Lontoossa Buckinghamin palatsin edessä oleva aukio täyttyi tuhansista ihmisistä, jotka jättivät kukkia, lauloivat Britannian kansallislaulua Jumala kuningatarta suojelkoot tai mietiskelivät kyyneleet silmissä kuningatar Elisabethin 70 vuotta kestäneen hallituskauden päättymistä.

Elisabetin hallituskaudella Britannia on muuttunut kolonialistisesta imperiumista moderniksi valtioksi. Uusi kuningas Charles III, Elisabetin vanhin poika, saapui liikuttuneena kiittämään ihmisiä osanotosta.

Uskomatonta mutta totta: poissa on yhtäkkiä tuo reipas nainen, joka valtakaudellaan on nähty yhtä usein ulkoiluttamassa koiralaumaansa tiluksillaan huivi päässä ja kumisaappaat jalassa kuin turkisstoolassa ja timanttitiarassa. Hän rakasti maalaiselämää, koiria ja hevosia ja hevosurheilu oli hänen intohimoinen harrastuksensa.

Liian nopeasti muuttuvassa maailmassa hän edusti rauhoittavaa jatkuvuutta, joka kesti ja jatkui ennallaan kaikista mullistuksista huolimatta. Kuningatar oli se kallio, jolle moderni Britannia on rakennettu, julisti uunituore pääministeri Liz Truss. Hän oli meidän kuningattaremme; Britannian pitkäaikaisin kuningatar ja paras kuningatar, joka meillä on ollut, ylisti Työväenpuolueen johtaja Keir Starmer.

Kuningatar oli Britannian valtion pää, mutta hänellä oli verrattomasti vähemmän poliittista valtaa kuin useimpien muiden maiden presidenteillä. Mutta pitkän hallituskautensa takia hänestä oli tullut olennainen osa maansa identiteettiä sekä kotimaassa että ulkomailla.

Hän oli briteille tuttu taustahahmo, miltei kuin sukulainen, isoäiti tai suvun matriarkka. Ja vaikka hänen jälkikasvunsa avioeroineen ja muine toilauksineen tarjosi jatkuvasti täkäläisille monarkialle varsin kiusallista saippuaoopperaa, kuningattaren suosio ja arvovalta kesti. Varsinkin viime vuosina, jolloin maa on joutunut populismin, brexitin ja sitten vielä covidin takia melkoiseen sekasortoon, kuningattaren merkitys maan ankkurina kasvoi kasvamistaan.

Kuningatar Elisabet on joutunut nimittämään virkaansa kaikkiaan 15 pääministeriä. Pelkästään kuuden viime vuoden aikana pääministerit ovat vaihtuneet tiuhaan, Liz Truss on jo neljäs pääministeri kuuden vuoden sisällä.

KUNINGATAR piti koossa myös hajoavaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Skotlannin nationalistinen pääministeri Nicola Sturgeon totesi, että skotlantilaiset rakastivat kuningatarta, joka puolestaan rakasti Skotlantia. Vaikka Skotlanti itsenäistyisi, nationalistit haluavat pitää kuningattaren valtion päänä samalla tavalla kuin monessa Kansainyhteisön maassa.

Jotkut näistä maista ovat kyllä alkaneet viime aikoina kyseenalaistaa tätä suhdetta, mutta ilman kuningattaren henkilökohtaista panosta Kansainyhteisöön se olisi tapahtunut jo paljon aikaisemmin.

Pitkän hallituskautensa aikana kuningatar Elisabet ehti vierailla miltei joka maassa, muun muassa Suomessa Kekkosen aikakaudella. Siksi hänen kuolemaansa murehditaan nyt miltei kaikkialla maailmassa. Hänen henkilökohtainen suosionsa ja arvovaltansa on vertaansa vailla lännessä. Brexitistä sekä EU:n ja Britannian huonoista suhteista huolimatta Brysselin EU-rakennuksessa laskettiin heti lippu puolitankoon.

Ranska ja Britannia ovat taas kuin kissa ja koira, mutta torstaiyönä Eiffel-tornista sammutettiin valot kuningattaren kuoleman aiheuttaman surun merkiksi. Presidentti Emmanuel Macron teki suuren numeron kuningattaren kuolemasta ja siihen liittyvistä toimista. Englannin kuninkaalliset ovat aina kiehtoneet ranskalaisia yhtä paljon kuin suomalaisiakin.

Vladimir Putinin surunvalitus uudelle kuninkaalle toi mieleen vanhat ajat ennen Ukrainan sotaa. Omituista kyllä monet tavalliset venäläiset halusivat kunnioittaa Britannian kuningattaren muistoa. Hautajaisiin Venäjän presidentti ei kuitenkaan sentään aio tulla. Kuningatar Elisabet ei ollut Putinin ihailijoita, edes ennen Ukrainan sotaa. Kiinassa Britannian kuningattaren kuolemaan suhtauduttiin pidättyväisemmin.

Tavallinen amerikkalainen ei oikeastaan tiedäkään brittien hallinnosta juuri muuta kuin kuningattaren. Hänen tapaamisensa on ollut kaikille Yhdysvaltojen presidenteille merkittävä kokemus, ja sikäläiset poliitikot tietävät, että kuvat presidentistä kuningattaren kanssa tekevät vaikutuksen amerikkalaiseen äänestäjään. Brittihovin jäykkä etiketti on kuitenkin tuottanut jatkuvia ongelmia amerikkalaisille, ja hovin kauhuksi jenkkipresidentit ovat rikkoneet tietämättään miltei kaikkia etikettisääntöjä.

Mutta jos hovi on konservatiivinen ja etiketti yhä jäykkä, kuningatar ihmisenä ei ole koskaan ollut tärkeilevää tyyppiä. Hänellä on tunnetusti runsaasti tuota kuulua brittiläistä huumorintajua ja jopa leikkimieltä. Vuoden 2012 olympialaisten avajaisissa hän näytteli James Bondin alias Daniel Graigin kanssa. Hänet nähtiin myös Paddington-karhua koskevassa animaatioelokuvassa. Televisiossa hänen on usein nähty tanssivan erityisesti skotlantilaista reeliä ja nauttivan siitä silminnähtävästi.

KUNINGASHUONE sinänsä on tietenkin kaikkea muuta kuin demokraattinen instituutio, koska se on perinnöllinen. Mutta monet vasemmistolaisetkin myöntävät, että parhaat demokratiat ovat usein kukoistaneet perustuslaillisen monarkian suojissa. Ja juuri perustuslaillisen monarkin roolin kuningatar Elisabet on toteuttanut poikkeksellisen ammattitaitoisesti.

Rooliin kuuluu että on oltava täysin epäpoliittinen. On osattava puhua julkisesti erehtymättä koskaan esittämään omia poliittisia
mielipiteitään. Kuningattaren tiedetään kuitenkin tuntevan politiikkaa ja ymmärtävän sitä hyvin. Hän on aina lukenut innokkaasti kaikki ne hallituksen asiapaperit, jotka hänelle päivittäin tuodaan punaisissa laatikoissa. Luottamukselliset keskustelut 15 pääministerin kanssa ovat tietenkin myös lisänneet ymmärtämystä.

Pääministereille on ollut helpotus keskustella kokeneen kuningattaren kanssa, jonka vaiteliaisuuteen he ovat voineet luottaa.
Epäpoliittisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä , että kuningatar olisi tullut toimeen kaikkien pääministerien kanssa yhtä hyvin.

Kun kysymyksessä on ylimys ja henkilökohtaisesti hyvin rikas nainen, luulisi että konservatiiviset pääministerit olisivat olleet hänen suosikkejaan. Mutta ei, hänen tiedetään tulleen erityisen hyvin toimeen kahden Työväenpuolueen 70-luvun pääministerien Harold Wilsonin ja James Callaghanin kanssa.

Konservatiiveistä hän piti erityisesti vaatimattomista olosuhteista pääministeriksi nousseesta John Majorista. Konservatiivisen puolueen aristokraateista hänellä oli vain yksi suosikki, David Cameron.

Huhujen mukaan hän hän vieroksui erityisesti 1980-luvun uusliberaalia konservatiivia Margaret Thatcheriä ja tämän tapaa pitää muille luentoja siitä, miten asioiden tulisi olla. Samat huhut väittävät, että kuningatar sovinnollisena konsensusihmisenä karsasteli Thatcherin eriarvoisuutta lisäävää politiikkaa ja joutui tämän kanssa konfliktiin myös Etelä-Afrikan politiikasta, koska rautarouva vastusti sanktioita apartheidia vastaan. Nämä ovat vain huhuja, emmekä koskaan saa tietää, onko niillä katetta todellisuudessa.

KUNINGATTARELLA on kaikesta huolimatta ollut myös sosiaalista ja poliittista merkitystä. Naisten itsetuntoa Britanniassa on kohentanut se, että maan keulakuvana on 70 vuotta ollut nainen. Kuningattaren työn etiikka on myös tehnyt vaikutuksen moneen brittiin: 96-vuotiaana hän teki töitä viimeiseen asti, vain pari päivää ennen kuolemaansa hän vielä nimitti asiaankuuluvin rituaalein pääministeriksi Liz Trussin virkaansa kuten kuningattarelle kuuluu.

Meidän aikanamme, jolloin väestön vanhempi ikärakenne vaatii ihmisiä tekemään töitä pitempään, kuningatar on todella näyttänyt esimerkkiä myös tässä suhteessa.

LEHTIKUVA / AFP / YUI MOK

BRITANNIAN kuninkaaksi tulee nyt Elisabetin vanhin poika Charles. Uusi kuningas Charles III piti perjantaina ensimmäisen puheensa kuninkaana. Charles ei ainakaan kruununperijänä ole pitänyt suutaan kiinni samalla tavoin kuin hänen äitinsä, hän on laukonut omia mielipiteitään milloin arkkitehtuurista milloin ympäristöasioista.

Työväenpuoluetta edustanut pääministeri Tony Blair raivostui hallituskaudellaan 2000-luvulla parikin kertaa Charlesin puuttumisesta politiikkaan. Ensimmäisessä hyvin emotionaalisessa puheessaan Charles lupasi kuitenkin, että hän hallitsee perustuslain mukaisesti eli pitää suunsa kiinni politiikasta äitinsä tavoin.

Toinen ongelma on Charlesin vaimo Camilla, Cornwallin herttuatar, joka on eronnut nainen. Huolimatta protestanttisuudestaan anglikaaninen kirkko ei hyväksy avioeroa, ja virallisesti Britannian kuningas on valtion kirkon pää. Täällä pähkäiltiin, mikä nyt eteen, ja voiko Camillasta tulla virallisesti kuningatar. Camilla saa kuitenkin nyt kuningatar Elisabetin toivomuksesta arvonimen kuningatarpuoliso.

Koska Charles on jo 73-vuotias, monarkian tulevaisuus jää pääasiassa Charlesin ja hänen ensimmäisen vaimonsa prinsessa Dianan vanhimman pojan Williamin harteille. Ennen kuolemaansa kuningatar Elisabet valmensi 40-vuotiasta Williamia parhaansa mukaan kuninkaan rooliin. Ainakin kyvyssään puhua sanomatta mitään poliittista William tulee oppiäitiinsä. Williamista tuli eilen virallisesti kruununperijä eli Walesin prinssi.