Luvassa on myös ajanviettoa pääkaupunkiseudulla asuvien lastenlasten kanssa. Jatkuvaan uutisten seuraamiseen hän toivoo saavansa hengähdystaukoa.

– Nyt on täynnä 28 vuotta kokopäivätoimista edunvalvontaa.

– Tämähän on työnä 24/7. Puhelin voi soida aamukahvipöydässä ja pitää olla tietoinen mitä Suomessa on tapahtunut, Palola sanoo Demokraatin haastattelussa.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen työelämäuudistukset ovat pitäneet huolen siitä, että lähdön tunnelmiin sekoittuu huolta tulevasta. Ammattiyhdistysliikkeen rooli on meneillään olevan hallituskauden myötä kaventunut, vaikka tiedot ay-liikkeen kuolemasta ovatkin Palolan mukaan ennenaikaisia.

PALOLA kertoo ennakoineensa, että työelämän lainsäädännön uudistamiseen oli paineita jo ennen hallituksen aloittamista. Muutosten laajuus tuli hänelle kuitenkin yllätyksenä.

– En osannut odottaa, että näin kovia uudistuksia tehdään yhdellä kertaa. Perinteistä tasapainoa heilautetaan kertaheitolla. Hallitusohjelmaan saatiin sisään lähestulkoon kaikki elinkeinoelämän ja yrittäjäjärjestöjen toiveet – ja hyvin vähän mitään palkansaajapuolelta.

Palola kertoo kuuluvansa vanhaan kaartiin, joka on puolustanut neuvotteluun ja sopimiseen perustuvaa yhteiskuntamallia, jossa toiminta perustuu luottamukseen.

– Minulle on aina ollut tosi tärkeätä, että se mikä luvataan, pitää. Se, että on sanojensa mittainen.

Samasta juuresta versoo myös työmarkkinakonkareiden neuvo välttää selkävoittojen ottamista.

– Pistevoittokin riittää.

PARHAILLAAN palkansaajapuolen luottamusta syö Palolan mukaan hallituksen ajautuminen liian lähelle työnantajia. Vastareaktiota on tuskin odotettavissa.

– En jaksa uskoa, että näissä isommissa, systeemitason työlainsäädännön muutoksissa tapahtuisi heilahdus kokonaan toiseen suuntaan.

Palola viittaa muun muassa työtaistelulainsäädännön mittaviin uudistuksiin.

Toisena isona asiana Palola pitää Orpon hallituksen lakiin betonoimaa vientimallia, joka ohjaa työriitojen sovittelua.

– Kolmas asia on varmaankin paikallisen sopimisen laajentaminen. Luulen, että nämä ovat fundamentteja, joita on aika vaikea lähteä muuttamaan takaisin siihen, mitä ne olivat ennen tätä hallitusta. Olen myös toppuutellut tätä meidän porukkaa. Ei aikaa käännetä taakse siihen, kun Orpon hallitus aloitti.

Kun Palolaa pyytää jossittelemaan, pohtimaan olisiko palkansaajaliikkeen pitänyt toimia menneisyydessä toisin, että se olisi voinut itse vaikuttaa hallituksen nyt läpi runnomiin uudistuksiin, hän myöntää pohtineensa asiaa.

– Itsekin olin muutaman kerran keskusteluissa edellisen hallituskauden aikana, että vaikkapa tätä työtaistelulainsäädäntöä olisi ollut silloin turvallisempi uudistaa. Se olisi pystytty tekemään hallitummin.

– Jos se olisi tehty silloin, tämä on sitä jossittelua, en usko, että sitä olisi lähdetty heti uudestaan uudistamaan.

TYÖLAINSÄÄDÄNNÖN ohella Orpon hallitus on remontoinut myös sosiaaliturvan lainsäädäntöä.

Hallituksen sisältä ja myös työnantajaleiristä on toistuvasti perusteltu uudistuksia sillä, että palkansaajaliike ei ole niihin pystynyt. Pitkään on yritetty eikä mikään ole liikkunut. Palola on osin eri mieltä.

– Kyllähän me olemme pystyneet tekemään tietyissä asioissa uudistuksia. On kai se myös aika luonnollista, että palkansaajia edustava osapuoli lähtee siitä, että se puolustaa työntekijöiden oikeuksia ja etuja. Jos niitä heikennetään, on luonnollista, että ne ovat meille vaikeita asioita.

Palolan mukaan uudistuksia on tähän saakka ajateltu tehtävän jollakin tavoin tasapuolisesti.

– Jos työsuhdeturvaa heikennetään, niin kuin nyt tehdään, on sitten sosiaaliturvaa vahvistettu. Mutta poliittisesti on käynyt niin, että meillä on oikeistolaisin hallitus sotien jälkeen.

Palola pitää yllättävänä, että suureksi oikeistopuolueeksi noussut perussuomalaiset ei ole perustanut työntekijöiden oikeuksista, vaikka puolue on pyrkinyt antamaan itsestään toisenlaisen kuvan. Hän katsoo myös päähallituspuolue kokoomuksen oikeistolaistuneen.

– Sivistysporvarit ovat todennäköisesti jääneet vähemmistöön ja kovan linjan oikeistolaiset ajavat tosi tiukkaa politiikkaa. Se on näkynyt tässä.

– Perussuomalaisten näkemys on ollut olla tässä mukana. He ovat kertoneet ulospäin ajavansa Suomen taloutta kuntoon ja puhuneet sen työllisyysvaikutuksista. No, näemme nyt, kun hallituskaudesta on yli puolet mennyt, että lääkkeet eivät ole kovin paljon purreet.

Palola pitää yllättävänä myös sitä, että kokoomus on suostunut perussuomalaisille tärkeisiin maahanmuuttopolitiikan kiristyksiin.

PERUSSUOMALAISET on mainostanut itseään Suomen suurimpana työväenpuolueena oman äänestäjäprofiilinsa perusteella. Palola kertoo pohtineensa, onko työväenliike epäonnistunut, kun työväki äänestää oikeistoa.

– Ehkä perinteiset puolueet eivät ole kyenneet kuuntelemaan tyytymättömien ihmisten ääntä riittävän hyvin. Kun tuli puolue, joka vähän lainausmerkeissä kuunteli heitä, niin tyytymättömyys kanavoitui sinne.

Yksi keskeinen kertomus on liittynyt maahanmuuttoon, ajatukseen ulkomailta tulevista ihmisistä, jotka elävät suomalaisten kustannuksella. Palolan mukaan keskustelussa menevät sekaisin humanitaarinen ja työperäinen maahanmuutto sekä kansainvälinen rekrytointi.

– Toisaalta luvattiin bensan ja oluen hintaa alemmas. Pidettiin esillä kriittistä suhtautumista ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Nämä puhuttelivat ihmisiä, jotka olivat tyytymättömiä. Varmaan moni on nyt miettinyt, että mitä perussuomalaiset ovat hallituksessa tehneet.

Joidenkin lupausten Palola myöntää toteutuneen. Bensa ja olut ovat halvempia. Maahanmuuttoa on kiristetty.

– Toisaalta tavallisen ihmisen sosiaaliturvasta on leikattu aika rajusti.

PALOLAA on STTK:n johtajana vastuutettu keskusjärjestön siirtymisestä poliittisesti vasemmalle.

– Olen tullut siihen lopputulokseen, että meidän linja ei ole muuttunut. Jos merikapteenina sanoisin, meillä on edelleenkin vanha kurssi, mutta ympärillä oleva yhteiskunta on mennyt tämän vaalikauden aikana merkittävästi oikealle. Silloin se meidän sanoma kuulostaa jonkun korvassa kovin vasemmistolaiselta.

Hän muistuttaa, että palkansaajaliikkeen päätehtävä on pitää työntekijöiden puolta.

– Me emme lähde tekemään muuta politiikkaa.

Yhteiskunnan oikeistolaistuminen näkyy Palolan mukaan myös vasemmistopuolueissa.

– Sosialidemokraattinen puolue ajaa ehkä eri näköistä politiikkaa Antti Lindtmanin johtamana kuin mitä se ajoi Sanna Marinin johtamana. Se näkyy muun muassa talouspolitiikassa. Toki realiteetit taloudesta pitää tunnustaa. En ollenkaan väitä, etteikö meillä olisi haasteita vaikkapa julkisen talouden tasapainon, velkaantumisen, talouskasvun tai työn tuottavuuden kanssa.

Orpon hallitus on tehnyt kovaa sopeutustaan Palolan mukaan väärään aikaan, myötäsyklisesti, keskellä heikkoa suhdannetta.

– Se on ruokkinut työllisyystilanteen merkittävää heikentymistä. Näyttää myös siltä, ettei kasvukaan lähde käyntiin.

PÄÄMINISTERI Petteri Orpon (kok.) puheet liian kielteisestä talouden kuvasta ovat ärsyttäneet Palolaa.

– Tämän hallituksen aikana muutosneuvottelujen neuvotteluaikoja on puolitettu, työttömyysturvaa heikennetty niin, että ansiosidonnainen työttömyysturva on enää kaksi kuukautta. Tässä tilanteessa on hyvin vaikea luoda positiivista tulevaisuuden kuvaa vaikkapa metsäteollisuudessa työskentelevälle jäsenistölle, kun siellä on ollut irtisanomisia.

Myös tavallisten suomalaisten syyllistäminen liian vähäisestä kuluttamisesta on Palolan mukaan käsittämätöntä. Syyllistämistä edelsi pelottelu samalla, kun uutiset ulkomailta olivat uhkaavia.

– Ihmisille luotiin mielikuva, että tässä on varauduttava pahimpaan. Ja tavallinen ihminen, joka siihen kykenee, niin sehän säästää. Nyt yhtäkkiä, kun hallituskautta on kulunut kaksi vuotta, pitäisi alkaa kuluttaa ja nähdä tilanne positiivisesti. Ei se ihan hetkessä tapahdu.

Orpon hallituksen lakisääteinen vientimalli hiertää laajasti työntekijäpuolella. Mallin kirjaaminen lakiin juontaa juurensa vuoden 2022 työmarkkinakierroksesta, jossa julkinen sektori sai neuvoteltua itselleen vientialoja suuremmat palkankorotukset. Julkisten alojen keihäänkärkenä toimi tuolloin sttk:lainen hoitajajärjestö Tehy ja erityisesti liiton puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

Yksityisen sektorin työnantajajärjestöt reagoivat kierrokseen vaatimalla viennin avauksen määrittämän korotuskaton kirjaamista lakiin. Palola toteaa, että vientialojen kilpailukyvyn turvaavia palkkaratkaisuja oli tehty Suomessa tupo-ajoista saakka.

– Malli, joka nyt on tullut on itseasiassa jäykempi kuin se vanha. Jos viennin avaaja, todennäköisesti teknologiateollisuus ja sen työntekijä- ja toimihenkilöjärjestöt, tekevät katon, mutta se on näyttänyt muodostuvan myös lattiaksi.

Toisin sanoen avaaja määrittää tason, jolle muut alat hilaavat omat palkankorotuksensa. Kukaan ei mene sen yli mutta ei myöskään alle.

– Mikä tässä nyt sitten muuttui, kun vähän pidemmällä perspektiivillä katsotaan?

HALLITUS otti vientimalliinsa vaikutteita Ruotsissa, jossa malli perustuu lain sijaan sopimiseen.

Palola huomauttaa, että malli on Ruotsissa havaittu palkkatasa-arvon kannalta haasteelliseksi. Meillä lakiin on nyt kirjattu, ettei avauksen yli voida mennä vaikka olisikin toimialakohtaisia tarpeita.

– Meidän naisvaltaiset alamme kokevat, että heidät on laitettu selkää seinää vasten. On olemassa katto, jonka yli ei voida mennä. Se on minusta ymmärrettävää. On olemassa perusteita, että tietyille ryhmille, vaikkapa naisille, voitaisiin antaa yleistä tasoa korkeampia korotuksia. Nyt näyttäisi siltä, että tällaisia ei ole mahdollista tehdä.

Orpon hallitus on Palolan mukaan heikentänyt naisten asemaa.

– Olen erityisen huolestunut naisten asemasta työelämässä tulevina vuosina. Samapalkkaisuuden ja palkkatasa-arvon edistäminen on nykyisessä työmarkkinamallissa äärimmäisen haasteellista, jos ei suorastaan lähes mahdotonta. Menneinä vuosina kyettiin ottamaan askeleita parempaan suuntaan esimerkiksi tasa-arvo-, naispalkka- ja matalapalkkaerillä, joista sovittiin työ- ja virkaehtosopimuksissa.

Tuoreimmaksi esimerkiksi tasa-arvoa heikentävästä päätöksestä Palola nostaa vuoden määräaikaisen työsopimuksen solmimisen ilman perustetta.

– Tämä tulee entisestään lisäämään raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Hallitus on perustellut uudistusta työelämän joustavoittamisella ja työllisyyden lisäämisellä.

Palola näkee palkansaajien solidaarisuuden kannalta ongelmallisena, jos neuvottelukierroksen päänavaus jää aina samojen vientialojen liittojen taisteltavaksi.

– Nyt, kun olemme tässä tilanteessa, pitäisikö meidän tukea laajemmin niitä ryhmiä, jotka tekevät päänavausta? Tätä pitää palkansaajapuolella pohtia, jos jatkamme tällä mallilla. On kaikkien etu, että siellä onnistutaan, jos ja kun se on kaikille lattia ja katto.

Palola pitää SAK:n viime työmarkkinakierroksella tekemään julkista palkankorotusavausta mielenkiintoisena. STTK:ssa ei Palolan mukaan samaan kyetty.

– On rehellisesti sanottava, että eri toimialojen välillä on niin erilaisia näkemyksiä, että me emme tehneet sitä. Jos pidemmän päälle katsotaan ja malli on tämä mikä se on, niin varmaan jossakin vaiheessa tulee aika pohtia laajempaa koordinaatiota.

– Julkisella sektorilla on tulevina vuosina aikamoisia haasteita. Voi olla, että tilanne lisää ymmärrystä siitä, että kannattaisi toimia yhdessä. Mutta sen aika ei ollut vielä kypsä. Ensin keskusjärjestöjen pitää tehdä keskenään omilla tahoillaan arviota ja pohtia, että pitäisikö yhteistyötä laajentaa. Oma näkemykseni on, että sitä kannattaisi laajentaa.

OMA kysymyksensä on neuvottelujen pohjana olevan tiedon tuottaminen. Valtiovarainministeriön yhteydessä toiminut tulo- ja kustannusselvitystoimikunta (tukuseto) lakkautettiin EK:n vaatimuksesta samalla, kun järjestö päätti lopettaa palkoista neuvottelemisen.

Nyt palkansaajajärjestöillä ei ole lainkaan pääsyä esimerkiksi sovittelijan ratkaisujen pohjana olevan taloudellisen tiedon tuotantoon. Palola kokee, että mielipiteet olisivat sittemmin EK:ssa muuttuneet.

– Ei varmaan mitään uutta tukusetoa tule, mutta parttien pitäisi olla muodostamassa yhteistä talouskuvaa. Näyttää siltä, kun liittojen kanssa keskustelee, että siellä ei olla yksiselitteisesti valmiita hyväksymään esimerkiksi valtiovarainministeriön, Suomen Pankin tai jonkun muun tutkimuslaitoksen dataa sellaisenaan, vaan pitäisi olla oma. On käyty keskustelua, että voisiko tällainen toimia valtakunnansovittelijan toimiston yhteydessä. Itse aavistuksen verran vierastan sitä. On vaikea nähdä, että sinne kovin paljon tulisi resursseja lisää.

Palola näkee neuvottelujen pohjana olevan yhteisen talouskuvan hakemisen tärkeänä.

– Porukalla pitäisi olla yhteinen talouden tilannekuva sovittelijan pöytään mentäessä.

MYÖS kolmikantainen lainvalmistelu on Palolan johtajakaudella muuttunut. Valmistelua on hänen mukaansa halvaannuttanut työnantajien haluttomuus tehdä kompromisseja.

– Kun yhteisymmärrykseen ei olla päästy, työnantajapuolella on tuudittauduttu siihen, että he ovat paremmassa asemassa ja heidän asemansa on turvatumpi kuin palkansaajan asema. Tämä on näkynyt oikeistohallituksen aikana mutta myös viime hallituskaudella, vaikka sosialidemokraatit olivat pääministeripuolueena. Kun se oli monipuoluehallitus, niin aika moni meille tärkeä asia ei edennyt.

Merkkejä kolmikantaisen valmistelun kriisistä oli nähtävillä jo Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella.

– Silloinen työministeri (Jari) Lindström (ps./sin.) sanoi, että jollei tule kolmikannassa tulosta, sitten kuskin paikalla istuu maan hallitus ja vie lainsäädäntöä eteenpäin. Tietysti parlamentaarisesti näin onkin, mutta olemme nähneet, että lopputulokset ovat useamman vuoden ajan olleet lähempänä työnantajapuolen tavoitteita kuin meidän tavoitteitamme.

– Itse näen, että meillä tuskin tulee olemaan niin vasemmistolaista hallitusta, että se ajaisi kovin työntekijämyönteistä politiikkaa, koska meillä on aina koalitiohallitus, jossa on mukana oikeistopuolueita.

Palola ei haluaisi puhua Orpon kauden työmarkkinauudistusten peruuttamisesta tulevalla hallituskaudella. Hän käyttäisi mieluummin sanaa uudistaminen.

– Sellaisten asioiden uudistaminen voisi olla helpompaa, mitkä eivät maksa valtiontaloudelle. Mietin esimerkiksi oliko oikein nostaa työntekijäpuolen seuraamusmaksuja työtaistelulainsäädännössä, kun työnantajien maksuja ei nostettu.

– Meille olisi tärkeää myös henkilöstön edustajan aseman tunnustaminen järjestäytymättömässä kentässä tehtävässä paikallisessa sopimisessa.

– En usko, että vientimallia lähdetään heti muuttamaan, mutta ehkä sen toimimisen seuraaminen pitäisi kirjata hallitusohjelmaan. Miten se huomioi käytännössä erityisten toimialojen tai ryhmien tarpeita, viittaan naisvaltaisiin aloihin.

Palola uudistaisi myös yhteistoimintalakia, johon tehtiin tällä kaudella radikaaleja uudistuksia. Hän kiinnittäisi huomiota myös paljon julkisuudessa puhuttaneeseen työvoiman hyväksikäyttöön.

– Olisiko siellä liittojen kanneoikeutta tai valvonnan resurssien lisäämistä. Nämä voisivat olla meille helpommin läpi saatavia asioita, koska oli hallitus tai puolueet mitä tahansa, siellä kyllä katsotaan mitä se maksaa valtiontaloudelle.

TYÖTTÖMYYSTURVAN leikkausten perumisen vaatiminen tulevalta hallitukselta ei toisin sanoen olisi realistista. Palola miettisi työttömyysturvan kokonaisuudistusta.

– Uskon, että sosiaaliturvalainsäädäntöön ja työlainsäädäntöön saattaa tulla pienempiä viilauksia. Esimerkiksi voidaan miettiä työttömyysturvan suojaosan palauttamista. Mutta en usko, että isoja asioita tulee menemään läpi.

Vaali- ja hallitusohjelmatavoitteissa kannattaisi Palolan mukaan tehdä yhteistyötä.

– Palkansaajapuolen jäsenjärjestöjen ja kolmen keskusjärjestön kannattaisi istua yhteiseen pöytään ja miettiä, että olisiko meillä yhteisiä tavoitteita ja pyrkiä viemään niitä voimakkaasti eteenpäin.

Talouspoliittisen realismin rinnalla elää Palolan mukaan myös etujärjestöidentiteetti. Oikeus asettaa oman jäsenistön etua ajavia poliittisia tavoitteita.

– Vaikka ymmärrämme valtiontalouden ja julkisen talouden tilanteen, niin jäsenjärjestömme ja me asetamme tavoitteemme puhtaasti omasta näkökulmastamme eikä niinkään siltä kannalta, että mikä on valtiontalouden kannalta järkevää viedä läpi. Pidämme siinä sanomisen oikeutemme.

Vaikka ammattiyhdistysliikkeen saavutukset ovat historiallisesti kiistattomat työlainsäädännöstä työsuojeluun ja sosiaaliturvaan, liikkeellä on Palolan mukaan myös omat sokeat pisteensä. Katse pitää kääntää peruutuspeilistä eteenpäin.

– Jos ammattiyhdistysliikettä ei olisi keksitty, kuka sen keksisi nyt? Luulen, että sen keksisi tämän päivän työelämän uusprekariaatti, joka on jäänyt monestakin syystä syrjään. Tarkoitan pätkä- ja silpputyötä tekeviä ihmisiä, osa-aikaisia, määräaikaisessa työsuhteessa olevia ja alustatyöntekijöitä.

TYÖELÄMÄN marginaalissa olevien ihmisten määrä myös kasvaa koko ajan. Ryhmässä on paljon nuoria ihmisiä.

– Iso kysymys on, että miten saavutamme heidät. Siinä emme ole kyenneet riittävästi toimimaan.

Palola muistuttaa, että pääosa ay-liikkeen jäsenistöstä on säännöllisissä, kokoaikaisissa ja toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Ihmiset, joita liitot edustavat, myös päättävät liiton asioista.

– Kaikki keskusjärjestöt ovat varmasti tehneet järjestäytymisselvityksiä. On todettu, että järjestäytymisaste laskee eivätkä nuoret liity liittoon. Saamme kysyttäessä palautetta, jossa nuoret allekirjoittavat suurimman osan ay-liikkeen tavoitteista kuten keskinäisen solidaarisuuden, tasa-arvon, rasismin vastaisuuden, naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisen ja säädylliset työolosuhteet. Mutta miksi emme kohtaa, tämä on iso kysymys.

Palolan mukaan monet nuoret eivät kyselyissä suhtaudu kielteisesti ay-liikkeeseen.

– Iso osa vastaa, ettei heillä ole tietoa tarpeeksi tai heille ei ole tarjottu jäsenyyttä. Jos näin on, niin onkohan tässä peiliin katsomisen paikka.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola odottaa mielenkiinnolla, miten minimipalkkadirektiiville EU:ssa käy.

ORPON hallitus ajaa myös työmarkkinajärjestöjen jäsenyyden verovähennyksen poistoa, jonka seurauksena liittoon kuuluminen tulisi palkansaajille aikaisempaa kalliimmaksi.

– Pahaa pelkään, että se tulee vaikuttamaan kaikkein vähiten koulutettuun porukkaan. Heillä on selkeä tietämys siitä, minkä takia ay-liike on olemassa. Kun mennään pienituloiseen ja vähemmän koulutettuun porukkaan, kenties heihin, jotka tekevät silpputyötä, niin onko vaikutus siellä voimakkaampi. Siihen ei ole oikein vastausta kenelläkään.

Palola uskoo, että ay-jäsenmaksujen verovähennyksen poiston peruminen on mukana liittojen hallitusohjelmatavoitteissa.

– Näemme sen edelleen tulonhankkimiseen liittyvänä vähennyksenä. Elinkeinoelämän ja yrittäjäjärjestön piirissä varmasti nähdään, että tämä on yksi isku ay-liikettä vastaan, jotta saadaan järjestäytymisastetta mahdollisimman pieneksi. Sillä tavalla myös pienennetään ay-liikkeen oikeutusta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja yhteiskunnan kehittämiseen.

Järjestäytymisasteen lasku on Palolan mukaan kollektiivisesti huono trendi, jonka näkemistä yksittäisten liittojen hyvät jäsenmäärät eivät saisi hämärtää. Palkansaajaliikkeen piirissä on tavattu ajatella, ettei Suomeen tarvita minimipalkkalainsäädäntöä. Nykyisellä kehityksellä asia on Palolan mukaan tulossa pohdittavaksi.

– Minulla ei ole tähän vahvaa näkemystä. On kiinnostavaa nähdä miten minimipalkkadirektiiville käy EU:ssa. Suomen ay-liike kannatti EU-tason minimipalkkadirektiiviä, koska näimme, että maissa, joissa ei ole mahdollista neuvotella työehtosopimuksista, olisi minimipalkka. Muut Pohjoismaat olivat toista mieltä kuin me ja vastustivat direktiiviä.

SUOMALAISESSA palkansaajaliikkeessä tavattiin Palolan mukaan ennen tuudittautua siihen, ettei EU-tason työlainsäädäntö liiemmin koske meitä, koska asiat ovat Suomessa paremmin.

– Ehkä tämän hallituskauden aikana on ryhdytty miettimään, että voi olla aika tärkeää, että EU:sta tulee työelämää säänteleviä direktiivejä. Jos täällä mennään heikompaan suuntaan, niin voi olla hyvä, että on joku minimi olemassa. En sano suoraan, että tarvitsemme minimipalkkaa, mutta se nousee varmaan keskusteluun ja ajan kuluessa voi olla, että olemme sitä mieltä, että se tarvitaan.

Eläköityminen on työmarkkinajohtajille myös uudenlainen poliittinen mahdollisuus. Eduskunnassa istuu parhaillaan muun muassa entinen SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly (sd.). Palolaa ei ole toistaiseksi pyydetty ehdolle kevään 2027 eduskuntavaaleihin.

– Eduskunnassa on hyviä ja ansioituneita henkilöitä. Voi olla, että ikä tulee vastaan, mutta on minua aikaisemmissa vaaleissa pyydetty ja varmaan sellainen keskustelu tullaan käymään. En ole asiaa vielä pohtinut.

Et sano ehdottomasti ei?

– En ole sanonut suuntaan enkä toiseen. Ehkä tässä pitää ensin vetää vähän henkeä. Olen totta kai ollut aina yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut, mutta en ole aktiivipolitiikassa ollut. On pyydetty kuntavaaleihin, aluevaaleihin, eurovaaleihin ja eduskuntavaaleihin.

– Olen ollut sen sortin sosialisti, että olen ajattelut, että en ole STTK:n puheenjohtajana aktiivisesti puoluepolitiikassa mukana. Sen takia en ole edes harkinnut ehdokkuutta vakavasti.

Työmarkkinoilla eletään Palolan mukaan tupojen päättymisestä alkanutta murrosvaihetta, jossa siirryttiin ensin toimialakohtaiseen ja lopulta yrityskohtaiseen sopimiseen.

– Kaikkein hurjimmat ovat yrittäjäpiireissä ajatelleet, että mentäisiin henkilötasolle. En jaksa uskoa siihen. Sitten tietäisimme, kumpi on työelämän heikompi osapuoli.

EK on todennut, että viisi työmarkkinakierrosta on hoidettu ilman keskusjärjestöjä. Palola muistaa myös poikkeuksia.

– Paitsi kiky, kun oli erityinen tilanne, ja yllätys yllätys, kun tuli tämä covid ja yllättäen vaadittiin kokonaisratkaisuja. Teimme silloin määräaikaisia heikennyksiä työlainsäädäntöön mutta sosiaaliturvaa samanaikaisesti parannettiin. Mikä on seuraava kriisi, joka vaatii tämä apparaatin?

Palola tunnustaa olevansa huolissaan keskusjärjestöjen sopimiskoneiston kunnosta seuraavan kriisin yllättäessä. Kriisioloissa talvisodan aikaisen tammikuun kihlauksen myötä syntynyt sopimisjärjestelmä on osa suomalaista varautumista.

– Meidän neuvottelukoneistoamme ei pitäisi rapauttaa. On tosi tärkeää, että pystyimme neuvottelemaan eläkeratkaisun. Olemme pystyneet neuvottelemaan työttömyysturvaakin yhdessä työllisyysrahaston kautta. Mutta paljon muuta meillä ei tällä hetkellä ole.

Keskusjärjestöjen neuvottelutaitojen lisäksi Palola kertoo pohtineensa onko järjestöillä jäsenliittojensa luottamusta esimerkiksi koronapandemian kaltaisen uuden kriisin yllättäessä, jos keskusjärjestötason neuvotteluja ei ole käyty pitkään aikaan.

– Tämä on minusta asia, jota on aika vähän pohdittu.

Kun keskitetystä on menty kohti hajautettua työmarkkinamallia, Palola näkee mahdolliseksi myös paluun kohti keskitetympää.

– Jos me mennään tarpeeksi hajautettuun malliin, joku miettii, että pitäisikö meidän tehdä laajempia ratkaisuja, jotka turvaisivat yhteiskunnan kehittymistä. Kukaan tuskiin puhuu tupoista mutta sitten haetaan kokonaisratkaisuja. En näe sellaistakaan päivää mahdottomana. Vanhoja elementtejä tullaan keksimään uudelleen.

PALOLA pitää kahta neuvoteltua eläkesopimusta, kiky-sopimusta ja keskusjärjestöjen korona-ajan sopimuksia uransa suurimpina onnistumisina. Epäonnistumisiksi nousevat hallitusohjelmatavoitteet, jotka eivät ole päättyneet halllitusohjelmaan.

– Työmarkkinatoiminnassa ollaan vähän niinkuin laaksossa, mutta ei tässä ole mitenkään aurinko laskenut.

Palola tunnustautuu hyvinvointiyhteiskunnan kasvatiksi. Hänen isänsä oli päätynyt metsätyömiehestä veturinkuljettajaksi ja jäseneksi veturimiesten liittoon. Äiti oli kotirouva. Antti pääsi maksulliseen oppikouluun vapaaoppilaaksi.

– Koulutuksen maksullisuus on minulle punainen vaate. Nythän olemme menossa pikku hiljaa kohti sitä. Näen, että olemme menossa väärään suuntaan. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut parhaiden voimavarojen valjastaminen. Kouluja ovat voineet käydä muutkin kuin varakkaiden vanhempien lapset. En pysty sietämään sitä, että siihen kosketaan.