Vuotta 1977 voi pitää kahden hallitsevan elokuvasurrealistin käänteentekevänä silmäinvaihtona. Ensi-iltansa saivat Luis Buñuelin viimeiseksi jäänyt elokuva Tämä intohimon hämärä kohde ja David Lynchin esikoispitkä Eraserhead.

Buñuel on elokuvahistorian kiistattomia suuruuksia, mutta päätellen 2000-luvun asiantuntijarankkauksista ei ehkä enää aivan niin suuressa asemassa elokuvaohjaajien joukossa kuin vielä 1900-luvulla. Saa nähdä, miten tammikuussa kuolleen Lynchin käy tulevaisuudessa. Tällä hetkellä hän tuntuu olevan juuri sellainen ohjaaja, joka vetoaa uusiin sukupolviin, viimeaikaisten lukuisten muistonäytösten kerätessä huomattavasti nuorta yleisöä.

PUOLI VUOTTA Lynchin kuoleman jälkeen saapuu teattereihin paketti mestarin verkkosivuilleen tekemiä lyhytelokuvia, jotka koottiin Dynamic:01-dvd:lle jo 2007.

Monenkirjavaa materiaalia sisältänyt Davidlynch.com ilmestyi verkkoon joulukuussa 2001, puolisen vuotta Lynchin viimeisen pitkän filmityön Mulholland Driven Cannesin ensi-illan jälkeen.

Lynchin vision etsiytyminen Internetiin merkitsi jälkikäteen ajateltuna hänen taiteensa keskeistä teknologista muutosta, ennakoiden täysin digitaalisena kuvattua viimeistä pitkää elokuvaa Inland Empirea (2006) ja 4K-aikakauden tv-sarjaa Twin Peaks: The Return (2017). Samalla hänen roolinsa visuaalisena taiteilijana alkoi korostua entisestään.

Dynamic01-paketti tarjoaa Lynchiä ehdottomimmillaan ja vapautuneimmillaan. Populaariuden saavuttaneen surrealistin luovuudessa ei ole näissä ”kotielokuvissa” minkään sortin ulkoisia rajoitteita tai tasapainotuksia, tosin tuotantoarvotkaan eivät ole hänen aiempien elokuviensa häikäisevällä tasolla. Pätkien kuvallinen laatu on hyvin 2000-luvun alun oloista, ja ehkä ne parhaiten toimivat juuri silloisessa kontekstissaan tietokoneen näytöllä.

PAKETTI ALKAA Lynchin kokeiluilla ajastetun kameran kanssa. Intervalometer Experiments (2004) kuvailee erilaisia maisemia ja tiloja ja niiden läpikäymää visuaalista prosessia luonnonvalon alati muuttuessa ja luodessa varjoja. Vertailukohtaa alkaa helposti hakea Aleksandr Sokurovin utuisista ja hitaista elegioista. Lynchin äänimaailma on vain niitä uhkaavampi.

Industriaal Soundscape (2002) esittelee Eraserhead-tyylisen teollisen miljöön, jossa miltei omiksi persooniksi kasvavat koneet kilkkaavat ja paukkuvat tauotta automaattista, uupumatonta rytmiään muuten hylätyn oloisessa maisemassa. Ollaan selvästi maalmassa, jossa tehtaiden sulkeminen ei ihmisvoimin onnistukaan.

Bug Crawls (2004) on mikroskooppinen matkakuvaus, jossa koppakuoriainen kömpii yli piskuisen talon. Viisiminuuttinen teos tuo miellyttäviä muistumia Ladislaw Starewiczin 1910-luvun ötökkäelokuvista, vaikka ei niiden rikkauteen ylläkään.

Sanotaanko ihmisläheisin elokuvista on Darkened Room (2002), jossa japanilainen tyttö puhuu banaaneista ja toinen, itkevä tyttö on lukittu viereiseen huoneeseen. Psykologista, absurdin autoritaarista painostavuutta täynnä oleva lyhäri on vahva etiäinen Inland Empirelle.

Kokkonaisuuden kiehtovin elokuva on Boat (2003), jossa Lynchin tuolloinen vaimo Emily Stofle vuodattaa sydänveristä monologia, kun samalla Lynch ajelee leppoisasti pikaveneellä yrittäen ”ehtiä yöhön”. Kesäisen heleä Boat on hämmentäviltä risteytyksiltään näistä lähimpänä varhaisia 1920-luvun surrealistisen liikkeen elokuvia.

Humoristisimmassa pätkässä Out Younder: Neighbor Boy (2002) pipopäinen Lynch istuskelee poikansa, alkuperäisessä Twin Peaksissakin näytelleen Austin Jack Lynchin kanssa talonsa takapihalla omissa rooleissaan, kun naapurissa asuva jättiläinen ilmestyy pyytämään heiltä maitoa.

KIMARA PÄÄTTYY dokumenttiin Lamp (2003), jossa Lynch maalaa lampunvartta keltaiseksi. Se ei ole niin yksioikoinen prosessi miltä vaikuttaa. Lievää kärsivällisyyttä katsojalta vaativa pätkä tarjoaa veikeän kurkistuksen Lynchin luovaan prosessiin. Epämääräinen, intuitiivinen puuhastelu vaikkapa eri maalien ja värisävyjen parissa on vähintään yhtä kiinnostavaa kuin lopputulos. On myös oltava tarkkana, missä kupissa on kahvia ja missä maalia.

Dynamic:01:n lyhärit luovat kokonaisuutena kuvaa taiteilijasta, joka on ehkä vähän tietämättäänkin siirtynyt audiovisuaalisessa murroksessa jo uuteen aikaan. Elokuvat eivät ole järjestäen huomattavia kokonaisteoksia, mutta niistä saattaa löytää Lynchin viimeisiksi jääneiden isompien töiden kiehtovia alkupisteitä. Erityisesti antologia sopii tietysti niille, jotka haluavat nähdä Lynchiltä kaiken, mutta se saattaa sopia myös sellaiselle kuvankuluttajalle, joka sinänsä pitää Lynchin ilmaisusta, mutta jolle hänen usein voimakas seksuaalisuuden ja väkivallan kuvasto on liikaa.