Lauantain ohjelman kaikki vieraat olivat nimittäin miehiä ja sitähän Suomen kansa ei enää niele näinä aikoina. Ylen ratkaisua puolustettiin kaikenlaisin verukkein. Muistetaan nyt kuitenkin, että Li Andersson ja Sari Essayah oli jo nimetty puolueidensa presidenttiehdokkaiksi. TV-julkisuudella on suuri merkitys presidentinvaaleissa varsinkin liikkuvien äänestäjien keskuudessa.

Näen Ylen ratkaisussa hyvääkin. Nimittäin sen, että naisehdokkuus nousee nyt ansaitsemaansa arvoon. Se on hyvä asia demareille, sillä Jutta Urpilainen tulee olemaan naisehdokkaista ilman muuta vahvin.

Toivon, että eri puolueiden naisjärjestöt ja -jäsenet innostuisivat kokoamaan voimansa tukemaan Juttaa esimerkiksi muillekin naisäänestäjille jo vaalin ensimmäisellä kierroksella. Näen tämän realistisena mahdollisuutena siksi, että naisehdokkaista vain Jutalla on todellinen mahdollisuus päästä toiselle kierrokselle.

JUTTA URPILAISESSA tulemme näkemään politiikassa erittäin kokeneen ja humaanin ehdokkaan, joka raikkaan ja positiivisen tuulahduksen tavoin herättää äänestäjikseen suurin joukoin niin naisia kuin miehiä. Vaalikampanjasta voi hyvinkin tulla Jutalle voitollinen oma ”Elämän biisi”.

Sukupuoli ei ole tietenkään mikään pääkriteeri presidentin valinnassa, mutta ei se saa olla estekään tai poissulkevaa. Kiitetään ”Elämäni biisiä” siitä, että naisnäkökulmaa saadaan esille nyt edes takaoven kautta.

Luotan siihen, että demareilla on iskevä ja nousujohteinen kampanjasuunnitelma presidentinvaaleihin. Tovereita tarvitaan tuttuun tapaan toreille ja turuille huolehtimaan kampanjan toteuttamisesta ja onnistumisesta koko maassa. Talvipakkasessa tarkenee, kun pukeutuu sään mukaan. Sen me osaamme.

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja v. 1991-2003 Vaasasta.