Kenties parhaiten kuitenkin muistamme kriisit, jotka ovat koetelleet kansainvälisen yhteistyön kestävyyttä: finanssikriisi, eurokriisi, pakolaiskriisi ja viimeisimpänä koronakriisi. Onkin sanottu, että EU kehittyy sysäyksittäin kriisien kautta. Unioni on kestänyt paljon, mutta kestääkö se koronaviruksen aiheuttaman shokin?

Koronan vaikutuksia ei saa missään nimessä väheksyä. Virus on iskenyt kovimmin Euroopassa sellaisiin maihin, joiden taloudellinen liikkumavara on jo valmiiksi pieni. Näitä maita ovat muun muassa Italia, Espanja, Kreikka ja Ranska. Unkarissa poikkeustilanteen varjolla valta on sysätty pääministeri Viktor Orbánille. Pahimpien arvioiden mukaan EU:hun on viimeistään tämän johdosta syntynyt ensimmäinen diktatuuri.

Toukokuun 9. vietettävä Eurooppa-päivä muistuttaakin meitä Euroopan unionin kantavista arvoista, jotka on kiteytetty Lissabonin sopimukseen: ihmisarvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo sekä oikeusvaltio. Euroopan unionin perusta ei ole valettu riitojen lietsomisesta ja jakolinjoista, vaan yhteisymmärryksestä ja yhteisistä ratkaisuista.

Ratkaisujen on oltava sellaisia, jossa jäsenmaat vetävät yhtä köyttä ja ratkaisuja katsotaan pitkälle tulevaisuuteen. Tässä tilanteessa tunnustetaan rehellisesti se, missä EU toimii hyvin ja missä on vielä kehitettävää. Populististen irtopisteiden sijasta asetetaan uusia tavoitteita sille, miten kansainvälisistä kriiseistä selvitään yhdessä ja mahdollisimman kestävästi.

Itse uskon eurooppalaisen yhteistyön kykyyn ratkaista koronan aiheuttama viheliäinen ongelma. Kansainvälinen pandemia ei tunne yksittäisten valtioiden välisiä rajoja ja ratkaisuja on siksi etsittävä yhdessä.