Orpon hallitus on esittänyt säästötoimenpiteenä, että kaikki raskaammat, ympärivuorokautista leikkausvalmiutta edellyttävät toimenpiteet keskitetään Rovaniemen keskussairaalaan. Kemissä olisi mahdollista tehdä enää päiväkirurgisia leikkauksia.

Käytännössä sairaalatoiminnan keskittäminen vaatii kahden uuden leikkaussalin ja 30-paikkaisen vuodeosaston rakentamista Rovaniemelle. Järjestely kasvattaa myös potilaskuljetusten määrää ja kuluja.

Kaiken kaikkiaan Orpon hallituksen esittämä ”säästömalli” tulee Lapin hyvinvointialueelle nykyistä kalliimmaksi.

– Meillä oli ehdottomasti lupa odottaa oman alueemme sosiaali- ja terveysministeriltä Kaisa Juusolta (ps.) ymmärrystä tässä asiassa. Olemme muutoinkin hankalassa asemassa, kun hallitus leikkaa rahoitusta, eikä alijäämien kattamiselle anneta minkäänlaista lisäaikaa. Sitten tehdään tämmöinen manööveri, missä ei ole mitään järkeä ja mikä ei tuo mitään säästöjä. Silti hallituksen piirissä nähdään se säästötoimenpiteenä. Se on hölmöläisten hommaa.

RÄMÖ huomauttaa, että Lapin hyvinvointialueella oli jo valmisteilla oma ”yksi sairaala, kaksi toimipistettä” -malli, jossa kahden keskussairaalan työnjakoa ja yhteistyötä kehitettiin.

Se oli Orpon hallituksen kehysriihipäätöstä parempi, vaikka sisälsikin epäoikeudenmukaisiksi koettuja alueellisia ratkaisuja mm. synnytysten ja lastentautien hoidon keskittämisestä.

Hyvinvointialueen olisi pitänyt antaa itse viedä suunnitelma loppuun ja hoitaa se järkevästi, Rämö sanoo.

Hän pitää väistämättömänä, että Orpon hallituksen keskittämishanke tulee näkymään palveluissa heikentävästi.

– Lapin hyvinvointialue on ikääntyvämpi ja sairaampi, kuin monin muu alue. Meillä eläköityy seuraavan viiden vuoden aikana pitkälti toistatuhatta työntekijää. Mistä me saamme uusia tilalle?

– Ei hoitohenkilökunta tai lääkärit ole mitään karjaa, jota voi siirtää paikasta toiseen. He äänestävät omilla jaloillaan ja miettivät varmasti monenlaisia vaihtoehtoja; lähteäkö muualle töihin, Norjaan tai Ruotsiin, tai vaihtaako alaa.

LAPIN hyvinvointialueen huhtikuussa päättyneet yt-neuvottelut eivät johtaneet lomautuksiin tai irtisanomisiin, mutta palvelussuhteiden muutokset kohdistuvat reilusti yli 3 000 työntekijään.

Tämä tarkoittaa muutoksia tehtävänkuviin, palkkaukseen ja työntekopaikkoihin.

Irtisanomisiakin saattaa tulla, jos lopetettavan yksikön työntekijälle tarjotaan vastaavaa työtä toisaalla, vaikka 100 kilometrin päässä, eikä työntekijä halua tai voi ottaa sitä vastaan.

– Eihän sote-alalla työt lopu, mutta kyllä se huolettaa missä ja miten ne jatkuvat. Jos koet omaksesi vaikka vuodeosastotyön ja joudutkin toiselle paikkakunnalle kotihoitoon työskentelemään, on siinä selvä ero työn tekemisen tavassa.

Rämö muistuttaa myös, että suurin osa hyvinvointialueen työntekijöistä on matalapalkkaisia naisia, joiden on vaikea ostaa autoa tai edes ajokorttia. Tämä tulisi huomioida työmatkoissa.

– Meillä ei julkinen liikenne toimi niin, että se palvelisi työssäkäyntiä. On kohtuutonta, jos työntekijän pitää hankkia auto pystyäkseen käymään töissä, ja Lapin kelejä ajatellen vielä sellainen, ettei se hyydy ensimmäiseen pakkaseen.

Perusterveydenhuollon tai keskussairaalatason palveluja ei olisi olemassa ilman osaavaa, ammattitaitoista ja motivoitunutta henkilökuntaa, Rämö painottaa.

– Siitä meidän täytyy lähteä, että me pidämme työntekijöistä hyvän huolen ja olot ovat kohtuulliset. Sitten vasta voidaan puhua palveluista. Koska he, työntekijät, tuottavat sen palvelun ja he tuottavat myös laadun.

RÄMÖ toivoo, että Orpon hallitus peruisi kehysriihen sote-leikkaukset ja antaisi hyvinvointialueille enemmän aikaa alijäämien kattamiseen.

– Perustulakikin sanoo, että meidän täytyy pitää kaikista ihmisistä huolta. Siksi toivoisin, että hallitus arvioisi tilanteen uudelleen.

Hyvinvointialueita tulisi hänen mielestään tukea, etteivät ne olisi tilanteessa, jossa toimivia kokonaisuuksia joudutaan lakkauttamaan ja ihmisiä siirrellään sinne tänne.

– Hallituksen, ja erityisesti sosiaali- ja terveysministerin, pitäisi katsoa itseään peiliin. Ei ole häpeä myöntää, että tuli tehtyä väärä päätös. Pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja pakittaa. Pitäisi antaa hyvinvointialueille realistinen mahdollisuus saada homma toimimaan, koska tässä on paljon hyvää.

RÄMÖ pitää tärkeänä, että sote-palvelut ovat oikeudenmukaisesti ja järkevästi asukkaiden saavutettavissa, henkilöstö saisi osallistua palvelujen suunnitteluun ja palvelujen painopiste olisi perusterveydenhuollossa, jotta kalliimman erikoissairaanhoidon tarve ei kasvaisi.

Esimerkkinä ennaltaehkäisen työn merkityksestä hän nostaa esiin lastensuojelun, jossa panostukset perhetyöhön ehkäisisivät kalliita huostaanottoja. Niiden määrä on räjähdysmäisessä kasvussa myös Lapissa. Yhden lapsen laitossijoitus maksaa 400 euroa päivässä, Rämö huomauttaa.

Säästötoimille tulisi osoittaa jokaiselta toimialalta vastuuvirkahenkilö, joka raportoisi niiden vaikutuksista aluehallitukselle ja -valtuustolle.

Outi Rämö

– Ajattelen näin, että edetään järkevästi ja säilytetään hyvä. Huomioidaan alueellinen tasapuolisuus ja inhimillisyys, sovitaan työnjaosta, otetaan uusia hyviä käytäntöjä, Rämö listaa.

Hän korostaa kansalaisten osallistamisen merkitystä heille tärkeitä palveluja koskevassa päätöksenteossa.

– Aina kannattaa vaikuttaa, kun se paikka on. Olen joskus sanonut vähän huumorilla, ettei alikersantin natsoilla kannata kantaa kenraalin huolia, mutta on asioita, joihin me voimme vaikuttaa.

– Meillä on kunta- ja aluevaalit tulossa. Siellä pystyvät kuntalaiset valitsemaan, minkälaista porukkaa menee päättämään asioista ja minkälaisilla arvoilla. Mennäänkö raha edellä, vai mietitäänkö myös vähäosaisia ja henkilöstöä.