Puheessaan puolueväelle Starmer leimasi Faragen tämän syksyn maahanmuuttajaväitteet rasistisiksi ja moraalittomiksi, sekä syytti häntä pelon ja eripuraisuuden kylvämisestä koko maahan.

Faragen Reform-puolue on halunnut, että kaikkia Britanniassa pitkäänkin asuneita ulkomaalaisia työntekijöitä alettaisiin kohdella kuin vastatulleita, karkotusuhan alla, ja maassaolo-oikeuksia rajoitettaisiin taannehtivasti.

Starmerin mielestä tämä vaarantaa brittien tarvitsemien ulkomaisten sairaanhoitajien ja hoivakotien työntekijöiden maassaolon. He ovat tulleet maahan laillisesti ja luottaneet työlupien ehtojen pysyvyyteen.

TYÖVÄENPUOLUEESSA pääministerin tyylinmuutos herätti ensiarvioiden perusteella tyytyväisyyttä, koska Starmer osoitti vihdoin jonkinlaista intohimoa ja taistelunhalua. Starmer on parhaimmillaan joutuessaan seinää vasten, todettiin puolueessa yleisesti.

Ja nyt on sellainen tilanne: työväenpuolue on mielipidemittauksissa todella heikoilla. Reform oli maan suurin puolue ja yli kymmenen prosenttiyksikköä työväenpuolueen edellä.

Työväenpuolueen kannatus on supistunut 18 prosenttiin ja varsinkin Starmerin henkilökohtainen kannatus oli romahtanut ennätyksellisen alas.

EDELLISISTÄ, voittoisista parlamenttivaaleista on vasta 15 kuukautta ja seuraaviin nelisen vuotta. Silti kannatussyöksy on hermostuttanut puolueväkeä niin paljon, että Starmerin kilpailijat ovat suunnitelleet puheenjohtajan vaihtamista Manchesterin suosittuun pormestariin, linjaltaan vasemmistolaisempaan Andy Burnhamiin.

Hyvin sujuneella konferenssilla ja puheellaan Starmer kuitenkin pelasti itsensä tällä erää, ja puolue välttyi julkiselta ja tuhoisalta sisällissodalta.

Myös Burham pilasi omia mahdollisuuksiaan löperöillä pohdinnoillaan valtionvelan rajusta kasvattamisesta asuntotuotannon tarpeisiin.

Se sai Keir Starmerin muistuttamaan konservatiivisesta pääministeristä Liz Trussista, joka konservatiivien valtakaudella aiheutti samanlaisilla velanottopuheillaan Britanniassa markkinaromahduksen.

Sekä Starmer että hänen valtiovarainministerinsä Rachel Reeves korostivat, että rahapoliittisesta vakaudesta on pidettävä kiinni: kaikki muu on tässä suhdannetilanteessa ja kauppasotien alla vaarallista.

VAIKKA KOULUTETUT britit ovat siirtyneet yhä useammin äänestämään vakaaksi kokemaansa työväenpuoluetta, ja Boris Johnsonilla maineensa pilanneiden konservatiivien rooli politiikassa pienenee, Starmerin ongelmana on työväestön pako populismiin.

Pienituloiset palkansaajat pelkäävät laittoman maahanmuuton vievän työpaikkoja ja tuntuvat uskovan elitistisenkin Faragen pelottelupuheita.

Starmer pyrki Liverpoolin kokouksessa vakuuttamaan tätä äänestäjäryhmää vastuullisuudestaan muun muassa halpatyön karsimisessa.

Vastaavasti punaiset liput ja sosialismipuheet olivat kokouspaikalla pannassa, ettei niillä karkotettaisi ylemmän keskiluokan äänestäjiä.

Pääministeri esitteli labourin aitona todella isänmaallisena puolueena, korosti maansa hyvää tulevaisuutta ja tähdensi, että Britannia ei ole murtunut kuten väittää Nigel Farage, joka ”ei pidä omasta maastaan”.

MAAHANMUUTON sääntelyyn on silti tulossa kovia tiukennuksia. Vastedes jokaisella Britanniassa työtä tekevällä on oltava digitaalinen henkilötodistus.
Viranomaiset toivovat, että se estää laittomasti maassa olevia työskentelemästä.

Hallitus on myös sopinut Ranskan kanssa, että joka toinen sieltä Britanniaan laittomasti yrittävä voidaan palauttaa Ranskaan.

Myös laillisten maahanmuuttajien oikeuksia leikataan. Tähän asti ulkomaalaiset
työntekijät ovat saaneet jäädä Britanniaan pysyvästi, jos he ovat asuneet täällä viisi
vuotta. Nyt määräaika nostetaan tuleville työntekijöille kymmeneen vuoteen. Nykyisiä työperusteisen oleskeluoikeuden saaneita muutos ei koske.

AUTTAVATKO nämä muutokset työväenpuolueen kannatusalhoon?

Pääministerin täytyy vakavasti miettiä, kuinka hän on joutunut tähän liemeen ja äänestäjien ennätysmäiseen epäsuosioon.

Hänhän on ollut varsin säädyllinen poliitikko, ja Financial Times -lehteä lainatakseni ainoa ”aikuinen” pääministeri Britannian politiikassa pitkään aikaan.

Sotepalveluidenkin tila on vähitellen alkanut parantua, palkkakuoppia oiottu monilla aloilla ja työllistämishankkeita on edennyt. Tätä äänestäjät eivät välttämättä ole huomanneet.

Starmerin ongelmana ovat hänen huonot viestintätaitonsa. Aiemmista pääministereistä Margaret Thatcher ja Tony Blair, jotka onnistuivat pysymään vallassa yli vuosikymmenen, olivat taitavia kommunikoijia.

Thatcher ei ollut henkilökohtaisesti koko kansan suosiossa, mutta hän oli voimakas johtaja, ja hänellä oli selkeä ”narratiivi” eli poliittinen kertomus siitä mihin hän haluaa Britanniaa viedä. Blair taas oli paras koskaan kuuntelemani poliittinen puhuja.

Starmerin johtajuuskuva on ollut vaimea ja epämääräinen. Kelvollista kertomusta ei ole, ja puheiden laimea viesti hautautuu vielä poliitikkojen ammattislangiin. Näitä puhetaitoja pääministerin pitäisikin äkkiä parantaa.

Ratkaisevaa on silti talous: eniten pääministerinkin kohtalo riippuu siitä, saako Rachel Reeves Britannian kansantalouden kääntymään kasvuun vahvaa, vakaata ja turvallista valtiota korostavan ”securoconomics” -käsitteensä avulla.