Eläketurvakeskuksen yhteyspäällikön Mika Vidlundin mukaan vertailusta ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että suomalaiset eläkeyhtiöt olisivat epäonnistuneet sijoitustoiminnassaan.

Hän muistuttaa, että vuosittaiset tuottovaihtelut ovat suuria ja valitut vertailuvuodet vaikuttavat merkittävästi tulokseen.

– Maailmaan mahtuu paljon sijoittajia, ja nämä ovat kärkiluokkaa. Emme ole huonossa seurassa, Vidlund sanoo.

Muun muassa sääntelyerot asettavat reunaehtoja työeläkesijoittajien riskien ottamiselle ja sitä kautta myös tuottojen hakemiselle eri maissa.

Vertailun mukaan viime vuonna suomalaiset työeläkeyhtiöt ylsivät hyviin reaalituottoihin. Selvityksen mukaan viiden vuoden tarkastelujaksolla tuotot alkavat kuitenkin jäädä vertailluista ulkomaisista toimijoista.

Vuosina 2008–2017 työeläkeyhtiöistä vain Elo ylsi yli kolmen prosentin reaalituottoon.

Huomionarvoista on, että Eläketurvakeskuksen laskelmissa on lähdetty siitä, että pitemmällä aikavälillä työeläkevaroille tarvittaisiin 3,5 prosentin reaalinen keskituotto eläkejärjestelmän kestävyyden varmistamiseksi. Suomalaisen eläkejärjestelmän kannalta onkin tärkeää, miten suomalaiset työeläkesijoittajat menestyvät sijoitustoiminnassaan.

Sijoitusvertailuissa olennaista on käytetty aikaväli. Vidlund huomauttaa, että Työeläkevakuuttajien laskelmien mukaan vuosina 1997–2016 reaalinen keskituotto oli 4,3 prosenttia.

Sijoitustuottojen ohella eläkejärjestelmän kestävyyteen vaikuttaa pitkällä aikavälillä keskeisesti syntyvyys.

Syntyvyys on laskenut nopeasti viime vuosina, ja keskustelu eläkejärjestelmän justeeraustarpeista roihahti äskettäin julkaistusta väestöennusteesta. Vidlundin mukaan sijoitustuottokehitys ja väestöennuste tuovat ”maltilliset” muutostarpeet eläkejärjestelmään.

– Aikaa uudistusten tekemiselle on. Hälytysmerkkihän syntyvyyden lasku on, Vidlund sanoo.

Tuoreita sytykkeitä keskusteluun saadaan keväällä, kun Eläketurvakeskus julkistaa päivitetyt laskelmansa eläkejärjestelmän näkymistä.

STT–OLLI KUIVANIEMI