Dramaattisia vaiheita riitti. Ensimmäiset budjettineuvottelut huipentuivat kahteen valvottuun yöhön.

”Vuonna 1988 ei ollut vielä kehysmenettelyä. Suuriakin muutosvaatimuksia lykättiin budjettiriiheen. Sen lisäksi vuodentiiviin valmistelun jälkeen oli viimein lyötävä lukkoon suuri verouudistus, jossa tulo- ja marginaaliveroasteita alennettiin. Verovähennyksiä supistettiin tuntuvasti niiden rahoittamiseksi, mikä ei ollut helppoa. Samalla talous oli ylikuumentunut ja palkkojen ja hintojen kierteen pelättiin vievän Suomen kilpailukyvyn. Sen vuoksi samassa yhteydessä haluttiin sopia myös työmarkkinaratkaisuista.”

Kokonaisuus oli Liikasen mukaan poikkeuksellisen suuri. Tavoitteena oli, että palkansaajien ostovoimaa tuetaan myös verouudistuksella, mutta silloin nimellispalkankorotusten piti Liikasen mukaan jäädä alhaisiksi.

Verouudistus lyötiin lukkoon keskiviikon aikana. Tilanne kuitenkin mutkistui demarien sisällä.

Liikanen kirjoittaa, että puheenvuorot olivat hyökkääviä ja myös henkilökohtaisia.

”Vaadittiin merkittäviä lisäyksiä työllisyys- ja asuntomäärärahoihin. Maassa oli historiallisen alhainen työttömyys, 4 prosenttia, ja asuntotuotanto oli ennätystasolla. Julkisten menojen lisääminen olisi ylikuumentanut taloutta edelleen. Sen lisäksi ajatus siitä, että sosialidemokraattinen ministeri suostuisi loppusuoralla suuriin menojen lisäyksiin oman puolueensa ministereille – eikä muille –, oli mahdoton. Valtiovarainministerin piti olla tasapuolinen.”

”Uni ei tullut. Tämä toinen yö, joka piti ehdottomasti nukkua, jäi aivan liian lyhyeksi. Varhain aamulla soitin Paavo Lipposelle, jonka arvostelukykyyn luotin. Kerroin, että jos budjettiehdotustani ei hyväksytä, minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin erota.”

Niin pitkälle ei lopulta jouduttu menemään. Liikanen marssi seuraavana aamuna SDP:n puoluetoimikuntaan.

”Menin paikalle kahdeksaksi ja halusin kertoa tilanteesta puheenjohtaja Pertti Paasiolle ja puoluesihteeri Ulpu Iivarille. Sanoin, että olen tullut äärirajoille. Ainoa vaihtoehto on, että budjettiesitykseni hyväksytään sovituilla muutoksilla tai sitten eroan tänään. Olin kuolemanväsynyt ja pettymyksestä myös tunteikas.”

Liikanen kertoi virkamiehille viestin, että budjettiesitys pitää.

”Juuri kun tein lähtöä asunnolleni, vt. budjettipäällikkö Raimo Sailas tuli kertomaan saaneensa sd-ministeriltä puhelun. Soittaja oli ollut Matti Puhakka, ja hänen viestinsä oli kuulunut: Koska Liikanen on niin väsynyt, he voisivat jatkaa budjettineuvotteluja Sailaksen kanssa. Sailas kysyi mielipidettäni. Vastaukseni oli selvä: Ei tule kysymykseenkään. Mitään ei avata. Budjetti lyötiin kiinni esitykseni mukaisesti. Mutta haavat jäivät.”

Liikanen sanoo kirjassaan oppineensa tapauksesta.

”Omasta nukkumisesta täytyy aina pitää huoli. Jos on valvonut koko yön, seuraava yö on ehdottomasti nukuttava. Näin myös sen, kuinka loputtoman yksin päättäjä on vaikeimmissa tilanteissa.”