Nuorten syrjäytymisestä puhutaan paljon. Työstä syrjäytymisestä puhutaan, mutta harvemmin ollaan huolissaan eläkeläisten syrjäytymisestä., vaikka pitäisi. Tai syrjäyttämisestä.

Eläkeläisten syrjäytymisen taustalla on usein kaksi tekijää. Rahapula, joka estää liikkumasta ja osallistumasta sekä yksinäisyys, joka vie elämästä sisällön.

Eläkeläisistä 15 prosenttia on pienituloisia, mutta kolmannes kokee vastentahtoista yksinäisyyttä. Hyvät tulot eivät auta jos elämässä ei ole läheisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut, innostukset ja ikävät asiat. Jopa telkkaria on mukavampi katsoa, kun vieressä on toinen ihminen, jolle ohjelmaa voi kommentoida.

Eläkeläisissä pienituloisten osuus on hieman suurempi kuin väestössä keskimäärin. Erityisesti yksin elävät ja paljon lääkkeitä ja terveydenhoitoa tarvitsevat ovat tiukoilla. Kaikkein tiukimmilla ovat varhain työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneet ihmiset.

Kymmenessä vuodessa pienituloisuus on vähentynyt eniten juuri eläkeikäisten kohdalla. Taustalla on yleinen työllisyys ja tulokehitys.  Laman aikana eläkeläisten tulot ovat vähentyneet vähemmän kuin muiden tulot.

Eläketurva näyttäisi siten suojaavan eläkkeensaajia hyvin köyhyydeltä talouden vaikeina aikoina. Mutta tämä on vain puoli totuutta. Taloutta on tasapainotettu eläkeläisille tärkeistä palveluista leikkaamalla, palvelumaksuja korottamalla ja heikentämällä lääkekorvauksia. Toimeentulossa tärkeää ovat tulot ja menot. Molemmat.

Kunnissa ei päätetä lääkekorvauksista, mutta palvelumaksuista päätetään. Hämeenlinnassa ei korotettu terveydenhuollon maksuja 30 prosentilla, kuten maan hallitus esitti. Kyseessä oli poliittinen valinta. Jouduimme valtuustossa äänestämään asiasta. Lopputuloksena maksut nousivat kohtuullisemmin.

Kunnissa päätetään jatkossa monista eläkeläisille tärkeistä syrjäytymistä ehkäisevistä toimista esimerkiksi harrastusmahdollisuuksista. Kyse on järjestöjen toimintamahdollisuuksista, kohtuuhintaisista terveysliikuntapaikoista, kulttuuripalveluista, kansalaisopiston tarjonnasta ja niin edelleen. Kyse on myös julkisesta liikenteestä.

Koko Hämeenlinnaa ajatellen on erityisen tärkeää mahdollistaa harrastuksiin osallistuminen muille kuin keskustassa ja kantakaupungissa asuville. Kyse on tarjonnasta, jota on eri puolilla kaupunkia ja siitä, että autottomat voivat päästä nauttimaan kantakaupungin tarjonnasta.

Laajana kaupunkina meillä on paljon parannettavaa julkisessa liikenteessä. Saksalaisessa pikkukaupungissa otettiin käyttöön “kanssamatkustajapenkki”. Kyseessä on kimppakyytipysäkki. Penkin vieressä on tolppa, jossa on eri paikkoja kuvaavia kylttejä. Kyytiin haluava voi kertoa niiden avulla minne on matkalla. Organisoitua liftaamista. Erityisesti ikäihmiset käyttävät tätä penkkiä. Laitetaan siis luovuus liikkeelle, mietitään miten ikäihmisten yksinäisyys voidaan taltuttaa. Miten luoda kohtauspaikkoja?