Seminaarin järjesti oikeusministeriö.

Lue lisää: Suomalainen oikeusvaltio ei ole tällä hetkellä uhattuna, mutta tulevaisuudessa näin voi olla – siksi asiantuntijoiden mukaan pitäisi varautua nyt

Koskelo totesi, että nykyajan autokraatit ovat päässeet valtaan vaaleilla, mikä kertoo siitä, että oikeusvaltion rapautuminen yleensä juontaa juurensa ongelmista demokratian toiminnassa.

Koskelo käsitteli teemaa ennen kaikkea eurooppalaisessa perspektiivissä.

Koskelo muistutti, että todellinen demokratia on sangen vaikeaa ja vaivalloista. Näin ollen demokraattisen käytäntöjen juurtumattomuus on seikka, joka lisää demokratian ja sen myötä oikeusvaltion haavoittuvuutta. Myöskään vanha ja vakiintunut demokratia ei ole immuuni takaiskuille.

– Yhteiskunnan liiallinen sisäinen jakautuminen on varmasti yksi vaaratekijä, joka vaikeuttaa ja heikentää demokratian toimivuutta ja kykyä tuottaa sellaisia tuloksia, joita kansalaisilla on lupa odottaa. Ristiriidat ovat osa yhteiskuntaa, mutta jos ne muuttuvat niin syviksi, ettei asioita enää kyetä ratkomaan demokraattisen järjestelmän kautta, itse demokratia joutuu uhan alle.

Koskelon mukaan yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelukulttuurin raaistuminen on tältä
kannalta vaarallinen ilmiö.

– Demokratia on yhteisön asia ja edellyttää, että mielipiteiden ja elämänpiirien eroista ja eturistiriidoista huolimatta säilyy osallisuus sekä kyky ja halu toimia rakentavasti siinä yhteisössä, jonka varassa demokratia on.

– Kansanvalta kärsii, jos on unohdettua tai yhteiskunnasta irtautunutta kansaa on liialti ja yhteisöllinen luottamus hajoaa. Jos yhteisten, oikeusvaltiollisten normien, instituutioiden ja niistä vastaavien toimijoiden arvoa ja legitimiteettiä ei enää tunnusteta, demokratia ja oikeusvaltio vaarantuvat.

Koskelo totesi, että sosiaaliset mediat ovat lisänneet mahdollisuuksia ilmaisuvapauden käyttöön, hyvässä mutta myös pahassa.

– Uusimmat tiedot globaalin teknojätin sisältä viittaavat siihen, että algoritmien varassa toimiva sosiaalinen media on osin ryöstäytynyt myös niiden hallinnasta, jotka sitä pyörittävät. Algoritmien monimutkaisuus johtaa siihen, että edes organisaation sisällä ei enää ymmärretä eikä hallita niiden toimintaa. Tiedämme myös, että on ulkopuolisia voimia, jotka hyödyntävät uusia kommunikaatiomuotoja tarkoituksin provosoida yhteiskuntiemme sisäisiä jakolinjoja ja ristiriitoja sekä manipuloida informaatioympäristöä, poliittisia prosesseja ja vaalejakin.

– Mitä sitten, jos meillä on liian monia, joita koeteltu tieto ja oikea totuudet eivät enää ylipäänsä saavuta? Kun koronankieltäjät hiljattain taas joukolla protestoivat saksalaisen suurkaupungin kaduilla, keskellä niin sanottua tietoyhteiskuntaa, niitä kuvia seuratessa tulee pelonsekainen olo. Erityisen huolestuttavaa on, että verbaalisen väkivallan ohella myös poliittisesti motivoidut fyysiset väkivaltateot, äärimmäisetkin, ovat lisääntyneet jopa sellaisissa vakiintuneissa demokratioissa kuin Saksassa ja Ranskassa.

Koskelo tiivisti, että demokratian sisäiset ja ulkoiset uhat voivat koitua myös oikeusvaltion uhiksi. Näin ollen demokratian ja demokraattisen yhteiselon itsepuolustus on hänen mukaansa tärkeää myös oikeusvaltion säilymisen kannalta.

EIT:n tuomarin mukaan demokratian toimintakyky on oleellinen myös siltä kannalta, että oikeuslaitos voi pysyä sille kuuluvassa roolissa.

– Oikeusvaltion rakennelmassa vain tietyt yleiset periaatteet ja organisatoriset piirteet ovat turvattuja perustuslain tasolla. Monet sen vakauden kannalta elintärkeät asiat ovat eduskuntalain, ja siten yksinkertaisen parlamentaarisen enemmistön varassa, tai pelkkien vakiintuneiden käytäntöjen varassa, ja siten vielä herkemmissä kantimissa.

– Kun katsomme, mitä on tapahtunut sellaisissa maissa kuin Unkari, Puola tai Turkki, on silmiinpistävää, kuinka nopeasti oikeusvaltion alasajo on edennyt. Sekin kertoo oikeusvaltion riskialttiudesta. Unkarissa erityispiirteenä on lisäksi nykyisen valtapuolueen saavuttama superenemmistö, jonka turvin keskeiset muutokset voitiin sementoida perustuslain tasolla, mikä nostaa mahdollisten tulevaisuuden korjausliikkeiden kynnyksen erityisen korkeaksi.

Koskelo summasi, että kuluneen vuosikymmenen aikana on saatu dramaattisia ja hälyttäviäkin opetuksia oikeusvaltion ja sen rakenteiden haavoittuvuudesta.

– Se korostaa tarvetta arvioida myös oman järjestelmän heikkoja kohtia ja pohtia keinoja niiden korjaamiseen kaiken varalta. Moni asia voi toimia hyvin vallitsevan, oikeusvaltioperiaatteita kunnioittavan kulttuurin oloissa, mutta osoittautua vaaran paikaksi, jos tämä kulttuuri murtuu.

Pohjolassa asiat ovat Koskelon mukaan toistaiseksi suhteellisen hyvin, vaikkei vaaran paikkoja ole täälläkään puuttunut.

– Suomessa kesti yli 20 vuotta saada aikaan oikeusministeriöstä erillinen, itsenäinen tuomioistuinten keskushallinto. Ruotsissa luovuttiin vasta 10 vuotta sitten systeemistä, jossa kaikki ylimmät tuomarivirat täytettiin maan hallituksen toimesta kutsuntamenettelyllä, ilman minkäänlaista avointa hakuprosessia. Asia oli meidän naapurien kriittisen hämmästelyn kohteena jo kauan.

Tuomarien nimittämismenettelyn suhteen Suomi erottuu Koskelon mukaan edukseen siinä, että maassamme on riippumaton tuomarinvalintalautakunta. Lisäksi ylimpien oikeuksien osalta ne itse tekevät rekrytointimenettelyssä esityksen yhden nimetyn ehdokkaan nimittämiseksi. Muissa Pohjoismaissa hallitus tekee lopullisen valinnan useamman nimen listalta.

– Kokonaan poliittiselta väliintulolta suojattu meidänkään järjestelmämme ei silti ole, vaikka toimintakulttuuri on toistaiseksi pysynyt hyvänä.

Koskelan mukaan resurssikysymyksissä oikeuslaitoksen haavoittuvuus on ilmeinen, koska
budjettivaltaa vuodesta vuoteen käyttävät hallitus ja eduskunta.

– Valikoiva tai kurittava budjettipolitiikka on vaaran lähde. Riskit ovat todellisia, jollei toimintakulttuuri ole hyvin vahva. Tässä on yksi ilmeinen työmaa.

Koskelon mukaan tämän hetken akuuteimmat oikeusvaltion huolenaiheet koskevat Euroopan Unionia.

– Tiettyjen jäsenvaltioiden hallitusten toimet oikeusvaltion romuttamiseksi eivät ole vain noiden jäsenvaltioiden asioita ja ongelmia. Ne ovat koko EU:n ja kaikkien jäsenvaltioiden ongelmia, sillä yhteinen oikeusjärjestys edellyttää yhtäläistä oikeusvaltiota jokaisessa jäsenvaltiossa. Jos oikeusvaltio pettää jossakin, ei ole takeita unionioikeuden korrektista soveltamisesta.

– Koska unioni rakentuu oikeusjärjestelmänsä varaan, se rapautuu, mikäli unionioikeuden toimeenpanoon ja soveltamiseen ei voi luottaa.

Koskelon mukaan on myös kestämätöntä, että “yhteisistä varoista subventoidaan hallituksia, jotka niin fundamentaalisesti rikkovat unionin yhteisesti sovittuja perusperiaatteita”.

– Hyötyjen nauttiminen noiden sitoumusten hylkäämisestä huolimatta ei voi olla hyväksyttävää. Sekin vie pohjan koko unionin olemassaololta.

Koskelo tiivisti, ettei unioni voi toimia niin kuin sen on tarkoitus toimia, elleivät oikeusvaltiolliset vaatimukset toteudu koko unionin alueella.

Hänen mielestään unioni on liian huonosti varustettu systemaattisia oikeusvaltiorikkomuksia vastaan. Keinovalikoima on riittämätön. Mahdollisuus jäsenvaltion erottamiseen unionista ei sisälly siihen.

– Oikeusvaltioperiaatteisiin sitoutuneet jäsenvaltiot ovat tässä jäämässä loukkuun. Se on synkkä ja kohtalokas tilanne. Ulospääsytienä olisi vain se, että oikeusvaltioperiaatteisiin sitoutuneet jäsenvaltiot itse jättäisivät unionin ja perustaisivat keskenään uuden, vahvemmin turvatun yhteisön. Se ei taida olla realistinen visio.

– Toivoksi jää, että korjausliike – kaikkinaisista esteistä huolimatta – tapahtuisi asianomaisten jäsenvaltioiden kansan voimin.

Koskelo totesi, että pidemmällä tähtäimellä unioni ei voi jatkua ilman, että sen oikeudellisen perustan nykyiset valuviat korjataan.

– Muuten oikeusvaltio menetetään. Se ei voi olla voimassa vain osassa unionia.

Oikeusvaltion kriisipesäkkeet EU:n sisällä ovat Koskelon mukaan syvälle käyvä ongelma.

– Periksi antaminen ei voi olla vaihtoehto, jos unioni halutaan säilyttää.

Koskelo sanoi, että meneillään oleva pandemia ja sen torjunta ovat monin tavoin valaisseet oikeusvaltion tärkeyttä ja samalla sen haasteita.

– Rauhan ja korkean hyvinvoinnin oloissa olemme tottuneet vapauksiin, joista on tullut ikään kuin itsestäänselvyyksiä. Koronakoulu on muistutus siitä, että oikeutemme eivät ole itsestäänselvyyksiä. Lisäksi se palauttaa vahvalla tavalla mieleen, että samalla kun olemme yksilöitä omine oikeuksineen, olemme myös yhteisön jäseniä, velvollisuuksin toisia kohtaan. Tämä ei saa unohtua.

Demokratian, hyvän hallinnon, avoimuuden, koetellun tiedon ja totuuden sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vastuuntunnon merkitys vaikeuksien voittamisessa on “koronakoulun” aikana Koskelon mukaan myös korostunut.

– Oikeusvaltion haasteet ovat kasvaneet ja tummia pilviä on Euroopan taivaalla. Tarvitsemme valppautta ja väkeviä vastavoimia oikeusvaltion uhkatekijöille. Oikeusvaltio on aina puolustamisen arvoinen. Se myös tarvitsee paljon pontevia puolustajia. Oikeusvaltion omistajia ovat yhteiskunnan jäsenet. Tärkeää on pitää heidät kartalla siitä, mistä kaikesta asiassa on kysymys. Oikeusvaltion puolustus ei riitä. Tarvitaan myös sen vahvistamista.