Elokuva
3.1.2025 12:24 ・ Päivitetty: 4.1.2025 14:55
Elokuva-arvio: Vampyyrin ei kannattaisi pitää itsestään meteliä
Nosferatulla on nyt viikset ja möreä ääni, mutta tuoko Robert Eggersin näkemys mitään aidosti uutta vanhan verenimijän maailmaan?
Joulukuun alussa tuli uutinen, jonka mukaan Johanna Sinisalon romaanista Ennen päivänlaskua ei voi (2000) valmistellaan elokuvaa. Jos se ennättäisi nähdä päivänvalon jo tänä vuonna, aivan saman verran oli kulunut aikanaan Bram Stokerin romaanista Dracula (1897), kun F.W. Murnau ohjasi siitä pienin muutoksin elokuvansa Nosferatu (1922).
Murnaun kalmanhuuruinen teos on nostettu sittemmin kauhuelokuvan klassikoihin, vaikka se korostikin enemmän verenimijätarinan sairaalloista intohimoa silkan pelottelun sijaan. Vampyyrin ja neidon välinen dekadentti kiintymys sopi tyylillisesti täysillä aikansa saksalaiseen ekspressionismiin.
Varsinaisia Dracula-elokuvia on vuosien varrella filmattu varmaan satoja, mutta Nosferatu ja sen jälkeläiset muodostavat oman erikoisen sivukulman legendaan. Murnaun maanmies Werner Herzog ohjasi onnistuneen värillisen päivityksen vuonna 1979, Nosferatuna silloin Klaus Kinski. Amerikkalainen E. Elias Merhige taas teki vuonna 2000 kiehtovan kokeilun Shadow of the Vampire, jossa Nosferatua Murnaun elokuvassa näytellyt Max Schreck olikin oikea vampyyri.
102 VUOTTA alkuperäisen jälkeisen Nosferatun on ohjannut Robert Eggers (s. 1983), jota on pidetty digiajan kauhuelokuvan uutena tyylitietoisena auteurina. Suomessakin nähtiin The Lighthouse (2019), joka keräsi ylistystä genren ystäviltä, mutta kriittisempää suhtautumista laajemman näkökulman elokuvaväeltä.
Nosferatu
Ohjaus: Robert Eggers
Pääosissa: Bill Skarsgård, Nicholas Hoult, Lily-Rose Depp
2024, 132 min. Ensi-ilta 3.1.
★★☆☆☆
Uutta Nosferatua voi tulkita tietyllä tapaa odotetuksi haudan avaamiseksi. Aikanaan vailla tekijänoikeuksia syntynyttä ja siksi lähes tuhotuksi saatua Murnaun Nosferatua vedetään takaisin aidosta saksalaisesta kulttuuripiiristä Stokerin kotokielelle englantiin.
Eggersin Nosferatu on isojen tuotantoarvojen viimeisteltyä, mutta samalla uuvuttavan hengetöntä elokuvaa. Sen dekadenssi ei ole juuri paksumpaa kuin goottisävytettyä wc-paperia. Saksalaiset Nosferatut kuin myös Merhigen elokuva olivat sen sijaan varsin vähäeleisiä ja itseään korostamattomia, koko filmilliseltä olemukseltaan arvoituksellisia teoksia.
Päällekäyvällä ja fantasiakuorrutteisella englantilaisella Nosferatulla on ehkä oikeutuksensa, mutta se on niin totinen ja huumoriton, että Murnaun ja Herzogin liki dokumentaariseen autenttisuuteen pyrkivää ja vinon tyyntä näkökulmaa tulee aidosti ikävä. Mursuviiksisen Bill Skarsgårdin teatraalinen mörinä nimiroolissa tuntuu joka hetki siltä kuin katselisi vielä 98-vuotiaana vetreytyneen Mel Brooksin uutta parodiaa (sattumoisin Brooksin toistaiseksi viimeinen elokuva onkin Dracula – verevä vainaja vuodelta 1995). Kreivi Orlokin eli Nosferatun mielenvikaista orjaa Knockia äljentelevästi näyttelevä Simon McBurney itse asiassa muistuttaa hieman Brooksia.
Sukupuolielämän lihallisessa ja verellisessä vimmassaan Eggers jää kakkoseksi Francis Ford Coppolalle, joka teki Bram Stokerin Draculassa (1992) kaiken jo näyttävämmin ja tuntuvammin luoden silloin samalla eräänlaisen AIDS-aikakauden allegorian.
ON VAIKEA äkkiseltään sanoa, mitä Eggersin Nosferatu kertoo tästä ajasta. ”Me too -ajan Nosferatuna” (sic) se on pitkälti Lily-Rose Deppin hyvän roolisuorituksen varassa, mutta feministinen näkökulma jää Eggersin käsiksessä varovaiselle kehitysasteelle.
Muutama visuaalisesti komea ja mieleenpainuva kohtaus pelastaa lopputuloksen täydeltä tuholta, vaikka muuten se onkin Eino Leinoa mukaillen ”hautaan valmis jo”.
Uusi Nosferatu saa ensi-iltansa vain kaksi viikkoa alkuperäisen Murnaun elokuvan jälkeen. Todellakin, sillä Murnaun mestariteos ei aikoinaan tuotu lainkaan Suomeen. Omia näytöksiään siitä järjestivät sittemmin ainakin elokuva-arkisto ja Goethe-Institut, mutta täkäläiselle suuremmalle yleisölle se tuli tutuksi vasta 1990-luvun videojulkaisuna ja öisinä televisioesityksinä.
Nyt se on kuitenkin löytänyt paikkansa digiajan kaupallisesta ohjelmistosta, Levottoman Tuhkimon ja Villin robotin rinnalta. Valitse siis tarkoin, kumpaa vampyyriä menet katsomaan, mykkää vai metelöivää.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.