Runsaat yksitoista vuotta sitten Krimin niemimaalle ilmestyi tunnuksettomia sotilaita. Siitä alkoi edelleen jatkuva Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaa vastaan.

Sotilasoperaationa Krimin miehitys oli häikäisevä menestys, jossa käytettiin laajaa keinovalikoimaa tuottamaan Kremlin kannalta maksimaalinen tulos minimaalisilla tappioilla.

Samaan aikaan Venäjä aloitti poliittisen sodan länttä vastaan, johon kuului informaatiovaikuttamista. ääripuolueiden tukemista, kyberhyökkäyksiä ja erilaisia tuhotöitä.

Silloin alkaneen monen suunnan suurhyökkäyksen piti toistaa Krimin onnistuminen laajemmassa mittakaavassa. Eikä kovin paljon olisi tarvinnut mennä toisin, että näin olisi kenties käynyt.

NYT YHTEENOTTO on muuttunut kulutussodaksi, jossa kumpikin osapuoli on vuorollaan yrittänyt lyödä ratkaisevaa iskua.

Tappioista ei kumpikaan osapuoli halua kertoa, mutta satoja tuhansia ihmisiä on kuollut ja kuolee. Venäjä mobilisoi isolla rahalla yhä lisää miehiä rintamalle.

Ukrainalle sotilaiden vähyys alkaa olla suuri ongelma, mutta he ovat kehittäneet droonisodan sellaisiin mittoihin, että rintama on pitänyt.

Venäjä on toki nyt pitkään edennyt taistelukentällä, mutta hyvin hitaasti ja tappiot ovat olleet hirvittäviä. Samaan aikaan sota koskettaa yhtä useampia Venäjällä eri tavoin.

Venäjän talous ottaa iskuja ja se näkyy kansalaisten arjessa. Demokraattisten maiden asettamat pakotteet eivät romahduta Venäjän taloutta, mutta panevat sen hyvin lujille.

Samaan aikaan Ukraina on kehittänyt kyvyn iskeä omilla aseillaan Venäjän vientitulojen ja kansantalouden perustaan, öljynjalostukseen. Tätä tulonlähdettä uhkaavat myös teknologiaa koskevat pakotteet ja kovemmat otteet öljyä kuljettavaa varjolaivastoa vastaan.

VENÄJÄN AGGRESSIOITA vastaan nostettu demokraattisten maiden rintama onkin pitänyt suhteellisen hyvin. Viktor Orbanin ja Donald Trumpin irtiotoista huolimatta Venäjä ei ole saanut siihen merkittäviä julkisia repeämiä aikaiseksi.

Pakoterintama on pitänyt, eikä Venäjälle ole syntynyt poliittisestikaan suuremmin tilaa toimia lännen kanssa.

Oma tulkintani tilanteesta juuri nyt on, että Kreml on huomannut, että nykyisellä linjalla jatkaminen voi tuottaa sille lopulta tappion.

Aika voi loppua esimerkiksi miesvoiman ehtymiseen, kansantalouden heikkenemiseen tai iäkkään presidentin terveyden takia.

Jos haluaa saada aikaiseksi ratkaisun, on siis joko peräydyttävä tai hyökättävä. Kreml näyttäisi päättäneen hyökätä eli laajentaa konfliktia.

Kun konfliktien yhteydessä puhutaan eskaloimalla de-eskaloimisesta, tarkoitetaan tilannetta, jossa osapuoli kiristää tai laajentaa konfliktia tarkoituksenaan pakottaa vastapuoli perääntymään tai myöntymään, jotta tilanne lopulta rauhoittuisi.

Nyt nähtävän perusteella tulkitsen, että Venäjä on lähtenyt eskaloimaan konfliktia.

Tietenkään ei voida sanoa varmasti, että se pyrkisi nimenomaan de-eskalaatioon tai onnistuisi siinä. Todennäköisesti valittu toimintalinja laajentaa konfliktia palvelee monenlaisia tavoitteita.

JOSSAIN KOHTAA Venäjä toivoo pystyvänsä tavalla tai toisella rikkomaan Naton. Puolustusliiton uskottavuuden ydin on luottamus ennen kaikkea Yhdysvaltojen valmiuteen puolustaa liittolaisiaan tarpeen tullen asein.

Toinen, edellisen tapahtuessa myös toteutuva tavoite on murtaa lännen poliittinen yhtenäisyys.

Onnistuakseen eskaloimaan itselleen etua on Venäjän oltava uskottava halussaan käyttää yhä enemmän tuhovoimaa. Osa tätä uskottavuutta on se kylmyys, jolla Venäjä on valmis uhraamaan, tai jopa tuhlaamaan, kansalaistensa henkiä sodankäynnissä.

Samoin siviileihin kohdistuneet hirmuteot niin miehitettyjen alueiden kidutuskeskuksissa kuin Ukrainaan tehdyissä terroripommituksissa palvelevat tätä päämäärää.

Koska Venäjä on sotilaallisesti heikompi kuin länsimaat, on sen pidettävä uhkakuvissa jatkuvasti mukana ydinaseet. Näin se on tehnytkin ja lisää sitä lienee odotettavissa.

OLIPA TAVOITE mikä tahansa, Venäjä toimii nyt laaja-alaisesti Euroopassa, pyrkien paitsi alistamaan Ukrainan, myös rakentamaan rajoilleen etupiirin.

Tätä kamppailua käymme tulevat vuodet, sillä ilman Venäjän tai Euroopan demokraattisen puolen totaalista romahdusta, konflikti ei lopu.

Avoinna on vain se, kuinka pitkälle tämä konflikti keinoissaan etenee. Mahdollisuuksia on nykyisenkaltaisesta häirinnästä suursotaan.

Tehokkain tapa meille estää konfliktia laajenemasta on ylläpitää demokraattisen liittokunnan yhtenäisyyttä, vahvistaa kriittisen infrastruktuurin sietokykyä ja varmistaa Ukrainalle riittävä ja ennustettava tuki, jotta se voi estää Venäjän voiton taistelukentällä.