Olen huomannut vaalikampanjani aikana, että tavallista ihmistä kiinnostavat hyvin arkiset ja itselle läheiset asiat, kuten eläkkeen riittämättömyys, työn ja perheen yhteen sovittaminen, nuorten tulevaisuus ja työttömien aktiivimalli. Varsinkin lapsiperheillä huoli on suuri niin taloudellisesta toimeentulosta kuin lastensa yhdenvertaisuudesta ja oikeuksista.

Ihmisten kanssa käymieni keskustelujen pohjalta ihmettelen sitä, kuinka yksi aivan olennainen teema ihmisen elämästä – työelämä – on liki kadonnut julkisesta keskustelusta. Tämä on harmillista, koska kansanedustajien ja eduskunnan rooli työelämän säätelyssä on viime vuosina korostunut.

Toki aivan viime päivinäkin työantajapuolelta on esillä pidetty esimerkiksi työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumista, mikä toteutuessaan olisi tavallisen työntekijän ja myös yksittäisen yrittäjän kannalta suorastaan tuhoisaa. Tämmöisten ulostulojen vuoksi tavallisen työntekijän kannalta tärkeät työelämäasiat on otettava vaalikeskusteluissa terävämmin esille. Paitsi, että työ on perheiden toimeentulon kannalta ykkösasia, niin kuluuhan jo monen ihmisen arkisesta ajasta suurin osa juuri työssä tai työmatkalla. Ja tähän samaan keskusteluun kuuluu myös se, että aivan liian moni on edelleen ilman työtä.

Vaalipäivä on pian. Silloin meidän tavallisten ihmisten, joita nyt neljä vuotta on kyykytetty, on aika näyttää Suomelle uusi suunta.

Jokaisen työssäkäyvän toimeentuloa ja sosiaaliturvaa on rakennettu vuosikymmeniä työmarkkinajärjestöjen ja kulloisenkin maan hallituksen nk. kolmikantaisilla sopimuksilla ja ammattiliittojen työehtosopimuksilla. Riippumatta siitä onko työssä, työtön, opiskelija tai eläkeläinen, on työmarkkinapöydissä määritelty, mikä on kaikkien minimiturva. Sopiminen on tuonut vakautta paitsi koko Suomelle, niin myös yksittäiselle ihmiselle ja yksittäiselle yrittäjälle. Huomiseen on voinut luottaa, kun asioista on sovittu vuosiksi eteenpäin.

Jotta sopimisen kulttuuri palaa Suomeen, kannattaa eduskuntavaaleissa huolella katsoa, kenelle äänensä antaa.

Sipilän hallituksen syntilista on pitkä

Työelämä säätelee ja määrittää elämäämme ja turvallisuudentunnettamme tulevaisuudesta. Olenkin varma, että työelämä on tulevalla vaalikaudella 2019–2023 eduskunnan ja hallituksen yksi tärkeimmistä toimintalohkoista.

Olennaista on, että työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteistyö ja asioiden edistäminen neuvottelemalla palautetaan sille kuuluvaan arvoonsa. Sipilän hallituksen sanelupolitiikka on jo osoittanut, että Suomea ei pystytä pitkäjänteisesti ja järkevästi pakkolaeilla ja sanelulla johtamaan. Sipilän poukkoilu päättyi lopulta hallituksen eroon. Eihän sellaisessa repivässä politiikanteossa, jota viimeiset neljä vuotta olemme saaneet todistaa, ole mitään järkeä.

Suomi ei tarvitse uhkailua ja väkisin tehtyjä kiky-ratkaisuja. Työntekijät ovat jo kantaneet kortensa kekoon suostumalla nollapalkankorotuksiin, työajan pidentämiseen, lomarahojen leikkauksiin ja sosiaaliturvamaksujen korotuksiin ja indeksien jäädyttämiseen.

Lisäksi Sipilän hallitus on heikentänyt subjektiivista päivähoito-oikeutta, vaikeuttanut vuorotteluvapaalle pääsyä, palauttanut sairausajan vuosiloman omavastuupäivät, heikentänyt vuosiloman kertymistä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta, pidentänyt koeaikaa, lyhentänyt takaisinottovelvoitetta sekä lyhentänyt aikuiskoulutustuen kestoa ja sen perusosaa.

Työttömät palkansaajat ovat hekin olleet hallituksen leikkausten ja moralisoinninkin kohteena. Ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen kestosta on leikattu 100 päivää, korotetusta työttömyyspäivärahasta luovuttu ja tehty aktiivimalli-leikkuri, joka ei palkitse aktiivisuudesta. Tulevilta palkansaajilta, eli opiskelijoilta, on leikattu opintorahan osuutta ja painotettu lainalla opiskelua. Koulutuksen määrärahoista leikkaaminen on johtanut varsinkin ammatillisen koulutuksen rapistumiseen.

Aikamoinen kurituslista sanoisin. Keskustan ja Sipilän johtaman hallituksen puolueet ovat toimintatapansa näyttäneet ja sen, kenen asialla ne työelämäkysymyksissä ovat. Eivät ainakaan palkansaajan puolella.

Kirjoittaja on järvenpääläinen kaupunginvaltuutettu ja eduskuntavaaliehdokas.