Essayah sanoo Demokraatin ehdokashaastattelussa, että parhaillaan Gazassa käynnissä olevasta Israelin ja Hamasin konfliktista on tullut Suomessa sisäpoliittinen kysymys. Syynä on hänen mukaansa antisemitismin nousu.

– Jos Helsingin keskustassa pidetään mielenosoituksia, joissa huudetaan, että Israel pitää työntää mereen ja Israelilla ei ole oikeutusta olemassaoloon, se näkyy välittömästi paikallisten juutalaisten elämässä.

Essayah kertoo osallistuneensa edellisenä viikonloppuna vuosittaiseen Israel-solidaarisuusjuhlaan, josta Israelin suurlähettiläs joutui turvallisuussyistä jäämään tällä kertaa pois. Israel on linjannut, ettei sen suurlähettiläiden tule Gazan konfliktin vuoksi poistua Euroopassa residensseistään.

– Toivon, että Suomessa silmät avautuisivat näkemään terroristijärjestöjen häikäilemättömyyden.

– En nyt lähde nimeämään, mutta meillä oli muutama suomalainen poliitikko, jotka halusivat, että Hamas olisi pitänyt neutralisoida. Retoriikka oli sellaista, että he ovat vapaustaistelijoita.

Länsirannan palestiinalaisalueita hallitsevan Fatahin edustaja oli Essayahin mukaan ollut ajatuksesta kauhuissaan.

– Hän selitti, että ymmärrättekö te, että kaikilta meiltä maltillisilta vedetään matto jalkojen alta, jos te täällä Euroopan parlamentissa alatte silittelemään Hamasia. Tajuatteko te, mitä te olette tekemässä. Ajattelin silloin, että tällaista sinisilmäisyyttä Euroopassa on.

Hamasin lokakuun 7. päivän terrori-iskua on Essayahin mukaan ollut Suomessa vaikea yksiselitteisesti tuomita ilman Israeliin liittyviä “mutta-lauseita”, joilla terrori-iskua on hänen mielestään päädytty ymmärtämään.

– Pitäisi ymmärtää, että kyseessä on brutaali terroristijärjestö, joka käyttää häikäilemättömästi siviilejä ihmiskilpinä, ja jonka päämääränä ei ole minkäänlainen rauhallinen rinnakkaiselo vaan Israelin valtion ja juutalaisten hävittäminen. Ei kai me nyt natsi-Saksallekaan haluta ymmärrystä osoittaa. Miksi Hamasille pitäisi?

Koetko, että suomalaisessa politiikassa on vielä ymmärrystä Hamasille?

– Kyllä.

ESSAYAH arvostelee myös suomalaista uutisointia Iranin roolin jättämisestä liian vähäiselle huomiolle, vaikka maan on osoitettu rahoittavan paitsi Libanonissa toimivaa Hizbollahia myös Hamasia.

Hän ihmettelee myös sitä, että Iranin ja Hamasin edustajat tapasivat viime viikolla Moskovassa.

– Haloo, soittaako kenelläkään kelloja? Mitähän tässä koko isossa kuviossa on tapahtumassa, Essayah sanoo.

Essayah epäilee, ettei Hamasin rahoittajia kiinnosta, mitä siviileille palestiinalaisalueella tapahtuu.

– Ne miljardit mitä sinne on vuosien varrella valunut, ovat paljolti menneet aseisiin ja vihakasvatukseen, presidenttiehdokas väittää.

Essayah pitää oikeana päätöksenä sitä, että Suomi pidättäytyi äänestämästä YK:n päätöslauselmassa, jossa vaadittiin
Gazaan humanitaarista tulitaukoa mutta jätettiin tuomitsematta Hamasin terrori-isku.

– Jos Hamasia ei tuomita terroristisista teoista ja siitä, että panttivankeja on yli 40 kansallisuudesta, siviilien kauloja on katkottu ja surmattu ihmisiä sänkyihinsä, jos sellaista ei YK:n päätöslauselmassa voida sanoa, niin ei sellaista päätöslauselmaa pidä mennä hyväksymään, Essayah sanoo.

Essayah tunnustaa, että konfliktin jalkoihin epätoivoisiin oloihin jääneet Gazan siviilit tarvitsevat apua, mutta hän ei silti tunnu kannattavan humanitaarista tulitaukoa. Luotettavaa tietoa uhrimäärästä on vaikea saada, mutta Hamasin hallinnon mukaan uhrien määrä lähestyy 10 000 ja joukossa on tuhansia lapsia.

– Siviilejä pitäisi tietenkin pystyä suojelemaan ja panttivangit pitäisi saada välittömästi vapaaksi. Siviilien kohdalla tämä on totta kai järkyttävää.

ESSAYAH sanoo myös, että Hamas ei päästä siviilejä lähtemään tietyiltä alueilta.

– He tarvitsevat ihmiskilpiä ja uhreja. Koska silmät aukeavat, että Hamas on myös Gazan siviilien vihollinen?

– Kun puhutaan tulitauosta, silloin puhutaan terminologisesti sodasta ja sodan osapuolista. Hamas on terroristijärjestö. Ajatus siitä, että toisella puolella olisi legitiimi osapuoli, on lähtökohtaisesti väärä. Siellä ei ole legitiimiä osapuolta, Essayah sanoo.

Kristillisdemokraatit halusivat hallitusneuvotteluissa estää sellaiset kehitysapuleikkaukset, jotka pakottavat vakiintuneet kansalaisjärjestökumppanit keskeyttämään käynnissä olevat projektinsa. Gazan viimeisimmän konfliktin takia Essayah kannattaa myös palestiinalaisalueelle menevän kehitysyhteistyön uudelleenarviointia.

– Sehän on jo tarkastelussa. Tuki ei ole määrällisesti kovin kummoinen. Se on suurin osa Kirkon ulkomaanavulle.

ESSAYAH on ainoa presidenttiehdokas, joka on samanaikaisesti valtioneuvoston jäsen. Pienpuolueen ehdokkaana hänen kampanjassaan on vähemmän työntekijöitä. Käytössä on myös vähemmän rahaa. Tulevat vaalit hän aikoo käydä konservatiivikärjellä.

– Kun RKP ilmotti, että he eivät lähde näihin vaaleihin he sanoivat, että eivät halua olla hajottamassa liberaalin kentän ääniä. Ajattelin, että näissä vaaleissa on ilmeinen tilaus myöskin konservatiivisille äänille.

Hän kokee edustavansa maaseutu-Suomea ja puhuu keskustan Olli Rehnin ja kansanliikkeen Mika Aaltolan tavoin alueiden tasa-arvosta.

– Minulla on puolueen arvoista keskustaoikeistolainen pohja, kristillisdemokraattinen ihmiskäsitys ja meidän linja markkinatalouden suhteen. Ne ovat sellaisia, jotka resonoivat aika isolla osalla suomalaisista.

Entä jos sinua verrataan keskustan Rehniin?

– Rehnillä on keskustalainen tausta, mutta ei hän ehkä ole aivan siitä genrestä. Nämä ovat tietysti henkilövaalit ja persoonalla voi olla isompi merkitys kuin puolueella.

Essayah pitää hyvänä selkeästi puoluepolitiikasta ponnistavia ehdokkaita. Aaltolan hän muistuttaa tulevan politiikan ulkopuolelta.

– Ihmisille muodostuu poliittisen uran perusteella tietty käsitys, mitä asioita ihminen edustaa ja minkä tyyppisiä äänestyksiä ja valintoja hän on poliittisen uransa aikana tehnyt. Aaltola on itse sanonut edustavansa tiettyä ajatusmaailmaa, mutta emmehän ole sitä testanneet käytännössä.

Hän kuitenkin kiistää, että Rehn tai Aaltola olisivat vaaleissa hänen päävastustajiaan.

– Ei minulla ole päävastustajaa.

Onko sinulle ehdotettu samanlaisia mainos-journalismi-diilejä kuin Mika Aaltolalle?

– Ei ole. Huvitti, kun joku media kertoi valinneensa ketä otetaan tenttiin ja kertoivat minulle erikseen, että eivät aio kutsua minua. Tämän tyyppisiä tarjouksia olen saanut. On tultu erikseen kertomaan, että ei aiota pyytää minua tenttiin.

MONIEN muiden ehdokkaiden tavoin myös Essayah puhuu mielellään yhteiskunnallisesta luottamuksesta ja jakautumisen uhasta. KD:n ehdokkaana hän nostanut esiin lähimmäisyhteiskunta-ajattelua, jossa tunnustetaan jokaisen ihmisarvo ja korostetaan vastuunkantamista omasta itsestä, lähimmäisestä ja ympäristöstä.

– Yhteisvastuuperiaate on rakentanut meille tämän luottamuksen ilmapiirin ja sillä tiellä kannattaa myös jatkaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on myöskin toimivat instituutiot. Nämä ovat hyvän yhteiskunnan edellytyksiä. Jos ihmiset eivät koe osallisuutta ja luottamusta eivätkä koe, että heidän tekemisillään olisi arvoa yhteiskunnan rakentamisen kannalta, niin se on vaarallinen kehityskulku.

Mediassa on puhuttu hiljattain jopa yleislakosta, miten tällaista tilannetta voi arvojohtajana liennyttää?

– Suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvat perusoikeudet, myös lakko-oikeus, Essayah sanoo.

Hän korostaa hallituksen halunneen edistää monia ohjelmaansa kirjattuja asioita kolmikantaisesti. Palkansaajaliikkeestä on huomautettu, ettei kyseessä ole missään vaiheessa ollut aito neuvottelutilanne.

– Tiedetään, että edessä on aika vaikeita asioita, mutta suomalaisen yhteiskunnan uudistaminen on välttämättömyys. Jos näitä ei tehdä, olemme hukassa. Meidän on pakko uskaltaa nyt tehdä myös asioita, jotka ovat vuosien varrella jääneet tekemättä.

Tunnelma Säätytalon hallitusneuvotteluissa oli Essayahin mukaan ay-yhteistyön tiimoilta jopa toiveikas.

– En nyt heittäisi kirvestä kaivoon. Esimerkiksi tämä eläketyöryhmä on lähtenyt hyvin. Istun talousneuvostossa, jossa on mukana hyvin laajasti yhteiskunnan edustajia. Ei meillä kovin erilainen se tilannekuva ole. Keinoista varmaan syntyy erilaisia näkemyksiä.

ESSAYAH on koulutukseltaan ekonomi, joten presidenttinä hän saattaisi olla samanlainen talouskeskustelija kuin Sauli Niinistö.

– Kyllä se minua kiinnostaa taustastanikin johtuen, Essayah myöntää.

– Niinistö on mielestäni ollut oikea unilukkari muistuttamaan, että velalla on edelleen väliä. Saimme siitä karun opetuksen, kun korot lähtivät nousuun.

Essayah sanoo, että presidenttinä hän nostaisi velan vaarat tarvittaessa esiin.

– Talous on väline, jolla yhteiskunnan hyvinvointia voidaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti jakaa. Toisaalta, jos yhteiskuntaan ei saada dynamiikkaa, jossa työ ja yrittäminen on kannattavaa ja generoi veroeuroja, emme pysty pitämään hyvinvointia yllä.

Entisistä presidenteistä Essayah nimeää suosikikseen maalaisliittolaisen Kyösti Kallion.

– Näen Kallion vahvuutena sen, että hän yhdisti kansakuntaa ja hänellä oli taustallaan vahva vakaumus. Silloin kun Kalliosta tuli presidentti, häntä katsottiin vähän nenänvartta pitkin, että sieltä jostakin maaseudulta tulee talonpoikaispresidentti. Hän kuitenkin osoittautui Suomelle hyvin haasteellisena aikana (1937-1940) hyväksi presidentiksi. Mutta ei minulla ole paljon moitittavaa tästä nykyisestäkään.

Toivottaisitko presidenttinä uudenvuoden puheessa Jumalan siunausta?

– Ehdottomasti, miksipä en toivottaisi. Sehän kertoo toivottajan arvomaailmasta. Eihän se tarkoita sitä, että vastaanottajan pitää ajatella samalla tavalla.

Niinistö on päättänyt uudenvuodenpuheensa tällaiseen toivotukseen.

NIINISTÖ on ollut kansalaisten keskuudessa valtavan suosittu presidentti. Hän on nauttinut arvostusta yli puoluerajojen. Presidenttiehdokkaatkaan eivät ole juuri löytäneet kritisoitavaa hänen toiminnastaan.

Kun Essayahilta kysyy, onko hän pelkästään rajauksettoman tyytyväinen Niinistön työhön. Hän nostaa esiin vuoden 2014 ”joukkohyväuskoisuuden”, jolloin Venäjä hyökkäsi Krimille.

– Kyllähän siinä koko länsi oli, nyt kun jälkikäteen ajattelee, typerryttävän hiljaa asiasta. Reagointi oli vähäistä. Harva reagoi sillä vakavuudella kuin olisi pitänyt ymmärtää.

Eli Niinistökin oli sinisilmäinen?

– Sanoisin, että emme yhteiskuntana reagoineet tarpeeksi paljon.

Toisaalta hyväuskoisuus alkoi Essayahin mukaan jo silloin, kun Neuvostoliitto hajosi ja esimerkiksi Naton rauhankumppanuus toteutui Venäjän kohdalla. Uskottiin, että Itä-Euroopan maat ryhtyisivät edustamaan nopeasti samanlaista demokratia- ja ihmisoikeuskäsitystä kuin länsi.

Sari Essayah sanoo ensin, ettei muista erityisiä asioita, joita hän katuisi siinä, miten hän on suhtautunut Venäjään.
Tai muistaa sittenkin. Hän nostaa esiin vuoden 2012 presidentinvaalit, joissa hän oli mukana keräten noin 2,5 prosenttiyksikköä äänistä. Vaalien aikana kysyttiin, onko Suomelle uhka, että Venäjä on lisännyt joukkojansa Suomen rajan lähettyvillä. Hän katsoo, ettei osannut tuolloin suhtautua asiaan riittävän vakavasti.

– Jotain sellaista siinä vastasin, että en näe, että Suomeen kohdistuu uhkaa ja Venäjällä on turvallisuustarpeita, silloin lähinnä Tshetsheniaan ja siihen suuntaan liittyneitä.

ESSAYAH katsoo, että jokainen voi arvioida Venäjä-kantojensa kehitystä omalla kohdallaan. Hän toivoo, että ihmiset katsoisivat reilusti omaa toimintaansa ja tunnustaisivat julkisestikin virheensä, mutta mitään ”totuuskomissioita” rähmällään olon ajasta ei hänen mielestään tarvita

Essayah muistuttaa, että poliittisia päätöksiä tehdään aina ajassa.

– Varmasti siinä ulkopolitiikassa, jota Suomessa harjoitettiin Paasikiven ja Kekkosen aikana, on paljon kritisoitavaa ja arvosteltavaa, hän toisaalta toteaa.

Viime aikoinakin paljon puhuttaneen niin kutsutun Tiitisen listan eli Stasi-kytkennöistä epäiltyjen suomalaisten nimilistan Essayah olisi valmis avaamaan.

– Se puhdistaisi tiettyä kyräilyä, mitä siihen on liittynyt. Mitä hyötyä sen salaamisesta on? Se pitää avata.

Suomettumisesta puheen ollen Essayah näkee, että kristillisdemokraatit voivat katsoa itseään aika lailla ylpeinä peilistä.

– Me olimme niitä harvoja, jotka uskalsivat sanoa, että Kekkosen kausi on laiton ja haastaa siinä tilanteessa, kekkoslandiassa, jossa silloin elettiin, Essayah sanoo.

Hän viittaa siihen, että Suomen kristillisen liiton silloinen puheenjohtaja Raino Westerholm äänesti 1973 vastaan Kekkosen valitsemista poikkeuslailla jatkokaudelle presidenttinä.

Westerholm myös haastoi Kekkosen presidentinvaaleissa 1978.

– Meidän (puolue)veteraanit kertoivat, että he kävivät yöllä liimaamassa (vaali)julisteita, kun eivät uskaltaneet päivällä mennä, Essayah kuvaa aikakauden ilmapiiriä.

Hän toteaa, että syvällä ”kepulandiassa” KD:n presidentinvaaleihin osallistumista pidettiin suurin piirtein maanpetoksena ja nähtiin, että idänsuhteet ja Suomen turvallisuus vaarantuvat. KD:n puoluetoimistolla on seinillä aiheeseen liittyviä pilapiirroksia, joissa Essayahin muistikuvan mukaan kristillisistä puhuttiin esimerkiksi “CIA:n kätyreinä”.

NATON kannattajaksi Essayah ei kääntynyt mitenkään erityisen varhaisessa vaiheessa.

– Kaikkihan nyt tuntuvat kertovan, kuinka aikaisin he ovat olleet Naton kannalla.

Kristillisdemokraattien puoluekokouksessa syksyllä 2021 ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan KD Nuoret ajoi Suomen Nato-jäsenyyttä. Puoluejohtaja Essayah ei tälle vielä tuolloin lämmennyt.

Hän näkee, että suurimman osan suomalaisista silmät alkoivat avautua, kun Vladimir Putin alkoi vaatia USA:lta marras-joulukuun taitteessa 2021 takuita, ettei Nato laajene itään. Tämä olisi käytännössä tarkoittanut etupiirien paluuta ja olisi asettanut Suomen vaikeaan tilanteeseen.

Yksittäistä päivää, jolloin Essayah alkoi kannattaa Nato-jäsenyyttä, hän ei osaa nimetä. Ei edes monen patenttivastausta 24.2.2022 eli päivämäärää, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

– Koen sen (Nato-kannan muodostumisen) prosessina, hän toteaa.

Kun Nato-juna Suomessa lähti liikkeelle, käytännössä kaikki eduskunnassa ja valtionjohdossa tiesivät sanomattakin, että se johtaa jäsenyyshakemukseen.

VENÄJÄN tilannetta Essayah katsoo huolestuneena. Hän ei usko, että maahan voisi luoda lähivuosina kovin asiallisia suhteita sen toiminnasta johtuen.

Venäjän sisäinen kehitys voi olla Essayahin mukaan hyvinkin äkkiarvaamatonta.

– Väkivaltaisen eskalaation riski on kyllä olemassa, ihan selkeästikin. Nopeita käänteitä voi tapahtua, Essayah pohtii.

Hän näkee Venäjän tilanteen syvästi näköalattomana.

Suomessa ulkoministeriö on selvittänyt Ahvenanmaan demilitarisoitua asemaa. Essayah sanoo, että ajatuksellisesti hänestä tuntuu, että demilitarisointi pitäisi purkaa.

– Sen mitä itse olen keskustelua seurannut, siinä on tietty kansainvälisoikeudellinen kulma. Jos kerromme, että haluamme kunnioittaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää, niin on syytä ainakin selvittää mitä sopimuksessa muina osapuolina nähtävät tahot tästä ajattelevat.

– Tosiasia on se, että jos Ahvenanmaata uhataan, meillä on velvollisuus sitä puolustaa, tässä tapauksessa velvollisuus on myös Natolla.

– Mutta onhan se irvokasta, että meillä on Venäjä valvomassa demilitarisointia.

YHDYSVALLOISSA käydään ensi vuonna presidentinvaalit. Näillä näkymin Donald Trump olisi päätymässä ehdolle presidentiksi.

Essayah pitää Trumpin vaarallisimpana piirteenä tämän luonteen arvaamattomuutta.

Hän myös pohtii, millaisia suhteita Trumpilla on Venäjän suuntaan.

– Minkälaisia lonkeroita siellä mahtaa olla? Onko jollakin ote hänestä? Mikä olisi hänen suhtautumisensa Ukrainaan, jos hänestä tulisi uudestaan presidentti. Nämä ovat minusta isoja epävarmuustekijöitä.

Toisaalta Essayah muistuttaa, että USA:ssa puolustushallinto hoitaa esimerkiksi maan Nato-asioita ja erilaista puolustusyhteistyötä, mikä tuo vakautta riippumatta siitä, kuka on presidentti.

Jos Trump valittaisiin presidentiksi uudelleen, se tarkoittaisi luultavimmin USA:n kääntymistä sisäänpäin ja vähemmän kiinnostusta transatlanttisiin suhteisiin. Tätä Essayah ei liitä vain Trumpiin, vaan muutoinkin USA:n toiminnan painopiste on siirtymässä Tyynellemerelle ja Kiinan suuntaan.

– Tietyt globaalit painopisteet ovat esimerkiksi väestökehityksen ja talouskasvun vuoksi muuttumassa. Maat, jotka eivät valitettavasti jaa samoja käsityksiä ihmisoikeuksista, demokratiasta tai oikeusvaltioperiaatteesta, alkavat olla aika isossa roolissa. Toisaalta Afrikan maat ovat tilanteessa, jossa Kiina on pitkään investoinneilla ja politiikalla vetänyt niitä aika lähelle. Venäjä tekee samaa… Kyllä tämä on todella huolestuttava tilanne.

Essayah toteaa, että Eurooppa ei voi kuitenkaan sanoa esimerkiksi Kiinan ja Intian suuntaan, että emme olisi heidän kanssaan tekemisissä.

– Ne ovat niin suuria tekijöitä jo. Kiinan suhteen pitäisi välttää kriittisiä riippuvuuksia, mutta onhan se monille suomalaisille yrityksille todella iso kauppakumppani. Emme voi ajatella, että emme ole tekemisissä, vaan olemme tekemisissä. Mutta onko mitään mahdollisuutta yrittää sitoa heitä kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään, Essayah miettii.