Taide on aikansa peili. Se heijastaa yhteiskunnan henkeä, kapinoi, ihannoi ja vaatii parempaa.

Kun päivänpoliittiset otsikot unohtuvat ja talouden trendit muuttuvat, eri aikakausien elokuvat, TV-sarjat, teatteri, musiikki, kirjallisuus ja kuvataide pysyvät. Ne luovat kollektiivisia aikakapseleita – kertovat, keitä olimme, mihin uskoimme, mitä kyseenalaistimme ja miten näimme tulevaisuuden.

Taiteen merkitys myös nykyisyyden muokkaajana on kiistaton. Olen itse kirjastoissa kasvanut tyttö. Minulle, rikkinäisen ja lasisen perheen lapselle hyllymetrien kirjavana oli tiedon ja seikkailun tie, joka lohdutti ja innosti.

Luovien alojen toimintaedellytyksistä huolehtiminen ei ole kulu vaan investointi parempaan tulevaisuuteen. Luovat alat ovat talouden ja innovaatioiden moottoreita. EU-maissa ne työllistävät jo kahdeksan miljoonaa ihmistä ja tuottavat noin 4,4 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.

MITEN taata kulttuurin toimintaedellytykset uudessa toimintaympäristössä, jossa tekoäly on yhä enemmän läsnä arjessamme? Miten taata, että se toimii luovan työn apuna, ei ryöstäjänä? Miten turvata elanto niille, joiden työn pohjalta tekoäly kalkyloi omat tuotoksensa?

EU:n tekoälylainsäädännön (AI Act) tarkoitus on edistää innovaatioita ja suojella kuluttajia ja kulttuurista sisältöä. Mutta kuinka tehokkaasti se suojaa immateriaalioikeuksia, erityisesti suhteessa generatiivisen tekoälyn kouluttamiseen käytettyjen tietojen läpinäkyvyyden osalta?

Tarvitaan syvempää keskustelua siitä, miten luovien alojen ekosysteemin toimintaedellytykset turvataan uudessa maailmassa, jossa tekoäly uhkaa minimoida ihmistyön jäljen luovissa prosesseissa.

Tekoäly ei ammenna omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan. Se on kuin parasiitti, joka imee siitä, minkä ihminen on luonut. Tekoäly ei tule koskaan kirjoittamaan Kalevalaa tai Liisan seikkailuja ihmemaassa. Eikä se pystyisi rakentamaan Kummisedän kaltaista elokuvataiteen merkkiteosta. Se hyväksikäyttää ja luo kalpeita kaikuja alkuperäisistä teoksista.

OLEMME tekoälyn käytön taitekohdassa, jossa poliittiset päätökset ja vaikkapa yritysten tekemät valinnat AI:n käytössä muokkaavat tulevaisuutta monella tavalla.

Tekoäly ei saisi olla luovien alojen tappaja ja ihmisen mielikuvituksen näivettäjä.