Tokyo Sonata oli kuitenkin varsin poikkeuksellinen teos Kurosawan tuotannossa. Tekijä tunnettiin aiemmin kauhu- ja rikoselokuvistaan. Tokyo Sonatassa ohjaaja vaihtoi kovat genret pehmeämpään tyyliin, joka puhutteli vakavampia elokuvayleisöjä.

NIMESTÄÄN HUOLIMATTA Kiyoshi Kurosawa ei ole sukua Japanin legendaarisimmalle ohjaajalle Akira Kurosawalle. Seikkaa on toistettu usein, mutta sitä on hyvä korostaa vielä nyt, kun ensimmäistä kertaa Kiyoshi Kurosawan ohjaus saapuu suomalaiseen teatterilevitykseen.

Tabi Cinen toiminta kieltämättä erottuu. Suomessa tiettyyn maahan ja kulttuuriin selvästi erikoistuvat levittäjät ovat olleet harvinaisia Neuvostoliiton aikaisen Kosmos-filmin jälkeen.

Kurosawa varmaankin nostaa hieman maahantuojan statusta, sillä hänen uutuutensa Cloud kilpaili viime vuonna Venetsian filmifestivaaleilla. Elokuva on modernissa dataliikenteessä tapahtuvan kasvottoman kaupankäynnin kuvaus, joka muuttuu trilleriksi.

Pääosassa on väsähtänyt tehdastyöläinen Yoshii (Masaki Suda), joka hommailee lisätienestiä työkaverinsa kanssa haalimalla kaikenlaista tavaraa ja myymällä sitä netissä kalliimmalla.

Helpomman elämän toivossa Yoshii irtisanoutuu päivätyöstään ja hylkää myös sivubisneskumppaninsa päästyään paremmille apajille ja ymmärrettyään mahdollisuuden kerätä nettimyynnillä itselleen kunnon voittoa. Hän muuttaa jopa kaupungin ahtaudesta lähemmäs luontoa isoon taloon, josta tulee samalla kaikenlaisten eteenpäin toimitettavien pahvilaatikoiden varasto. Seuraa nuorukaisella on tyttöystävästään ja assistentistaan, mutta vähitellen myös paranoia alkaa vaivata trokaria.

Pian Yoshii jääkin erinäisten seurausten jälkeen yksin ja saa seuraa kotiinsa tunkeutujista, joiden luoma väkivaltainen uhka on äärimmäistä sorttia. Tässä vaiheessa elokuvan yhteiskunnallisten teemojen kehittely hiipuu ja turhan hatarasti taustoitettu yksiviivainen trilleriote nakkaa päälle.

Kaupankäynnin siirtyminen talojen liiketiloista verkon sekä laillisiin että laittomiin syövereihin on nykymaailmaa, jota ei ole kuitenkaan kovin paljon käsitelty elokuvissa. Siksi Cloud herättää aiheellaan lupauksia. Kurosawa kuvaa osuvasti Yoshiin sosiaalista vieraantuneisuutta ja yleistä varovaisuutta, mutta hahmo jää silti tyhjäksi ja historiattomaksi.

LOPPUJEN LOPUKSI Cloud ei kerro juuri ostoklikkausta ja myyty-ilmoitusta enempää verkkohuijausten maailmasta ja niiden ympärilläkin vaikuttavasta järjestäytyneestä rikollisuudesta. Lupaavat aineksensa Cloud hukkaa hyvin tavanomaiseen varastoammuskeluun, joka kestää poikkeuksellisen kauan. Vasta aivan lopussa elokuva saa uutta virtaa, visuaalisestikin, mutta silloin on jo hieman myöhäistä.

Elokuvana Cloud tuntuu kovin hengettömältä ja materiaaliselta, aivan kuin siltä, minkä kauppaamista tarina kuvaakin. Epäaidolta tavaralta ilman palautusoikeutta.