Ikään kuin Halonen olisi keksinyt sen, että Pekka Haaviston (vihr.) eduskunnan perustuslakivaliokunnassa käynnissä olevalla ministerivastuuasialla voisi olla kytkynsä myös presidenttipeliin.

Totta kai on. Jos tasavallan presidentti Niinistöä arvostellaan kryptisestä puheesta, Halosen lausunnosta käytävä keskustelu on esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun presidentti puhuu suhteellisen suoraan. Molemmissa näyttää siis olevan riskinsä.

Tulevissa presidentinvaaleissa Haavisto on lokakampanjan kohteena: ”mies joka halusi tuoda Isisin Suomeen jne. jne. ” Näin sanotaan haastajien puolelta, tai ainakin kuiskutellaan. Yhtä lailla on selvää myös se, kun Haaviston edesottamuksia nyt kommentoidaan, moni (lue jokainen) poliitikko joutuu miettimään, linkitetäänkö oma kommentti presidentinvaaleihin. Parempi tietysti, jos ei linkitetä.

– On surullista seurata kaikkea väistelyä ja vääristelyä #alhol ’in ympärillä, josta tehtäväni takia tiedän paljon. Suomalaisia lapsia emme voi hylätä kriisialueelle. Henkinen ryhti mitataan vaikeissa paikoissa. Täydellisiä ratkaisuja ei ole. Totuudesta ei silti saa tinkiä, kirjoitti Jan Vapaavuori Twitterissä.

Huom! Lue: Presidenttiehdokas Vapaavuorella on henkistä ryhtiä.

Moni politiikan seuraaja mietti takuulla, miksi Vapaavuori juuri nyt näin kirjoitti ja onko kirjoituksella kytky presidentinvaaleihin. Olisi suoranainen ihme, jos Vapaavuorella ei itsellä olisi tullut tämä asia mieleen.

Nyt täytyy erottaa kaksi eri asiaa. Se, että Haavisto on tällä hetkellä perustuslakivaliokunnan kuultavana, aivan omista ansioistaan sekä Ilta-Sanomien toimittaja Haapalan ansiokkaan journalismin seurauksena. Nyt tutkitaan, mitä ulkoministeriössä todella on tapahtunut. Onkin järkevää, että perustuslakivaliokunnan jäsenet etenkin, ja mikseivät muutkin kansanedustajat, eivät elämöi asialla. On viisasta vaieta, koska he ovat päättäjän asemassa. Mutta toki lipsahduksia sattuu.

Jotkin kansanedustajat ovat jo ”ryhdikkäästi” asiaa kommentoineetkin, esimerkiksi kokoomuslaiset eivät ole malttaneet olla hiljaa. Onneksi ainakin puolueen valiokuntajäsen Heikki Vestman ymmärsi olla hiljaa. Hän muuten osallistuu perustuslakivaliokunnan työskentelyyn, vaikka on yksi Haaviston muistutuksen allekirjoittajista. Laillista toki muttei kovin moraalista.

Toinen asia Haaviston tapauksessa taas on se, mitä tämän juridisen prosessin ympärillä tapahtuu. Se on politiikkaa. Ja on vain hyvä, että joku taho huomauttaa, että tässä on tämäkin puolensa. Halonen tuli nyt sanoneeksi asian ääneen.

Eikä perustuslakivaliokunta elä missään tyhjiössä eikä sitä tarvitse julkiselta keskustelulta suojella. Osaavat he siellä itsekin ajatella. Parhaimmillaan Haaviston mahdollinen presidenttiehdokkuus tuo vain ryhtiä ja jämäkkyyttä valiokunnan työhön, sillä sitä seurataan nyt entistä tarkemmin. Ja entistä suuremmalla syyllä asiaa ei pidä päästää politisoitumaan.

Lisäksi. Tällainen on oikeusjärjestelmämme. Samalla mitataan myös järjestelmän toimivuutta. Myös tässä mielessä perustuslakivaliokunnan kansanedustajat ovat paljon vartijoina. Oikeuden on toteuduttava, mutta myös tyylipisteitä jaetaan.