettei Lepomäen mielestä kokoomuksella ole visiota ja puolue tyytyy pelkkään näpertelyyn ja hyvän tunnelman ylläpitämiseen.

Heinäluoman mukaan keskustan nykymenon haastaja tulee vasemmalta. Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen ilmoitti jättävänsä niin kunniapuheenjohtajuuden kuin keskustan jäsenyydenkin protestina nykymenolle.

– Väyrynen sanoo suoraan, että puolue tekee liian markkinaliberaalia politiikkaa. Talonpoikaisuus, alkiolaisuus ja kekkoslaisuus ovat joutuneet väistymään.

– Väyrysen asiakritiikki on vahvaa, vaikka hänen poliittinen uskottavuutensa kärsiikin monista viime aikojen äkkikäänteistä, Heinäluoma toteaa.

– Mielenkiintoista on, että oppositiossa aatteellinen keskustelu on hiljaisempaa. Vihreistä ei puheenjohtajavalinnan jälkeen kuulu mitään – ei sama- eikä eriseuraista viestiä. Sosialidemokraateissakin johto on saanut rakentaa omaa linjaansa rauhassa puheenjohtaja Rinteen voitettua haastajansa Lahden puoluekokouksessa alkuvuodesta 2017.

Heinäluoman mukaan vanhojen puolueiden kannattaa ottaa Harkimon ja Jungnerin toiminnallinen kritiikki vakavasti, jos haluavat menestyä myös tulevaisuudessa.

– Edustuksellinen demokratia on edelleenkin toimivin demokratia mutta ei lähelläkään täydellistä. Suoria vaikutusmahdollisuuksia – vuorovaikutusta – kaivataan kaikessa päätöksenteossa, myös puolueiden sisällä. Perustuslaki tunnusti suoran vaikuttamisen tarpeen, kun kansalaisaloitteet tehtiin mahdolliseksi.

Näillä näkymin eduskunnassa on kesäkuussa jo 10 eduskuntaryhmää.

– Se on enemmän kuin pitkään aikaan. Eduskunnasta lähtee loppuvaalikaudesta vielä enemmän ääntä kuin alkukaudesta.

– Hallituksen enemmistö eduskunnassa kutistuu edelleen. 103 kansanedustajaa ei mahdollista kovin suuria repeämiä tai poissaoloja äänestyksissä.

– Vaaleihin valmistautuva politiikka on nyt aika lailla tukinuittoa koskessa. Kaikki tukinuittajat eivät taida tässä koskenlaskussa pysyä tukkinsa päällä, Heinäluoma päättää.